Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kamala ärtymys ja ahdistus, vaikka samaan aikaan olen tosi tyytyväinen elämääni, mitä ihmettä tää on?
01.04.2025 |
Mikä mua vaivaa? Olen viime viikkoina alkanut olemaan todella herkästi ärtyvä, ja mielestäni ihan oikeasti ilman syytä. Ihan kuin pms, mutta kiukunpuuskat yllättää itsenikin, olen pimahtanut ennenkuin ehdin edes tajuta. Pms-oireina on kaiken aikaa jäytävä ärtymys ja ahdistus, ja tämä on erilaista. Nyt olen muuten todella ihanassa elämänvaiheessa ja tyytyväinen kaikin puolin, mutta nämä pimahdukset ja maltin menetykset ovat lähes päivittäisiä. Ja tulevat kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Viime päivinä lisäksi ilmaantunut niin hirveä ahdistus, että ei meinaa henki kulkea. Vaikka olen samaan aikaan tosi onnellinen. Olenko sekoamassa? Mitä ihmettä tää on?
Kommentit (30)
Minulla oli kilpirauhasen liikatoiminta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta jos elämäsi on muuten kovin hyvää ja seesteistä, pienetkin ärsykkeet häiritsevät enemmän.
Minä olen opetellut tuollaisessa tilanteessa ottamaan vaan aikaa enemmän itselleni ja sulkemaan ihan kokonaan muun maailman ulkopuolelle. Joskus tuo tarve on niin vahva että on pakko lopettaa yhteydenpito sukulaisiin, ym. Koen, että tuolloin pystyn toteuttamaan itseäni ja mitä enemmän olen tekemisissä muiden kanssa, he käyttävät minua välineinä omien todellisuuksiensa rakentamiseen, jotka eivät edusta tai edes huomioi minua tai tarpeitani. Jos huomautan näistä, minua vastustetaan ja manipuloidaan. Ainoa tapa siis on vaan irtaantua noista ihmisistä ja elää 100% omassa flowssa.
Jos en ota tilaa ja aikaa väkisin, lopulta menee hermo ja sitten tule täysi seinä vastaan. Voin yleensä todella hyvin, kun otan tämän tilan, ja tällöin käy nopeasti myös selväksi, miksi se oli välttämätöntä. Oma elämäni etenee, asioiden käsi
Mutta tekstin tiivistämistä et ole kuitenkaan oppinut. Huoh.
Esivaihdevuosioireiden takia kilahtelu on tosiaan pelottavan rajua. Piti olla jatkuvasti anteeksipyytelemässä, ei ollut kivaa kenellekään perheessä.
Vaihdevuosioireita. Minulla oli samanlaisia, sain pääni sisällä hirvittäviä raivareita (jotka eivät onneksi purkautuneet), olin ajoittain todella ahdistunut ja purin tuskaani katsomalla ysärin toimintaelokuvia, joissa Arska ja kumppanit silppusivat vihollisia.
Samalla koin, että olen henkisessä murroksessa siirtymässä olotilasta toiseen. Hain estrogeenigeelit, joita käytin kolme vuotta. Nyt olen ollut melkein vuoden ilman, ikää 52 v, olo on rauhallisempi, oireet loppuneet ja olen uudella työuralla.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kilpirauhasen liikatoiminta.
He he, sait trendidiagnoosin ja panit naisena kaiken sen piikkiin. 🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esivaihdevuosioireiden takia kilahtelu on tosiaan pelottavan rajua. Piti olla jatkuvasti anteeksipyytelemässä, ei ollut kivaa kenellekään perheessä.
Muun muassa tuon vuoksi te naiset ette kuulu työelämään yli 40-vuotiaana.
Mulla kevät aiheuttaa ahdistusta ja masennusta. Kai se on samaa kuin joillain syysmasennus josta puhutaan paljon enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista kaikille! Siis mä varmaan nyt sain täältä aika varman diagnoosin 😄 Huojentavaa mutta myös ärsyttävää 😆 En tajua miten ei ole tullu itelle mieleen!? Miten kauan näitä oireita pitää olla että sitä estrogeenia suostuvat määräämään? Onko kellään muulla alkanu jotenki tosi yhtäkkiä? Menkat tulee normaalisti eikä kyllä yhtään mitään muita oireita ole!
Ja tosiaan, kevät on yks mun lempivuodenaika, ei ole ahdistanut keväisin ikinä tätä ennen. Omaa aikaa saan todellakin tarpeeksi, eikä ole mitään muita selittäviä tekijöitä oikeesti. Kaikki on ekaa kertaa elämässä hyvin! Nii sit tää...!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esivaihdevuosioireiden takia kilahtelu on tosiaan pelottavan rajua. Piti olla jatkuvasti anteeksipyytelemässä, ei ollut kivaa kenellekään perheessä.
Muun muassa tuon vuoksi te naiset ette kuulu työelämään yli 40-vuotiaana.
Niin, kyllä kelpaisi elättäjä, alatko?
Alue: Aihe vapaa
Toisaalta jos elämäsi on muuten kovin hyvää ja seesteistä, pienetkin ärsykkeet häiritsevät enemmän.
Minä olen opetellut tuollaisessa tilanteessa ottamaan vaan aikaa enemmän itselleni ja sulkemaan ihan kokonaan muun maailman ulkopuolelle. Joskus tuo tarve on niin vahva että on pakko lopettaa yhteydenpito sukulaisiin, ym. Koen, että tuolloin pystyn toteuttamaan itseäni ja mitä enemmän olen tekemisissä muiden kanssa, he käyttävät minua välineinä omien todellisuuksiensa rakentamiseen, jotka eivät edusta tai edes huomioi minua tai tarpeitani. Jos huomautan näistä, minua vastustetaan ja manipuloidaan. Ainoa tapa siis on vaan irtaantua noista ihmisistä ja elää 100% omassa flowssa.
Jos en ota tilaa ja aikaa väkisin, lopulta menee hermo ja sitten tule täysi seinä vastaan. Voin yleensä todella hyvin, kun otan tämän tilan, ja tällöin käy nopeasti myös selväksi, miksi se oli välttämätöntä. Oma elämäni etenee, asioiden käsittely paranee, jne. Voin paremmin. Koen olevani enemmän yhteydessä jumalaan ja siihen mitä maailmassa tapahtuu, kuin jonkun tutun tai läheisen "orja".