Miten hyväksyä se, ettei tule löytämään kumppania?
Välillä olen asian kanssa ihan ok ja elämä on ihan kivaa yksin. Sitten tulee näitä kausia kun näen jatkuvasti unta, että minulla olisi kumppani ja mietin asiaa hereillä ollessa paljon. Tunnen kateutta kun kaikilla ystävillä on kumppani ja itsellä ei ole ketään. Toki olen kiitollinen ystävistä ja perheestäni, mutta kumppanin kaipuu on kova. Olen kokeillut tinderin ja baarit, avoimin mielin olen tutustunut uusiin ihmisiin eikä minulla ole ollut mitään vaatimuksia tai ennakko-oletuksia. Silti tulen torjutuksi ja en vain kelpaa.
Miten siis oppisin hyväksymään, että tulen viettämään loppuelämäni ilman kumppania?
Kommentit (43)
Onko muita vaihtoehtoja kun vaan hyväksyä asia.
Voihan vielä jostakin tupsahtaa elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä huoli, kyllä sinulle joku löytyy, jos olet nainen. Voi mennä tovi, eikä kumppani välttämättä ole sellainen josta olet uneksinut. Mikäli olet mies, unohda koko asia ja keskity vaikka kuntoiluun tai postimerkkeilyyn.
Koen tällaiset lohdutukset lannistavina. Miksi sen sijaan että odottaisin jonkun tukevan elämääni, olisinkin onnellinen yksin? Se kai tämän postauksen ydin olikin, hyväksyä se ettei ketään tule tai löydy.
- Ap
No ole sitten yksin ja lopeta siitä valittaminen. Asia loppuun käsitelty, mukavaa päivänjatkoa.
Onko pakko olla ilkeä?
- ApSekoitat nyt realismin ilkeyteen. Kysyit itse, mi
En minä tuota kommenttia laittanut, joku vain ajatteli olevansa hauska esiintyessään aloittajana.
- Ap
Miksei naiset halua kilttejä ja kunnon miehiä jotka harrastaa kalastusta eikä joka viikkoista ryyppäämistä. NAiset haluaa niitä ryyppääviä miehiä aina vaan.