Lue keskustelun säännöt.
Miten hyväksyä se, ettei tule löytämään kumppania?
01.04.2025 |
Välillä olen asian kanssa ihan ok ja elämä on ihan kivaa yksin. Sitten tulee näitä kausia kun näen jatkuvasti unta, että minulla olisi kumppani ja mietin asiaa hereillä ollessa paljon. Tunnen kateutta kun kaikilla ystävillä on kumppani ja itsellä ei ole ketään. Toki olen kiitollinen ystävistä ja perheestäni, mutta kumppanin kaipuu on kova. Olen kokeillut tinderin ja baarit, avoimin mielin olen tutustunut uusiin ihmisiin eikä minulla ole ollut mitään vaatimuksia tai ennakko-oletuksia. Silti tulen torjutuksi ja en vain kelpaa.
Miten siis oppisin hyväksymään, että tulen viettämään loppuelämäni ilman kumppania?
Kommentit (43)
Itse olen vasta noin 40 vuotias, enkä ole ollut eläessäni toiveistani ja haaveistani huolimatta pidemmässä parisuhteessa. - Olen kuitenkin onnisytunut luomaan ja ylläpitämään muita monin tavoin arvokkaita ja merkittäviä ihmissuhtieta niin naisten kuin miesten kanssa. Olen itse mies, jos sukupuolellani on tässä kohtaa jotain merkitystä.
En kuitenkaan pidä yhtäkään näistä edellä mainitsemastani ihmissuhteestani kuitenkaan samana kuin ihmissuhde sen yhden ja erityisen kanssa. - Eli en esimerkiksi piinaa itseäni ajatuksella, että voisin vielä joskus olla jonkun nyt "jo" läheisen ihmsien kanssa joskus vielä yhdessä; parisuhteessa.
Mutta nämä ihmissuhteet kuitenkin muistuttavat, että en ole täysin onneton ja aivan yksin tässä julmssa maailmassa. Koska keon ja tunnen myös tarvistevani ihmisiä (ei heidän määränsä vaan laatunsa) elämääni; kuulemaan näkemään ja kokemaan yhdessä ja voidakseni jakaa milloin mitäkin heidän kanssa yhdessä ja erikseen. En ts. ole erakko.
Olen myös hyvin tietoinen, että kurjassa ja onnettomassa parisuhteessa voi kokea ja tuntea olonsa paljon yksinäisemmäksi kuin silloin kuin "vain" yksin ollessa.
Yritän itse toimia ja elää niin, että pidän osaltani huolta ihmissuhteistani, vaikka koenkin säännöllsien epäsäännöllsiesti riittämättömyyttä. Miten minun oikein tulisi olla, että monen muun asisa lisäksi saisin ihmisuhteeni pidettyä hyvinä?
Riittämättömyyttä ja syviä itseinhon ja syytöksien hetkiä olen kokenut myös siitä, että olen saanut tai joutunut aina olemaan se, jolla ei ole paria tai siis siitä, että olen aina ollut sinkkuna; ilman sitä yhtä ja erityistä, jonka kanssa olisin saanu mahdollsiuuden olla ja elää parisuhteessa.
Aikaa myöten olen oppinut tai paremmin tiedostanut, että oma kaipuuni ja haluni olla ja elää parisuhteessa kulee enempi aallottaisena väillä läheisyyden kaipuu ja halu saada osakseen rakkautta ja voida rakastaa tosita on meinannut viedä kaiken jäkeni (senkin mitä siitä on vielä jäljellä). Toisinaan taas on jaksoja, jolloin olen oikeastaan joleln hyvilläni niin ainakin täysin tyytyväinen sinkkuelooni.
Kun tämä kausittaisuuden tiedostaa. ainakin tälläisina seesteisimpinä hetkinä, niin voin ainakin yrittää muistuttaa itseäni, että kyllä se siitä; kyllä minä vielä joskus kohtaan ja löydän hänet, jonka kanssa saattaisi olla ja elää parisuhteessa, jos niin on tarkoitettu. Ja ellei niin sitten jatka ja elän sinkkuna; siitähäm minulla on jo kokemusta ja olen sinkkuna pärjännyt enimmäkseen hyvin; jopa niin hyvin, että olen päässyt sen vaiheen yli, että enää minulla ei ole, jos on koskaan oikein ollutkaan halua pariutua lähes kenen hyvänsä kanssa.
Tiedostan myös erinomaisen hyvin, että vaikka tosinaan olen kokenut mustasukkaisuuden potkaisuja sisälläni ja kateuden kalseutta mielessäni, niin sillä tai näillä tunteiila, että katkeroituisin en voita mitään, joten yritän niitä tietosiesti välttää Sen sijaan lievä mustasukaisuuden aalto on ihan luonnollinen tunne, mutta sitä ei pidä päästä kasvamaan myrskyksi tai myrkyksi jolla myrkyttäsin itseäni
Toisten syyllttäminen tai muita halveksimalla heidän valinnoistaan ja päätöksistään, kuten tois(t)en haluista rakastaa ja elää parisuhteessa tai vaikka sinkkuna mieluummin kuin vaikka edetä parisuhteeseen minun kanssa tuskin teenmuuta kuin kaivan maata omien jalkojeni alta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä huoli, kyllä sinulle joku löytyy, jos olet nainen. Voi mennä tovi, eikä kumppani välttämättä ole sellainen josta olet uneksinut. Mikäli olet mies, unohda koko asia ja keskity vaikka kuntoiluun tai postimerkkeilyyn.
Vierailija kirjoitti:
Älä huoli, kyllä sinulle joku löytyy, jos olet nainen. Voi mennä tovi, eikä kumppani välttämättä ole sellainen josta olet uneksinut. Mikäli olet mies, unohda koko asia ja keskity vaikka kuntoiluun tai postimerkkeilyyn.
Koen tällaiset lohdutukset lannistavina. Miksi sen sijaan että odottaisin jonkun tukevan elämääni, olisinkin onnellinen yksin? Se kai tämän postauksen ydin olikin, hyväksyä se ettei ketään tule tai löydy.
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Itse olen vasta noin 40 vuotias, enkä ole ollut eläessäni toiveistani ja haaveistani huolimatta pidemmässä parisuhteessa. - Olen kuitenkin onnisytunut luomaan ja ylläpitämään muita monin tavoin arvokkaita ja merkittäviä ihmissuhtieta niin naisten kuin miesten kanssa. Olen itse mies, jos sukupuolellani on tässä kohtaa jotain merkitystä.
En kuitenkaan pidä yhtäkään näistä edellä mainitsemastani ihmissuhteestani kuitenkaan samana kuin ihmissuhde sen yhden ja erityisen kanssa. - Eli en esimerkiksi piinaa itseäni ajatuksella, että voisin vielä joskus olla jonkun nyt "jo" läheisen ihmsien kanssa joskus vielä yhdessä; parisuhteessa.
Mutta nämä ihmissuhteet kuitenkin muistuttavat, että en ole täysin onneton ja aivan yksin tässä julmssa maailmassa. Koska keon ja tunnen myös tarvistevani ihmisiä (ei heidän määränsä vaan laatunsa) elämääni; kuulemaan näkemään ja kokemaan yhdessä ja voidakseni jakaa milloin mitäkin
Parempi olla yksin kuin suhteessa, jossa liian myöhään huomaa tehneensä kammottavan virheen.
Terveisin lapsellinen ja perheellinen mies, joka vain haluaisi mennä narun jatkoksi, jos kanttia olisi. Usko pois, yksin on parempi, parisuhde on taakka, sillä et koskaan tule kelpaamaan, aina on jotain vikaa; lapsi on kuolema ja yhdistettynä nämä tekevät elämästä arvotonta, harmaata tyhjyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä huoli, kyllä sinulle joku löytyy, jos olet nainen. Voi mennä tovi, eikä kumppani välttämättä ole sellainen josta olet uneksinut. Mikäli olet mies, unohda koko asia ja keskity vaikka kuntoiluun tai postimerkkeilyyn.
Koen tällaiset lohdutukset lannistavina. Miksi sen sijaan että odottaisin jonkun tukevan elämääni, olisinkin onnellinen yksin? Se kai tämän postauksen ydin olikin, hyväksyä se ettei ketään tule tai löydy.
- Ap
No ole sitten yksin ja lopeta siitä valittaminen. Asia loppuun käsitelty, mukavaa päivänjatkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä huoli, kyllä sinulle joku löytyy, jos olet nainen. Voi mennä tovi, eikä kumppani välttämättä ole sellainen josta olet uneksinut. Mikäli olet mies, unohda koko asia ja keskity vaikka kuntoiluun tai postimerkkeilyyn.
Koen tällaiset lohdutukset lannistavina. Miksi sen sijaan että odottaisin jonkun tukevan elämääni, olisinkin onnellinen yksin? Se kai tämän postauksen ydin olikin, hyväksyä se ettei ketään tule tai löydy.
- Ap
No ole sitten yksin ja lopeta siitä valittaminen. Asia loppuun käsitelty, mukavaa päivänjatkoa.
Onko pakko olla ilkeä?
- Ap
"
Parempi olla yksin kuin suhteessa, jossa liian myöhään huomaa tehneensä kammottavan virheen.
Terveisin lapsellinen ja perheellinen mies, joka vain haluaisi mennä narun jatkoksi, jos kanttia olisi. Usko pois, yksin on parempi, parisuhde on taakka, sillä et koskaan tule kelpaamaan, aina on jotain vikaa; lapsi on kuolema ja yhdistettynä nämä tekevät elämästä arvotonta, harmaata tyhjyyttä."
Kiitos kommentistasi. - Minusta olisi kovin ikävää ajatella parisuhteen olevan lähtökohtaisesti taakkana. Mutta kuten sanottu minulla ei ole kokemusta pidemmästä parisuhteesta, joten varmasti parisuhteet näyttäytyvät tai ovat näyttäytyneet toisinaan myös, jotenkin värittyneesti; ja saavuttamattomana unelmana, vailla ymmärrystäni, että ei ole vain yhtä oikeaa tai väärää tapaa tai edes toista samanlaista parisuhdetta.
Parisuhde on myös mielestäni elävä; jos onnistuisinkin etenemään ja muodostamaan parisuhteen niin minusta olsi pöhköä ajatella,että tunteeni siihen, millainen parisuhde on tai tulisi olla pysyisi staattisena, eihän sinkkunakaan kokemani ja tuntemani ole, eikä ole ollut jatkuavsti samanlaista.
Yhtä kaikki minusta on ihan luonnollinen tunne (tai joukko tunteita), että kaipaa ja haluaisi löytää hänet jota saisi rakastaa, ja jonka kanssa kokea ja tuntea yhdessä, milloin mitäkin; murtaa ja särkeä ne ei niin mukavat asiat ja vastaavasti monin kertaistaa ne ilon ja onnen hetket. - Moelmpia kun varasti joutuu kohtaamaan oli sinkku tai parisuhteessa,
Varmasti tulisi paineita löytää ja kohdata oma rakas ja erityinen, jos vasta hänen kautta saattaisi kokea ja tuntea oman elämäsä arvokkaana ja merkittävänä. - Tai jos kuvittelisin, että hänen kauttaan en enää kokisi vastaavia ikävän ja murheen tai tylsyyden ja tympääntymsien hetkiä kuin nyt sinkkuna.
Kuten joku joitain aikoja sitten kertoi, niin sanoisin omallekin kohdalleni parisuhde olisi minulle(kn) mahdollisuus tehdä hyvästä parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalta kohdaltani voin sanoa, ettei riittävän hyvää tai arvokasta ihmistä ole edes olemassa, että voisin parisuhdetta edes harkita.
Ihan hyvin voin olla yksin koska seksi ei enää kiinnosta,.lääkkeet tekivät haluttomaksi.
Harvapa mies haluaa platoonista suhdetta. N.61v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne kaipuu-unet välttämättä katoa, vaikka olisikin rakas kumppanikin. Harva ihminen, jos kukaan, saa KAIKEN mitä janoaa yhdeltä kumppanilta. Jokaiselta puuttuu jotain mitä haluaisin tai tarvitsisi.
Olen ollut naimisissa kohta 30v ja saan mieheltäni todella paljon tarvitsemaani, mutta se mitä en saa tulee uniini täydellisen puolison muodossa. Elämä on epätäydellistä, näillä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Omalta kohdaltani voin sanoa, ettei riittävän hyvää tai arvokasta ihmistä ole edes olemassa, että voisin parisuhdetta edes harkita.
Sellainen narsku sit siellä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä huoli, kyllä sinulle joku löytyy, jos olet nainen. Voi mennä tovi, eikä kumppani välttämättä ole sellainen josta olet uneksinut. Mikäli olet mies, unohda koko asia ja keskity vaikka kuntoiluun tai postimerkkeilyyn.
Koen tällaiset lohdutukset lannistavina. Miksi sen sijaan että odottaisin jonkun tukevan elämääni, olisinkin onnellinen yksin? Se kai tämän postauksen ydin olikin, hyväksyä se ettei ketään tule tai löydy.
- Ap
No ole sitten yksin ja lopeta siitä valittaminen. Asia loppuun käsitelty, mukavaa päivänjatkoa.
Onko pakko olla ilkeä?
- Ap
Sekoitat nyt realismin ilkeyteen. Kysyit itse, miksi olla suhteessa jos yksin on ok olla. Vastaus tuohon on, että ole sitten yksin ja hyväksy se. Mitä muutakaan tuohon voi sanoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä huoli, kyllä sinulle joku löytyy, jos olet nainen. Voi mennä tovi, eikä kumppani välttämättä ole sellainen josta olet uneksinut. Mikäli olet mies, unohda koko asia ja keskity vaikka kuntoiluun tai postimerkkeilyyn.
Koen tällaiset lohdutukset lannistavina. Miksi sen sijaan että odottaisin jonkun tukevan elämääni, olisinkin onnellinen yksin? Se kai tämän postauksen ydin olikin, hyväksyä se ettei ketään tule tai löydy.
- Ap
No ole sitten yksin ja lopeta siitä valittaminen. Asia loppuun käsitelty, mukavaa päivänjatkoa.
Onko pakko olla ilkeä?
- Ap
Ihan normaalia nykyään.
Sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kumppanin kaipuu on kova
Tämä ja jatkuva haku päällä oleminen yleensä tehokkaasti karkottaa ehdokkaat ympäriltä. Ihmiset vain vaistoavat asioita ja tunnetiloja toisista ihmisistä.
Kannattaa siis keskittyä siihen puoleen itsessään, joka viihtyy hyvin yksin ja kehittää sitä puolta. On varmasti houkuttelevampaa, jos ympärillä ei leiju ns. tarvitsevaisuuden epätoivoinen pilvi. Usein se kumppani tulee vastaan juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalta kohdaltani voin sanoa, ettei riittävän hyvää tai arvokasta ihmistä ole edes olemassa, että voisin parisuhdetta edes harkita.
Sellainen narsku sit siellä :D
Tarkoitat varmaan itseäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalta kohdaltani voin sanoa, ettei riittävän hyvää tai arvokasta ihmistä ole edes olemassa, että voisin parisuhdetta edes harkita.
Sellainen narsku sit siellä :D
Onko se sulta jotenkin pois? Kysynpähän vaan... :,D
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalta kohdaltani voin sanoa, ettei riittävän hyvää tai arvokasta ihmistä ole edes olemassa, että voisin parisuhdetta edes harkita.
Sellainen narsku sit siellä :D
Onko se sulta jotenkin pois? Kysynpähän vaan... :,D
Eri
Luulee saaneensa kilpailijan...
Ei voi olla niin että joku nainen olisi yksin koko elämän ajan. Naiset kyllä löytää miehen jos vain eivät halua niitä komeimpia ja rikkaampia miehiä. Tavis miehiä on vaikka kuinka paljon jotka ajattelee niin etteivät löydä naista koskaan koska naiset ei halua edes tutustua tavis miehiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Salille treenaamaan jos asia kiinnostaa kovasti.
Pqljon paremmat mahikset kun kunnon kroppa.
Älä viitsi. Parisuhteet, rakkaudesta puhumattakaan, on paljon monimutkaisempia asioita kuin kroppa.
Tosin toki kannattaa mennä salille treenaamaan jos se on se mikä kiinnostaa ja mistä saa elämäänsä iloa, virtaa ja tekemistä.
Ne jotka ovat onnistuneet sitoutuneen ja rakastavan kumppanin löytämään eivät ehkä aina tajua sitä mikä mäihä heillä on käynyt. Koska sitä siinä tarvitaan. Tuuria. Kaikille ei sitä vaan suoda.
Tällaisissa ketjuissa on usein paljon tosi ilkeitä kommentteja ja vaikuttaa siltä, että niitä laittavat ihmiset ovat itse parisuhteessa. Tietenkään en tiedä varmasti. Tuleekin mieleen, että miten niin ilkeällä luonteella on onnistuttu saamaan parisuhde. Sen sijaan selvästi yksinäisyytensä julkituovat vastaavat usein hyvin empaattisesti ja tulee mieleen, että siinäpä oivia ihmisiä kumppaneiksi. Näin outo on maailma.
Seksiseuraa kyllä löytyisi, mutta sitä en halua. Haluaisin kumppanuutta. Kai nyt toivoisin vain, että tämä vaihe menisi taas ohi ja oppimisin hyväksymään yksinelämisen.
- Ap