Miten pääsee keskiluokkaan?

Helposti, kävelet vain keskelle luokkahuonetta. Silloin olet keskiluokassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alempaan keskiluokkaan kuuluu amk- tutkinnot korkeakoulututkinto käynyt kuten poliisit ja sossut. Ylempään opettajat ja asiantuntijat, DI:t ja ennen papit kuului ylempään kastiin. Lääkärit tietysti alansa asiantuntijoina. 

Tavallinen luokanopettaja tai lukion aineopettaja ei kuulu ylempään keskiluokkaan. Käytännössä pitkälti duunarihommaa.

 

Mikä tekee kemististä duunaria vaikka opettaisikin lukiossa matemaattisia aineita? Tai historioitsijasta?

Juurikin se kun opetat työksesi palikkatason asioita riehuville lapsille tai möykkääville teineille.

Se nyt vain ei mene niin, että kun on kerran tutkinto taskussa, paikka korkeammassa yhteiskunnassa olisi lukittu forever.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateeminen loppututkinto, oman alan työpaikka ja korkeakulttuuriharrastuksia.

Keskiluokka ei Suomessa todellakaan harrasta mitään kulttuuria. Jalkapalloa ja jääkiekkoa ym junttia kylläkin, mutta ei mitään sellaista, mikä vaatii aivoja.

Tietenkin harrastaa. Tietäisitpä kuinka paljon esim opettajat lukevat kirjallisuutta. Tai käyvät teatterissa. Ja konserteissa. Ilman keskiluokan naisia kulttuurilla ei olisi kuluttajia. 

Vierailija kirjoitti:

Olen työläisperheen lapsi ja suvun toinen korkeasti koulutettu. Nykyisessä asiantuntijatyössä kk-palkka alkaa vitosella, joten lienen vankasti keskiluokkaa, paitsi keskiluokkaisten symbolit puuttuvat ja äänestän vasemmistoa. Asun edullisesti vanhassa talossa, auto on vanha eikä minulla ole tarvetta ostaa tai omistaa muuta kuin pakolliset ja nekin mahdollisuuksien mukaan käytettyinä. Raha menee kulttuuriin, lapsiin, sijoituksiin ja reissaamiseen. 

Kuulostaa onnelliselta elämältä. Olet rehellisesti sinut työläistaustasi kanssa etkä yritä esittää muuta mitä olet: luokkahypyn tehnyt ensimmäisen polven keskiluokkainen. En tiedä onko tästä tutkimusta, mutta omassa tuttavapiirissäni ainakin monet ensimmäisen polven keskiluokkaiset kykenevät paremmin empatiaan vähäosaisia kohtaan eivätkä elä niin omassa keskiluokkakuplassaan kuin ne, jotka ovat jo monta sukupolvea kuuluneet keskiluokkaan. 

Käytännössä olemalla keskiluokkaa. Seisomalla ryhdissä, rystyset paljaana ja hihat käärittynä ylös ja jos jollain on vastaväitteitä, niin otetaan matsi ja katotaan kuka on keskiluokkaa ja kuka makaa lattialuokassa.

Ylentämällä itsensä vaikka yläluokkaan. Sopii tulla sanomaan ja ottamaan selvää kuka on ylempi toista.

Tästä tässä on aina ollut kyse. Nokkimajärjestyksessä, voimakkain on korkeimmalla.

Yleensä se on kolmekymppinen mies, kaikki muut on alempana tai kuten sanoin, siitä otetaan selvää kehässä.

Juurikin se kun opetat työksesi palikkatason asioita riehuville lapsille tai möykkääville teineille.



Se nyt vain ei mene niin, että kun on kerran tutkinto taskussa, paikka korkeammassa yhteiskunnassa olisi lukittu forever.

 

Näin fysiikan opettajana en koe opettavani palikkatason asioita, eikä tunneillani möykätä. Eikä keskiluokka ole mitään korkeampaa yhteiskuntaa, vaan sitä keskitason, johon tottakai kuulun. Palkkani on selvästi yli keskipalkan, minulla on itsenäinen asema työelämässä (esimies ohjeistaa lähinnä antamalla lukujärjestyksen ja ryhmät vuosittain, muuten vastaan työstäni itse, omalla asiantuntijuudellani), ja minulla on virkamiehenä vastuu myös kurinpitotoimistani ja arvioinnista. 

 

Sinä et tykkää opettajista, mutta se ei valitettavasti vaikuta asiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Nämä "keskiluokkaisille marimekon kippo on statussymboli" -jutut jaksaa aina naurattaa. Keskiluokkaiselle se marimekon kippo on kyllä ihan vaan astia, josta syödään ruokaa.

Voi tuo statusarvo ehkä riippua siitäkin, onko alempi vai ylempi keskiluokka. Jonkinlainen valinta se kippo kuitenkin aina on. Ehkä on tyylikästä väittää, että se Marimekon kippo on vain astia, mutta jos se ihan sama olisi, niin silloinhan olisi sama ostaa vaikka valkoista perus Teemaa tai kirpputorilautasia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä "keskiluokkaisille marimekon kippo on statussymboli" -jutut jaksaa aina naurattaa. Keskiluokkaiselle se marimekon kippo on kyllä ihan vaan astia, josta syödään ruokaa.

Voi tuo statusarvo ehkä riippua siitäkin, onko alempi vai ylempi keskiluokka. Jonkinlainen valinta se kippo kuitenkin aina on. Ehkä on tyylikästä väittää, että se Marimekon kippo on vain astia, mutta jos se ihan sama olisi, niin silloinhan olisi sama ostaa vaikka valkoista perus Teemaa tai kirpputorilautasia.

Teema itse asiassa on kulttuurillisesti arvokkaampi kuin mikään Marimekon kippo, sehän on Kaj Franckin suunnittelema klassikko, joka on vahvasti uudistanut suomalaista muotoilua. Eli ehdottomasti keskiluokan suosikki ainakin arkiastiastoksi. Ja tietysti nimenomaan valkoinen on esim arkkitehtien suosikki. 

 

Marimekon kippoja meillä on, mutta ei niitä ole hankittu, vaan niitä on saatu kaikenlaisina tuliaisina ym. Sekin on keskiluokan tapakulttuuria. 

lihavuus, tyhmyys, kykenemättömyys itsenäiseen ajatteluun. tuossa joitain keskiluokkaisen peruspalleron ominaisuuksia

Triggeröi, kun en ikinä suorittanut tutkintoa loppuun. Mikä siis olen?

Asiantuntijatyössä, omistusasunto, kulttuuri ja politiikka lähellä sydäntä. Mitään verkostoja ei kyllä ole, pari ystävää yliopistosta, joka jäi kesken. 

Haaveilen mökistä maalla ja lähtemisestä työelämästä kokonaan. Osin omavarainen talous ja yksinkertainen elämä maalla viehättävät. 

Inhoan ihmisiä, paitsi omia läheisiä, heitäkin välillä. Huolettaa luonnon tuhoaminen, mitä ihminen tekee. 

Marimekko on nykyään todella epäeettinen valinta, paitsi kirpparilta.

Vierailija kirjoitti:

Juurikin se kun opetat työksesi palikkatason asioita riehuville lapsille tai möykkääville teineille.



Se nyt vain ei mene niin, että kun on kerran tutkinto taskussa, paikka korkeammassa yhteiskunnassa olisi lukittu forever.

 

 

Näin fysiikan opettajana en koe opettavani palikkatason asioita, eikä tunneillani möykätä. Eikä keskiluokka ole mitään korkeampaa yhteiskuntaa, vaan sitä keskitason, johon tottakai kuulun. Palkkani on selvästi yli keskipalkan, minulla on itsenäinen asema työelämässä (esimies ohjeistaa lähinnä antamalla lukujärjestyksen ja ryhmät vuosittain, muuten vastaan työstäni itse, omalla asiantuntijuudellani), ja minulla on virkamiehenä vastuu myös kurinpitotoimistani ja arvioinnista. 

 

Sinä et tykkää opettajista, mutta se ei valitettavasti vaikuta asiaan. 

Eipä tuo kovin itsenäiseltä kuulosta. Joku muu päättää opetussuunnitelmasta ja vielä lukujärjestyksestäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juurikin se kun opetat työksesi palikkatason asioita riehuville lapsille tai möykkääville teineille.



Se nyt vain ei mene niin, että kun on kerran tutkinto taskussa, paikka korkeammassa yhteiskunnassa olisi lukittu forever.

 

 

Näin fysiikan opettajana en koe opettavani palikkatason asioita, eikä tunneillani möykätä. Eikä keskiluokka ole mitään korkeampaa yhteiskuntaa, vaan sitä keskitason, johon tottakai kuulun. Palkkani on selvästi yli keskipalkan, minulla on itsenäinen asema työelämässä (esimies ohjeistaa lähinnä antamalla lukujärjestyksen ja ryhmät vuosittain, muuten vastaan työstäni itse, omalla asiantuntijuudellani), ja minulla on virkamiehenä vastuu myös kurinpitotoimistani ja arvioinnista. 

 

Sinä et tykkää opettajista, mutta se ei valitettavasti vaikuta asiaan. 

Eipä tuo kovin itsenäi

Ja ne kyllä ovat palikkatason asioita. Ei niitä muuten voisi opettaa ns. kaikille.

Hymyä huuleen. Nauru ja ilo tarttuu ja ihmiset viihtyvät paremmin seurassasi ja ovat valmiita käyttämään tuotteitasi ja palveluitasi enemmän.

Näkisin sen enemmän varallisuusasiaksi, kuin koulutusasiaksi. Huono paikkainen maisteri ei ole keskiluokkaa, vaikka niin toivoisi, mutta hyvätuloinen amis voi olla, jos omaisuus ja varallisuus siihen riittää.

Mua ei voi kategoriaan laittaa. Olen juppi-hippi-punkkari ja vaihdan paikkaa. Eipä kiinnostele itse keksityt luokat.

Vierailija kirjoitti:

Näkisin sen enemmän varallisuusasiaksi, kuin koulutusasiaksi. Huono paikkainen maisteri ei ole keskiluokkaa, vaikka niin toivoisi, mutta hyvätuloinen amis voi olla, jos omaisuus ja varallisuus siihen riittää.

Duunarilla on duunarin arvostukset ja tavat vaikka vaurastuisikin. Kirjastovirkalijan elämäntapa taas on täyttä keskiluokkaa.

Töihinmeno riittää.

Yläluokka, keskiluokka ja alaluoka ovat aina määrittyneet sosioekonomisen ja ensisijaisesti taloudellisen vaikutusvallan perusteella.

Se, mitä yläluokka on vaikutusvallallaan tehnyt, on vahdellut maan ja taivaan välillä. Samoin kuin sekin, miten yläluokkaan on päässyt.

Asia ei muutu sillä, että esimerkiksi akateemisen loppututkinnon suorittanut pitää itseään korkeampaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvana kuin varakkaampaa naapuria joka mieluummin vuokraa aition jäkismatsista kuin säästää ruokakupongeilla, että pääsee kerran vuodessa oopperaan.

Syy miksi yläluokka oli ennen yläluokkaa ei ollut se, että he kävivät oopperassa vaan se, että heillä oli taloudelisen vaikutusvallan tuoma mahdollisuus käydä siellä. Jossain toisaalla yläluokka katseli väkivaltaisia kamppailulajeja tai kävi metsästämässä uhanalaisia eläimiä. He olivat silti yhtä kaikki yläluokkaa.

Näin ollen akateeminen loppututkinto on lähinnä mahdollstaja, ei mikään ikuinen sertifikaatti noususta korkeampaan yhteiskuntaluokkaan. Ellei sitä mahdollistajaa onnistu käyttämään sosioekonomisen ja etenkin taloudellisen vaikutusvallan hankkimisessa, on sertifikaatti arvoton.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateeminen loppututkinto, oman alan työpaikka ja korkeakulttuuriharrastuksia.

Höpön löpön.

Keskiluokkaisuuden ratkaisee elintaso. Akateeminen tutkija joka kituuttelee pienillä apurahoilla, on proletariaattia.

Pienipalkkaisella akateemisella on todennäköisemmin museokortti kuin enemmän tienaavalla ahtaajalla. Pienipalkkainen akateeminen käy useammin oopperassa ja teatterissa kuin ahtaaja.

Vierailija kirjoitti:

Yläluokka, keskiluokka ja alaluoka ovat aina määrittyneet sosioekonomisen ja ensisijaisesti taloudellisen vaikutusvallan perusteella.

Se, mitä yläluokka on vaikutusvallallaan tehnyt, on vahdellut maan ja taivaan välillä. Samoin kuin sekin, miten yläluokkaan on päässyt.

Asia ei muutu sillä, että esimerkiksi akateemisen loppututkinnon suorittanut pitää itseään korkeampaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvana kuin varakkaampaa naapuria joka mieluummin vuokraa aition jäkismatsista kuin säästää ruokakupongeilla, että pääsee kerran vuodessa oopperaan.

Syy miksi yläluokka oli ennen yläluokkaa ei ollut se, että he kävivät oopperassa vaan se, että heillä oli taloudelisen vaikutusvallan tuoma mahdollisuus käydä siellä. Jossain toisaalla yläluokka katseli väkivaltaisia kamppailulajeja tai kävi metsästämässä uhanalaisia eläimiä. He olivat silti yhtä kaikki yläluokkaa.

Näin ollen akateeminen loppututkinto on lähinnä mahdollstaj

Vaurastunut duunari voi sen aitionsa vuokrata, mutta keskiluokan ovet eivät silti hänelle avaudu. Kas kun siellä yhteiskuntaluokassa on muitakin ihmisiä ja he jakavat tiettyjä tapoja, arvoja ja elämäntyyliä. Ystävyyssuuhteet sun muut suhteet solmitaan samalla tavoin elävien joukosta. Vauras duunari ei puhu samaa kieltä, ei harrasta samoja asioita eikä välttämättä edes osaisi toimia samoilla illalliskutsuilla, joten verkostoitumisia ja kumppanuuksia ei synny. Tälle on termikin, nousukas. Nousukkaalla voi olla rahaa ja varallisuutta vaikka enemmänkin kuin luokalla, johon hän haluaa tulla mukaan. Mutta koska he eivät osaa lukea normeja, koodistoja ja jaa samoja arvoja, he eivät koskaan oikeasti pääse sisään.