Mahdollisimman pienet hautajaiset. Miten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkaus pahviarkussa on halvin. Sitten vain tuhka mereen, voi tehdä itse. Ja asia on selvä. 

Meille sanottiin taannoin hautaustoimistossa, että tuhkaukseen ei voi valita pahviarkkua kun pitää olla riittävästi paloenergiaa tuottavaa aineista eli puuta. Jotenkin tuntuu niin turhalta ostaa puuarkku poltettavaksi.

Krematorioilla on omat tekniset kriteerinsä. Mutta eikö puuarkun ostaminen ole tuhlausta myös maahan kuopattavaksesi? Mistä muusta olet halukas tinkimään haudatessasi lähimmäistäsi?

Minä olen haudannut lapseni. Valitsin hänelle kaikkein edullisimman puurunkoisen arkun, ja se sattui myös olemaan hautaustoimiston valikoiman kaunein: valkoinen ja pitsikoristeinen.

Vierailija kirjoitti:

Olisi hyvä siunata kuollut. Joku siunaaja olisi hyvä. Vapaapappi? Lyhyesti. Ei pitkiä puheita? Urkumusiikki ei ole pakollinen tai vanha seremonia. Ehkä jotain rauhallista musiikkia. Kakkukahvit vieraille, esimerkiksi pitopalvelu. Joku pitää pienen puheen? Siinä se sitten olikin.

Jos vainaja on kuulunut kirkkoon, hänet siunataan automaattisesti, mutta jos ei kuulu, häntä ei tarvitse siunata.

Pienet hautajaiset, voi miten kaunis ajatus. Pienenä tänne myös tullaankin. Entäpä jos kuolemaa ei olekkaan, on kaksi syntymää, ensin tänne ja sitten kun kuolemme (ei jos) niin synnymme sinne "toiselle puolelle".

Pyhässä Kirjassa taidetaan sanoa, että ruumis ja sielu kuolevat ja henki palajaa Jumalan luokse, mistä se on lähtenytkin. Hän tunsi meidät, jos silloin kun olimme idullamme. Näin ainakin kristinuskon mukaan.

Maasta olet sinä tullut, sanoo pappi ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman, koska ihminen luotiin maan tomusta, raamatun mukaan. 

Jos lääkäri ihmettelee sitä, että suunnittelee omat hautajaiset etukäteen itte, niin sehän vois olla ihan mainio asia ja mielenkiintoista myös.

Kuollut ihminen ei enää välitä, hän ei ole enää meidän, vaan Jumalan, henki on palannut taivaan kotiin, hänellä on ikuinen rauha, lepo ja hyvyys.

Sinä päätät.

Siunata voi myös sairaalan kappelissa

Meillä haudattiin molemmat vanhemmat vain ydinperheen saattaessa, eli sisareni ja minä perheinemme.

Ei edes mietitty suuria sukuhautajaisia.

Googlaa suoratuhkaus.

Hautaus ilman seremoniaa ja jota myös suoratuhkaukseksi kutsutaan, on soveltuvin hautausmuoto silloin kun vainaja ei ole toivonut mitään seremoniaa eli saattotilaisuutta kappelissa.  Vainaja ei myöskään ole kuulunut kirkkoon. Omaiset ovat saattaneet myös sopia keskenään, että seremonia pidetään myöhempänä ajankohtana.

Suoratuhkauksessa arkku viedään poltettavaksi ilman seremoniaa. Omainen voi hakea tuhkat noin kahden viikon kuluttua tuhkauksesta. Uurnanlasku tai tuhkan sirottelu tapahtuu suoratuhkauksen jälkeen, ja siinä omaiset voivat muistella vainajaa ja pitää myös muistotilaisuuden niin halutessaan. Tuhka on vuoden kuluessa tuhkaamisesta haudattava tai muulla tavoin sijoitettava pysyvästi yhteen paikkaan (Hautaustoimilaki 19 ).

Isin toive oli että tammiarkku eikä sukulaisia. Vietettiin sitte hautajaiset kirkossa, läsnä oli pappi, äiti, veljeni ja mää. Kotona syötiin sitte voileipäkakkua.

Meillä oli siunaus kirkossa ja 10 omaista joivat kahvit vainajan kotona. Pappia ei pyydetty kahville

Vierailija kirjoitti:

Hautaa pystyyn että menee vähemmän maata.

Jep. Ja pää alaspäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautaa pystyyn että menee vähemmän maata.

Vanha vitsi "Kun jättää pään maanpinnalle, niin ei tarvitse enää hautakiveä."

Niin ja polvet koukkuun maanpinnalle polkupyörätelineiksi.

Vierailija kirjoitti:

Isin toive oli että tammiarkku eikä sukulaisia. Vietettiin sitte hautajaiset kirkossa, läsnä oli pappi, äiti, veljeni ja mää. Kotona syötiin sitte voileipäkakkua.

Meillä oli pelkkä siunaus haudalla. Siitä kahville kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei edes muistotilaisuus ole pakollinen. Mikään ei ole pakollista, paitsi haudata se.

Ainoastaan kuolema on pakollista 

Vierailija kirjoitti:

Siunata voi myös sairaalan kappelissa

Siunata voi ihan siinä hautausmaan haudalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei edes muistotilaisuus ole pakollinen. Mikään ei ole pakollista, paitsi haudata se.

Ainoastaan kuolema on pakollista 

On se hautaaminenkin pakollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isin toive oli että tammiarkku eikä sukulaisia. Vietettiin sitte hautajaiset kirkossa, läsnä oli pappi, äiti, veljeni ja mää. Kotona syötiin sitte voileipäkakkua.

Meillä oli pelkkä siunaus haudalla. Siitä kahville kotiin. 

Meillä oli vain siunaus kirkossa, kun poltto niin verhot sulkeutuu....Ei tarvi edes kantajia. 

Kysy neuvoa paikallisesta sossusta. Nehän järjestää solkenaan varattomien poistamisia. Veikkaan ettei ole kuin kuljetus tuhkaamoon, tuhkaus ja jonnekin sirottelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei edes muistotilaisuus ole pakollinen. Mikään ei ole pakollista, paitsi haudata se.

Ainoastaan kuolema on pakollista 

On se hautaaminenkin pakollista.

Ei sulle.

Meillä oli isän siunaustilaisuus srk:n kappelissa ja sen jälkeen ruoka ja kahvit meillä kotona. Vieraina oli vaan isän veli ja sisko puolisoineen ja sitten äitini, minä ja mieheni. Ruoka tarjottiin, koska vieraat pitkämatkalaisia ja sitä sukupolvea, että suvun perinteisiin kuuluu ruokatarjoilu. Omalle sukupolvelleni riittää kyllä kahvit.

Vierailija kirjoitti:

Tuhkaus pahviarkussa on halvin. Sitten vain tuhka mereen, voi tehdä itse. Ja asia on selvä. 

Ruumiista alkaa nopeasta valua erilaisia nesteitä niin pahviarkku on siinä suhteessa ongelmallinen. Lisäksi "vettynyt" arkku ei pala kunnolla eli tuhkaus onnistuu huonosti.