Järkyttävä syyllisyys että olen pitkällä sairaslomalla! Pyörii mielessä koko ajan että pitää mennä töihin
Ahdistaa niin helvetisti. Olen tosi nolossa tilanteessa. Useiden uupumisten ja pahojen masennuksien/traumojen jälkeen olen joutunut tilaan jossa olen ollut sairaslomalla ja nyt tosi pitkällä, puhutaan kuukausista.
Nyt on olo kun voimat ovat vähän palautuneet että pakko mennä töihin, pakko tehdä paljon ja pyytää anteeksi kaikilta (yhteiskunnalta) ja kertoa kaikille että olen töissä taas ja eteinen urallani kovalla työnteolla. Kun tästä pääsen työelämään niin on pakko alkaa pyrkimään täydelliseen työsuoritukseen jotta pääsen etenemään uralla enkä olekaan luuseri ikuisesti. Kaikki todistukset minulla ovat täydelliset ja myös työtodistukset. Silti en vain riitä ja pelottaa miten ihmiset nyt ajattelevat minusta kun näkevät että olen kuitenkin ahkera ja ihan hyvässä kunnossa oleva ihminen taas.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Luulet olevasi korvaamaton. Tuskin kukaan huomaa poissaoloasi, eikä firmakaan menee konkurssiin.
Tämä kuulostaa ilkeältä, mutta se on totta. Oma elämäni muuttui täysin kun tajusin tämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulet olevasi korvaamaton. Tuskin kukaan huomaa poissaoloasi, eikä firmakaan menee konkurssiin.
Ja missä työasemassa sinä sanot sen?
Aivan..
Niin missä? Kerrohan muillekin, kun tiedät.
Vierailija kirjoitti:
Penny Lame kirjoitti:
Tiedän tunteen. Nyt sanon sellaisen ohjeen jota en itse noudata: Mielenterveysongelmat on Saatanasta. Siis ihan oikeasti pahempia kuin lentsu, vatsatauti ja jotkut lievät syövät. Sinä olit sairaslomalla koska olit SAIRAS. Hittoako sitä selittämään saati pyytämään anteeksi keneltäkään, saati sitten yhteiskunnalta joka sen takuulla aiheutti. Toki meidän orjatyöelämämme laittaa pyytämään anteeksi jos aivastaa töissä tai varvasta kutittaa. Älä kompastu siihen halpaan, se on vain ne jotka haluaa sun selkänahastasi viisisenttisen. Älä jää jumiin siihen. Voit mennä sinne ja olla oma itsesi, uskon sinuun.
Tämä oli hienosti sanottu.
Olen alkanut toipumaan. Elämässä on värejä, tunnen ja aistin luonnon. Rakastan liikuttaa kroppaani, käydä ulkona. Rakastan itseäni ja elämän ihmeellisyyttä. Olen palannut takaisin.
Aiemmin makas
No nyt kuuluu vähän mulle ja sanon: aivan mahtavaa että olet alkanut toipua. Just siihen suuntaan menet itsenäsi kaikessa, yksin on tosin aina haastavampaa mutta senkin tempun voi tehdä. Pahin sabotaasi mitä voit omalle hyvinvoinnillesi tehdä on alkaa ajatella mitä muut sanovat. Mieti: onko ne muut sua herättämässä aamulla? Laittamassa lenkille? Hymyilemässä kun rakastat elämää? Jos ei ole niin heillä ei ole piirunkaan väliä. Saavat ajatella vaikka tallin lattiaa lantoineen. Sinulla on selvästi hyvät aivot ja osaat käyttää niitä. Älä käytä niitä itsesi syömiseen.
Vierailija kirjoitti:
Hommaa se Kela Gold, niin kaikki ongelmat ja se riistäjä katoavat elämästäsi.
Tämä jankutus Kela Goldista on tyhmintä mitä trolli voi sanoa, mutta ei ne muuta keksi, kun päässä pyörii vain ma mu ma mu ma mu.
Palasin just tässä kuussa töihin puolen vuoden saikun jälkeen ja arvaa AP mitä? Kaikki oli jatkunut ennallaan, en ollut korvaamaton. Podin monta kuukautta jäätävän huonoa omaatuntoa sairastumisestani - aivan totaalisen turhaan.
En saanut mitalia siitä että annoin työlle kaikkeni. Et ole työkykyinen, luota niihin lääkäreihin. Mitään hyvää ei seuraa siitä että palaat töihin liian aikaisin.
Penny Lame kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Penny Lame kirjoitti:
Tiedän tunteen. Nyt sanon sellaisen ohjeen jota en itse noudata: Mielenterveysongelmat on Saatanasta. Siis ihan oikeasti pahempia kuin lentsu, vatsatauti ja jotkut lievät syövät. Sinä olit sairaslomalla koska olit SAIRAS. Hittoako sitä selittämään saati pyytämään anteeksi keneltäkään, saati sitten yhteiskunnalta joka sen takuulla aiheutti. Toki meidän orjatyöelämämme laittaa pyytämään anteeksi jos aivastaa töissä tai varvasta kutittaa. Älä kompastu siihen halpaan, se on vain ne jotka haluaa sun selkänahastasi viisisenttisen. Älä jää jumiin siihen. Voit mennä sinne ja olla oma itsesi, uskon sinuun.
Tämä oli hienosti sanottu.
Olen alkanut toipumaan. Elämässä on värejä, tunnen ja aistin luonnon. Rakastan liikuttaa kroppaani, käydä ulkona. Rakastan itseäni ja elämän ihmeellisyyttä. O
Ihan totta, kiitos kun tulit ketjuun :)
Itseasiassa olen ollut hyvin kiitollinen ja onnellinen tästä että olen saanut sairaslomaa ja alkanut toipumaan. Nytkin kyyneleet melkein tulee silmiin koska tämä on niin iso juttu olla hyvin voiva ja taas innostua elämästä sekä jaksaa ihan eri tavalla tehdä.
Tämä ohimenevä ahdistus tuli siitä mitä kaverit minulle sanoivat. Olin siis auttamassa ja todella minulla oli virtaa, oli ihana tehdä ja siivota, auttaa ystävää. Siellä sitten oli muitakin ja joku erehtyi kysymään minulta, että pitäiskö mun mennä vaikka jo töihin purkamaan energiaani. Se särähti korvaan.
Toiselta tyypiltä tuli myös kommenttia, että töitä täytyy tehdä ja että jos hänkin voisi niin jäisi pois töistä mutta se nyt vaan on tehtävä!
Ja taas minun tuli ahdas ja syyllinen olo, en tiennyt oliko tuo kommentti edes tarkoitettu veetuiluna itselleni mutta silti se tuntui. Noi jäi mieleen elämään ja olen tuntenut syyllisyyttä koska voin paremmin ja silti sairausloma jatkuu vielä pitkään.
Silti tiedän itse että mitä tapahtuisi jos menisin taas, nyt kun olen saanut itseäni takaisin. Olen tehnyt sen virheen monta kertaa ja sillä tavalla aina vajaan vuoden jaksanut ja taas menty alamäkeä ja kovaa.
Nyt on aidosti ihan eri tie menossa ja se on itsekkäästi minun omaa hyvinvointia ajatellen, siitä on tullut tärkeää. Vielä on opettelemista etten antaisi muiden mielipiteiden niin tuntua. Ap
Burnout-oireisiin liittyi minulla vahva ajatus miten tiimi ei pärjää kun olen poissa. Tällainen ajattelu pitää lopettaa HETI ja siihen ei pidä palata KOSKAAN
Ihanaa kuulla, että nyt menee paremmin!
Anna ehdottomasti itsellesi lupa levätä. Sinun ei tarvitse todistella muille mitään, ei pyytää anteeksi, ei hävetä.
Ja kun olet valmis palaamaan töihin, pidä huolta, ettet vie itseäsi jaksamisen äärirajoille. Täydellinen työsuoritus on mahdottomuus, joka vain kuormittaa eikä usein takaa uralla edistymistä. (Kokemusta on.)
Voimia <3