Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Peruskoululaisia ahdistaa, eivät käy koulussa
02.04.2025 |
Mistä tämä kasvanut ilmiö johtuu, että yhä useampi peruskoululainen ei käy koulussa kun se ahdistaa tai aiheuttaa muuta mt-oiretta? Ihan siis hyvienkin perheiden lapset. Luulin, että sattumalta tiedän useamman, mutta nyt luin operyhmästä, että näitä on muissakin kouluissa.
Mistä ihmeestä on kyse, en muista tätä 80-90-luvuilta!
Kommentit (215)
Minä olen -90 syntynyt, ja omia kouluaikoja muistelen hyvällä. Sama opettaja koko ala-asteen ajan, luokassa oli aina rauhallista ja sai tukiopetusta tarvittaessa. Oma lapseni on syntynyt 2014, ja hän joka päivä valittaa miten tunneilla on vaikea keskittyä, kun osa porukasta möykkää ja riehuu koko ajan. Opettaja vaihtuu joka vuosi.
Oma lapseni käy normaalisti koulua, mutta herkemmälle sattaa olla todella raskas ja kuormittava ympäristö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Somessa vietetty aika heikentää sosiaaliset taidot. Siellä tapahtuva kiusaaminen jää piiloon, jolloin nuori kärvistelee yksin vaikeiden tunteiden kanssa. Tilanne on todella huono, kävin sen itse toteamassa, kun olin yläkoululla töissä. Ei pystynyt jäämään, liian voimaton olo tuli itselle. Ja olin siis oppilashuollon puolella, eli muitakin työpaikkoja minulle löytyy. Mutta surulliseksi vetää.
Siinä taas joku ahdistuva lumihiutale. Jos kuulet, että lasta tai nuorta kiusataan netissä, niin puutut asiaan. Otat kiusatun ja kiusaajien vanhempiin yhteyttä ja puhuttelet koko sakin. Tarvittaessa tehdään rikosilmoitus.
Tiedätkö mitä on some ja miten se toimii? Miten ihmeessä saat selville kiusaajan nimen, tai tämän vanhempien nimet, tai tehtyä rikosilmoituksen? Somessa voi kiertää vaikka joku meemi tai törkyteksti lapsesta, mistä saat selville, kuka sen alunperin teki?
Esim snäpissä ollaan ihan diipadaapaa nimimerkillä. Ja tiktokissa yksi tavallinen kiusaamisen muoto, shippaaminen. Ei niillä tileillä ole mitään tunnistetietoja. Poliisilla on keinot joo, mutta mitkä on resurssit lähteä selvittämään näitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Some ja kiusaaminen. Ei tällaista vielä 15v sitten ollut.
Somea ei ollut, mutta kiusaamista oli.
Kiusaaminen oli jopa entisaikoina yleisempää ja raaempaa.
Totta että oli yleisempää ja raaempaa, mutta nyt kiusaaminen tehdään satojen ihmisten edessä ja leviää oman kunnan ulkopuolellekin, some on tietyllä tapaa julmempi. Meemi lähtee kiertämään ja kymmenet tai sadat naureskelee ja haukkuu lisää.
Vierailija kirjoitti:
Kuunnelkaa mitä Liisa Keltinkangas sanoo tästä aiheesta Youtube podcastissa. Tuore tallenne. En muista podin nimeä eikä ole tähän linkkiä. Mutta kuuntelin sen eilen. Ja äärimmäisen hyvä selitys tähän ilmiöön. Kuunnelkaa!
Kiitos vinkistä, kuuntelen tänään. Keltinkangas puhuu yleensä täyttä asiaa, joten kiinnostaa kyllä.
Itse olin peruskouluaikana melko rankasti koulukiusattu, samoin ystäväni. Koulussa olimme joka päivä. Sellaista vaihtoehtoa, kuin olla menemättä ei ollut. Pärjäsimme koulussa, meillä oli tavoitteita koulun ja jatko-opintojen suhteen. Kotona kannustettiin opiskeluun. Kaikilla oli tiedossa, että numerot laskevat tai jää luokalle, ellei ole koulussa. Sitä paitsi, kukapa oli halunnut ottaa vastaan kotona loputtomat saarnat ja keskustelut tai kavereillemenemiskiellot ja ylimääräiset kotityöt, jos olisi jäänyt lintsaamaan. Kiusaamisesta huolimatta, koulussa oli myös kavereita ja opettajat olivat pääsääntöisesti ok. Näin muinaisella 80-luvulla.
Nyt ope-näkökulmasta, koska työni kautta olen kohtaan näitä poissaolijoita. Yhteinen piirrekaikille on, että netissä surffataan tai pelataan suunnilleen rajatta. Vuorokausirytmi on sekaisin.
Oppilas ei ole ulkona tai liiku vapaa-ajalla. Jos lapsi tulee kouluun joku läheinen tuo autolla. Se, että vanhempi tuo koulun ovelle on usein myös toimiva keino saada saada koulunkäynti alulle. Yleensä nänä lapset eivät syö koulussa. Kotona syövät vain omien mieltymystesä mukaisesti (esim. nuudelit, nuggetit, ranskalaiset).
Heillä on paljon (psyko)somaattista oireilua: päänsärkyä, selkäsärkyä, mahakipua. Vanhemmat eivat osaa tai saa aikaiseksi auttaa tai tsempata, että lapsi saisi tehtyä tehtäviä tai läksyjä kotana. Vanhemmat ovat siinä käsityksessä, että lasta ei voi komentaa kouluun tai pakottaa. Kotina ei ole rangaistuksia. Lapsi ei tee kotitöitä.
Jos kaikki koulukiusatut jäisivät pois koulusta poissaolijoita olisi enemmän. On harvinaista, että koulussa kiusattu jäisi kotiin. Koulupudokkaita yhditää vähäinen kaverien määrä ja osalla "valikoivuus" kavereiden suhteen tai sosiaalisten taitojen pulmat. Suurin osa ei ole tullut kiusatuksi, tosin, kiusaantuvat, koska luokkakaverit usein kyselevät toisiltaan ihan viattomasti, että mikset ollut koulussa.
Osalla kotiin jäävistä on huoltajilla selkeästi ongelmia elämänhallinnan kanssa. Huoltaja pelkää bakteereja ja sairauksia, huoltaja pelkää koulukiusaamista, huoltja itse nukkuu päivät pitkät, eikä herätä ja huolehdi lasta kouluun. Huolta on ylihuolehtivainen lapsen sairauksista. Jos on vatsa kipeä kuukautisten vuoksi, ei tsrvitse mennä kouluun. Jos vähänkään päätä tsi muuta kolottaa ei tarvitse mennä kouluun.
Tässä mietittävää. Koska poikkeuksia elämään mahtuu, on varmaan se alle 10 % mahdollisuus, että jollekin ei sovi mikään näistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olin peruskouluaikana melko rankasti koulukiusattu, samoin ystäväni. Koulussa olimme joka päivä. Sellaista vaihtoehtoa, kuin olla menemättä ei ollut. Pärjäsimme koulussa, meillä oli tavoitteita koulun ja jatko-opintojen suhteen. Kotona kannustettiin opiskeluun. Kaikilla oli tiedossa, että numerot laskevat tai jää luokalle, ellei ole koulussa. Sitä paitsi, kukapa oli halunnut ottaa vastaan kotona loputtomat saarnat ja keskustelut tai kavereillemenemiskiellot ja ylimääräiset kotityöt, jos olisi jäänyt lintsaamaan. Kiusaamisesta huolimatta, koulussa oli myös kavereita ja opettajat olivat pääsääntöisesti ok. Näin muinaisella 80-luvulla.
Nyt ope-näkökulmasta, koska työni kautta olen kohtaan näitä poissaolijoita. Yhteinen piirrekaikille on, että netissä surffataan tai pelataan suunnilleen rajatta. Vuorokausirytmi on sekaisin.
Oppilas ei ole ulkona tai liiku vapaa-ajalla. Jos lapsi tulee kouluun joku läheinen tuo autolla. Se, että
Vakuuttavaa empiiristä tutkimusta: kaikiltako olet saanut urkittua, tekevätkö kotitöitä, ja loppuun pyöräytit vielä tuollaisen prosenttiluvun.
Vakuuttavaa empiiristä tutkimusta: kaikiltako olet saanut urkittua, tekevätkö kotitöitä, ja loppuun pyöräytit vielä tuollaisen prosenttiluvun
Ei se kotitöiden tekeminen muutenkaan auta mitään, jos koulunkäynti ei onnistu. Mieluummin käy koulua hyvin eikä tee kotitöitä, kuin se, että lapsi/nuori tekee kyllä kotitöitä, mutta ei käy koulua.
Se koulunkäynti pohjaa arjen struktuuria myös aikuisuuteen, ja lapsi joka ei sitä opi, tulee todennäköisesti syrjäytymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vakuuttavaa empiiristä tutkimusta: kaikiltako olet saanut urkittua, tekevätkö kotitöitä, ja loppuun pyöräytit vielä tuollaisen prosenttiluvun
Ei se kotitöiden tekeminen muutenkaan auta mitään, jos koulunkäynti ei onnistu. Mieluummin käy koulua hyvin eikä tee kotitöitä, kuin se, että lapsi/nuori tekee kyllä kotitöitä, mutta ei käy koulua.
Se koulunkäynti pohjaa arjen struktuuria myös aikuisuuteen, ja lapsi joka ei sitä opi, tulee todennäköisesti syrjäytymään.
Totta, kehitysmaissa lapset tekevät ahkerasti kotitöitä ja koulusta voi vaan haaveilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakuuttavaa empiiristä tutkimusta: kaikiltako olet saanut urkittua, tekevätkö kotitöitä, ja loppuun pyöräytit vielä tuollaisen prosenttiluvun
Ei se kotitöiden tekeminen muutenkaan auta mitään, jos koulunkäynti ei onnistu. Mieluummin käy koulua hyvin eikä tee kotitöitä, kuin se, että lapsi/nuori tekee kyllä kotitöitä, mutta ei käy koulua.
Se koulunkäynti pohjaa arjen struktuuria myös aikuisuuteen, ja lapsi joka ei sitä opi, tulee todennäköisesti syrjäytymään.
Totta, kehitysmaissa lapset tekevät ahkerasti kotitöitä ja koulusta voi vaan haaveilla.
Joo ja Suomessa tuollaisilla lapsilla voi olla aikuisena siisti koti, mutta elävät ulkona yhteiskunnasta. Joillain päihdeongelmaisilla ja rikollisillakin voi olla tosi siisti koti, mutta eivät ole tehneet päivääkään töitä eivätkä käyneet mitään koulua loppuun.
Jos haluaa ikinä sille lapselleen mitään loppututkintoa, työtä, yritystä, tavoitteellisia harrastuksia, taitoja (henkilökohtaiset lahjat käyttöön), perhettä ym. mahdollisuuksia elää elämäänsä, niin kannattaisi olla aika helvetin huolissaan siitä, jos koulussa käyminen ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olin peruskouluaikana melko rankasti koulukiusattu, samoin ystäväni. Koulussa olimme joka päivä. Sellaista vaihtoehtoa, kuin olla menemättä ei ollut. Pärjäsimme koulussa, meillä oli tavoitteita koulun ja jatko-opintojen suhteen. Kotona kannustettiin opiskeluun. Kaikilla oli tiedossa, että numerot laskevat tai jää luokalle, ellei ole koulussa. Sitä paitsi, kukapa oli halunnut ottaa vastaan kotona loputtomat saarnat ja keskustelut tai kavereillemenemiskiellot ja ylimääräiset kotityöt, jos olisi jäänyt lintsaamaan. Kiusaamisesta huolimatta, koulussa oli myös kavereita ja opettajat olivat pääsääntöisesti ok. Näin muinaisella 80-luvulla.
Nyt ope-näkökulmasta, koska työni kautta olen kohtaan näitä poissaolijoita. Yhteinen piirrekaikille on, että netissä surffataan tai pelataan suunnilleen rajatta. Vuorokausirytmi on sekaisin.
Oppilas ei ole ulkona tai liiku vapaa-ajalla. Jos lapsi tulee kouluun joku läheinen tuo autolla. Se, että
Tämä oli mielenkiintoinen näkemys. Olen muualtakin kuullut, etteivät vanhemmat rajoita tai komenna, tai eivät jotenkaan käsitä että lastakin voi oikeasti pakottaa tekemään asioita. Onko sinulla ajatusta mistä tällainen ajatus kumpuaa?
Koska KiVa-koulu on pelkkää sanahelinää. Opettajat ja rehtorit eivät usko, että suosittu lapsi voi olla manipuloiva kiusaaja, joten saa jatkaa kiusaamista. Rangaistukset ovat olemattomia, jotain kasvatuskeskusteluja. Ilkeät ja kiusaavat lapset pitäisi siirtää tarkkikselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska KiVa-koulu on pelkkää sanahelinää. Opettajat ja rehtorit eivät usko, että suosittu lapsi voi olla manipuloiva kiusaaja, joten saa jatkaa kiusaamista. Rangaistukset ovat olemattomia, jotain kasvatuskeskusteluja. Ilkeät ja kiusaavat lapset pitäisi siirtää tarkkikselle.
Vanhemmat tuntevat lapsensa.Koulun väki voi valehdella, aivan rehtoria myöten.
Pitäkää vanhemmat lapsenne puolta ja olkaa tukena.
Mielenkiintoinen keskustelu, en oikein saanut selkeää käsitystä mistä ilmiö johtuu. Ehkä syitä on useita.. Vanhemmuus on jonkinlaisessa murroksessa, samoin koulu.
Jämäkkä johtajuus koetaan negatiivisena asiana, vaikka reilusti toteutettuna luo turvaa. Tämä on muuten myös fakta työelämässä, jos johtajuus on hukassa niin organisaatio alkaa voida huonosti. Olen itseohjautuva tyyppi itse ja minulle tuli yllätyksenä kuinka moni hyvä ettei sekoa jos pomo ei ohjaa tekemistä hyvin selkeästi.
Lapseni (14v poika) kärsii jos luokassa on levotonta. Mikä ihmetyttää: Miksi luokissa on levotonta?
Kävin kouluni 89-99 Kangasalla ja ainakin siellä istuttiin kuin kirkossa, vaikka Pikkolan yläastekin oli sen ajan suurin ja vähän pahamaineinen laitos. Tarkkikselle lensi helposti häiriköt.
Hyysäämistä ja helikopterivanhemmuutta näkee paljon. Kun lapsi vähän muksahtaa niin ollaan hyvä ettei ensiaputasoista tutkimusta suorittamassa huolestunut ilme kasvoilla. Ei näin.
On myös ihan ok sanoa suoraan, mitkä lapsen ja nuoren velvollisuudet yhteiskunnassa on. Ja milloin käytös on huonoa ja ei hyväksyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajien ja vanhempien auktoriteetti on viety.
Kuri ja ohjeet luovat turvaa. Lapsi ei ole kypsä tekemään asioistaan päätöksiä itsenäisesti, lapset tarvitsevat aikuisen ohjaamista, mitä aikuiset pelkäävät. Se luo turvattomuutta, sekä lapselle, että aikuisille.
Toivottomuus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Somessa vietetty aika heikentää sosiaaliset taidot. Siellä tapahtuva kiusaaminen jää piiloon, jolloin nuori kärvistelee yksin vaikeiden tunteiden kanssa. Tilanne on todella huono, kävin sen itse toteamassa, kun olin yläkoululla töissä. Ei pystynyt jäämään, liian voimaton olo tuli itselle. Ja olin siis oppilashuollon puolella, eli muitakin työpaikkoja minulle löytyy. Mutta surulliseksi vetää.
Siinä taas joku ahdistuva lumihiutale. Jos kuulet, että lasta tai nuorta kiusataan netissä, niin puutut asiaan. Otat kiusatun ja kiusaajien vanhempiin yhteyttä ja puhuttelet koko sakin. Tarvittaessa tehdään rikosilmoitus.
Tiedätkö mitä on some ja miten se toimii? Miten ihmeessä saat selville kiusaajan nimen, tai tämän vanhempien nimet, tai tehtyä rikosilmoituksen? Somessa voi kiertää vaikka joku
Rikosilmoitus ja he tutkivat. Kyllä Suomesta luulisi löytyvän alan ammattilaisia, jotka päihittävät peruskoululaisten tiedot ja taidot.
Voiko siinä koulutusjärjestelmässä olla vika?
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisuus käyttää somea 24/7 kännykän avulla. Ja sitähän sitten käytetään, kun pitäisi leikkiä kavereiden kanssa.
Miksi ihmeessä haaskata aikaansa koulussa, kun senkin ajan voi somettaa ja pelata. Tukitoimet ja lässyttäjät pitävät numerotkin kohtalaisina, kun poissaolot ja kevennykset eivät saisi vaikuttaa arvosanoihin.
Alue: Aihe vapaa
Miten edes voit verrata työtä ja vanhemmuutta? Kai ymmärrät niissä olevat erot?