YTHS ja ADHD-diagnoosi?

Vastauksia?

On ADHD

Oot siis mahdollisesti hakenut tutkimuksiin myös tämän vuoden alkupäästä? Olen lähettänyt asiakirjojani ja tehnyt sen ihmeen alku kartoituksen, sekä oli se ihmeen omahoito ohjelma kesällä josta ei kyllä ollut mitään apua. Nyt monta kuukautta odottanut heidän päästä vastausta. Oli myös ihmeellinen selitys tälle omahoito ohjelmalle, että asiat pitävät olla kunnossa, ennenkuin pääsee jatkoon. Kuulemma YTHS:n käytäntö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se mahdollista. mutta kannattaa varautua siihen, että suuri osa muistakin opiskelijoista haluaa sen diagnoosin. Jonot adhd-tutkimuksiin ovat pitkät.

miksi suurin osa muka haluaisi diagnoosin?

Koska diagnoosi oikeuttaa huonon käytöksen: saa jättää sotkut siivoamatta ja pettää kumppaniaan, koska adhd-potilaat eivät voi impulsiivisuudelleen mitään.

 

Olet k-vammainen.  Älysi ei riitä käsittämään, edes perusasioita, useista nykyisistä sairauksista.

Normaali ihminen ei tuollaista paskaa sylkisi suustaan, edes nukutuksessa.

Ja nukutuksessa sentäs ihmiset saattavat puhua vaikka mitä alitajuntaista juttua.

Kehitysvammoilla ja ADHD:lla on se yhtäläisyys, että molemmat ovat suoriutumiseen ja toimintakykyyn viittaavia kuvauksia. Kehitysvamma ei viittaa mihinkään neurobiologiselta ongelmaan itsessään, kuten ei myöskään ADHD. Ainoa ero on siinä, että kehitysvammaan johtavia biologisia häiriöitä on tunnistettu useita, ADHD taas viittaa lähinnä kiipeilyyn puissa sopimattomissa tilanteissa ja sotkuisen kotiin, ja mitä noita nyt oli. Tiedätkö muuten, että lähes puolella ADHD potilaista on oppimishäiriöitä? Mistä moinen runsas komorbiditeetti kertoo, osaatko sanoa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se mahdollista. mutta kannattaa varautua siihen, että suuri osa muistakin opiskelijoista haluaa sen diagnoosin. Jonot adhd-tutkimuksiin ovat pitkät.

miksi suurin osa muka haluaisi diagnoosin?

Koska diagnoosi oikeuttaa huonon käytöksen: saa jättää sotkut siivoamatta ja pettää kumppaniaan, koska adhd-potilaat eivät voi impulsiivisuudelleen mitään.

 

Eiväthän ne voikaan.

Kun hermotkimput / säikeet vai mitä ne ovat, pakottavat heitä tiettyihin, vaikkapa tic-liikkeisiin.  Ne tulevat automaattisesti, ei henkilö itse niitä voi estää.

Ne ja tietyt muut oireet ovat epilepsia kohtaukseen.  Sitäkään ei ainoakaan epileptikko voi itse estää.

Epilepsiaa ja adhd:ta voidaan ns. hoi

Epilepsian diagnostiikka: 

-"diagnosoidaan perustuen potilaan ja silminnäkijöiden tarkkoihin kuvauksiin epilepsiakohtauksista, joita täydennetään aivosähkökäyrä- (EEG) ja aivojen  magneettikuvauksella (MRI) "

Diabeteksen diagnostiikka:

"perustuu verikokeisiin, joilla mitataan verensokeria tai sokerihemoglobiinia (HbA1c)."

ADHD:n diagnostiikka:

"Ei keskity tylsiin asioihin. Puhuu liikaa. Ei jaksa jonottaa. Tuntee epämääräistä levottomuutta syvällä sisimmässä, ei tarvitse olla todennettavissa. Oireet alkaneet ennen 12 ikävuotta, mutta DSM-V mukaan niiden aiheuttamia haittoja ei tarvitse enää muistaa, DSM-Iv vielä piti muistaa ja oireiden pito alkaa ennen 7 ikävuotta"

Mikä näistä diagnostisista kriteereistä kuvaavat spesifiä  neurobiologista tilaa? Ota huomioon, että moisia 'oireota' esiintyy enemmän tai vähemmän ihan kaikilla ihmisillä jossain vaiheessa elämäänsä. 

Ei sinulla ole ADHD. Olet ihan tavallinen tylsä tavis, joka on vähän laiska ja saamaton.

Olen saanut ADHD diagnoosin aikuisena. Yksityisellä kävin, niin sitä kautta vasta sain lähetteen julkiselle, vaikka olin oireillut koko siihen astisen elämäni.

Peruskouluikäisenä mulla epäiltiin ADHDta, jonka nimi ei kuitenkaan vielä silloin ollut ADHD, vaan siitä käytettiin nimeä " Minimal Brain Dysfunction" , eli MBD. En päässyt silloin lapsena tutkimuksiin, koska vanhempani pelkäsivät "leimaantumista". Itseänikin olisi moinen diagnoosi kammoksuttanut ja pelkäsim mm. joutuvani erityisluokalle, jota siihen aikaan ystävällisesti kutsuttiin "vamppeluokaksi".  Kaikki tiesi, että erityisluokalla on muutama riehuja, joitten takia siellä ei opi mitään. Minä taas olen luonteeltani sellainen hyväkäytöksinen "perushikari" "kympintyttö", enkä ikinä olisi ottanut sellaista riskiä, että joutuisin erityisluokalle. Koulussa oli tietysti ADHDn takia yhtä helvettiä. Mulla ei ollut käytännössä juurikaan sosiaalista elämää. Tein kaiket illat vaan läksyjä ja pakenin mielukuvitusmaailmoihini.   

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut ADHD diagnoosin aikuisena. Yksityisellä kävin, niin sitä kautta vasta sain lähetteen julkiselle, vaikka olin oireillut koko siihen astisen elämäni.

Peruskouluikäisenä mulla epäiltiin ADHDta, jonka nimi ei kuitenkaan vielä silloin ollut ADHD, vaan siitä käytettiin nimeä " Minimal Brain Dysfunction" , eli MBD. En päässyt silloin lapsena tutkimuksiin, koska vanhempani pelkäsivät "leimaantumista". Itseänikin olisi moinen diagnoosi kammoksuttanut ja pelkäsim mm. joutuvani erityisluokalle, jota siihen aikaan ystävällisesti kutsuttiin "vamppeluokaksi".  Kaikki tiesi, että erityisluokalla on muutama riehuja, joitten takia siellä ei opi mitään. Minä taas olen luonteeltani sellainen hyväkäytöksinen "perushikari" "kympintyttö", enkä ikinä olisi ottanut sellaista riskiä, että joutuisin erityisluokalle. Koulussa oli tietysti ADHDn takia yhtä helvettiä. Mulla ei ollut käytännössä juurikaan sosiaalista elämää. Tein kaiket illat

Pakko lisätä tähän vielä se, että kesti todella pitkään, ennenkuin päätin aktiivisesti yrittää päästä ADHD-tutkimuksiin. Yksi iso syy on se, että mediassa ruokitaan todella vääristynyttä käsitystä ADHDsta. En ole riehuja, kiipeilijä, enkä ole koskaan ollut huonokäytöksinen. Olen erittäin ystävällinen, tunnollinen, kunnianhimoinen, ja tarvittaessa myös äärettömän sitkeä. ADHD oireitten takia, sille sitkeydelle ja kunnianhimolle on ollut todellakin käyttöä ja niiden luonteenpiirteiden avulla olen monesta tilanteesta selviytynyt , vaikka vireystilani ja keskittymiskykyni vaihtelevatkin päivän aikana hallitsemattomasti ihan miten sattuu. Lääkityskään ei täysin kaikkia ongelmia poista. 

Nosto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se mahdollista. mutta kannattaa varautua siihen, että suuri osa muistakin opiskelijoista haluaa sen diagnoosin. Jonot adhd-tutkimuksiin ovat pitkät.

miksi suurin osa muka haluaisi diagnoosin?

Koska diagnoosi oikeuttaa huonon käytöksen: saa jättää sotkut siivoamatta ja pettää kumppaniaan, koska adhd-potilaat eivät voi impulsiivisuudelleen mitään.

 

Olet k-vammainen.  Älysi ei riitä käsittämään, edes perusasioita, useista nykyisistä sairauksista.

Normaali ihminen ei tuollaista paskaa sylkisi suustaan, edes nukutuksessa.

Ja nukutuksessa sentäs ihmiset saattavat puhua vaikka mitä alitajuntaista juttua.

Minusta tuo hypoteesi oli yhtä pätevä kuin väite, että ADHD on neurobiologinen ominaisuus, joka tunnistetaan itsearviointilomakkeiden, haastatteluiden ja älykkyystestien avulla. Ongelma on siinä, että suurin osa näistä neurobiologisista erityisominaisuuksista kärsivistä ihmisistä näki varmaan päiväunta kvantatiivisen tutkimuksen peruskurssilla, kun simppeli tieteellisen päättelyn ja tieteellisen näytön arvioinnin taidot ovat kadoksissa. Jos sinäkin joskus pääset sisään yliopistoon ja mahdollisesti suoritat kvantitatiivisen tutkimuksen alkeet (etkä saanut ADHD päiväunikohtausta kesken kaiken), niin kannattaa lukea esimerkiksi seuraava vuonna 2024 julkaistu katsaus A state-of-the-art overview of candidate diagnostic biomarkers for Attention-deficit/hyperactivity disorder (ADHD), jossa pohditaan miksi vieläkään ADHD:lle ei ole olemassa biomarkkereita. Ongelmana on muun muassa potilasjoukon kliininen (lue oiretason kirjavuus) ja biologinen heterogeenisuus, pienet otoskoot, standardoinnin puute, tutkimustulosten toistettavuuden ongelmat ja sekoittavat tekijät (esimerkiksi stimulanttien vaikutusta aivojen toimintaan ja rakenteeseen ei yleensä kontrolloida, myös stressiä, pään liike ja monet muut tekijät vaikuttavat aivokuvantamistutkimusten tuloksiin). Teksti voi olla vähän mälsää ja puuduttavaa luettavaa sinun ADHD-aivoillesi, mutta yliopistossa voi joutua opiskelemaan myös mälsiä juttuja kuten tilastotieteen alkeita, kausaalipäättelyn perusteita ja muita tosi tylsiä ja puuduttavia aiheita. Tämän luettuasi ymmärrät, mitä yksi maailman vaikutusvaltaisimmista neurotutkjoista Raymond J. Dolan kumppaneineen totesi artikkelissa Functional neuroimaging in psychiatry and the case for failing better, miten psykiatrian yritys löytää tutkimiensa häiriöiden etiologia on ollut toistuva sarja epäonnistumisia huolimatta massiivisista tutkimuspanostuksista viime vuosikymmeninä.

Voit myös tutustua toiminnallisen aivokuvantamistutkimuksen näytön tuottamiseen liittyviin menetelmällisiin haasteisiin ja ongelmiin tutkimustulosten kliinisen merkitsevyyden tulkitsemisessa artikkelissa Dead salmon and voodoo correlations: should we be sceptical about functional MRI. Siellä esimerkiksi pohditaan, että koska suurin osa tutkijoista ei ole tilastotieteilijöitä eikä matemaatikkoja, he eivät oikeasti osaa käyttää aivokuvantamismenetelmiä oikeaoppisesti eivätkä esim. kontrolloida monivertailun harhaa. Monivertailun ongelma ei ehkä tule heti kvantitatiivisen tutkimuksen johdantokurssilla, mutta se on sellainen ongelma, joka aiheuttaa jo merkittävää virhettä tutkimustuloksissa. 

Jotkut osaa puhua pitkät pätkät sanomatta silti yhtään mitään oleellista. Juu, ADHDta on monenlaista, eivätkä tutkijat ole yksimielisiä. Mitä sitten?  Monella ADHD diagnosoidulla henkilöllä on myös käytöshäiriö, persoonallisuushäiriö tms. jotka voivat olla se varsinainen oikea syy ongelmiin. Jollakin voi olla diagnosoimaton epilepsia, unihäiriö tms. Asiat eivät ole yksinkertaisia. ADHDta tutkitaan ja oletettavasti asiat selkiintyvät pikkuhiljaa, kuten tutkimuksen myötä usein tapahtuu. Joka tapauksessa on tietyllä tavalla oireilevia henkilöitä, joille ADHD diagnosoidaan. On myös aiheellista kysyä, onko normaalin muotti käynyt yhteiskunnassamme liian kapeaksi, jolloin emme enää hyväksy erilaisuutta ja ihmisille on annettava joku diagnoosi?

Itselleni ADHD-diagnoosi oli helpotus, koska koin, että sain selvyyden sille, miksi jopa erittäin kovasta motivaatiosta huolimatta kompastun tietyissä tilanteissa aina uudelleen ja uudelleen. Koen erittäin ikävänä käsitykset ADHDsta jonkinlaisena riehumis ja laiskuushäiriönä, koska itse en ole elämässäni harrastanut sen enempää riehumista kuin laiskotteluakaan.    

Nosto

Nosto