Kuka tai mikä on ollut elämäsi pahin nujertaja?

Aika.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on ollut aina omat vanhemmat. (ja sisarukset)

 

Pikkulapsesta asti ollut heidän palvelijansa. Muistan, kun äiti pisti minut jo pikkupoikana hieromaan hänen jalkojaan , keräämään viinimarjoja, tyhjentämään astianpesukonetta  yms. Ja tilanne on vain muuttunut pahemmaksi, mitä vanhemmaksi olen elänyt. Äiti komentaa vieläkin kun pikkulasta ja ei arvosta minun omaa vapaa-aikaani ollenkaan. Minulla ei myöskään saisi olla mitään omia mielipiteitä.

Tehtiin myös selväkis se asia, että minä en saa sitten lähteä opiskelemaan, töihin tai ylipäätänsä muuttaa mihinkään toiselle paikkakunnalla. Heidän luotaan sain kyllä aikanaan muutta pois, mutta ei saa muuttaa liian kauas. Töiden saaminen on nykyään muutenkin täysi mahdottomuus ja ei se ainakaan auta asiaa, että jämähti samalle paikkakunnalle asumaan vanhempien takia. 

Nyt olen 40 vuotta ja olen sitä mieltä, että koko elämä on mennyt p

Mitä ihmettä?

Eihän vanhemmat nyt voi mitenkään pakottaa aikuista ihmistä tuollaiseen jos hän ei itse siihen suostu.

Minä ja mun ajatukset.

Kahden työpaikan pomot. Varsinaisia m...kuja. Toivottavasti karma antaa takaisin ja kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on ollut aina omat vanhemmat. (ja sisarukset)

 

Pikkulapsesta asti ollut heidän palvelijansa. Muistan, kun äiti pisti minut jo pikkupoikana hieromaan hänen jalkojaan , keräämään viinimarjoja, tyhjentämään astianpesukonetta  yms. Ja tilanne on vain muuttunut pahemmaksi, mitä vanhemmaksi olen elänyt. Äiti komentaa vieläkin kun pikkulasta ja ei arvosta minun omaa vapaa-aikaani ollenkaan. Minulla ei myöskään saisi olla mitään omia mielipiteitä.

Tehtiin myös selväkis se asia, että minä en saa sitten lähteä opiskelemaan, töihin tai ylipäätänsä muuttaa mihinkään toiselle paikkakunnalla. Heidän luotaan sain kyllä aikanaan muutta pois, mutta ei saa muuttaa liian kauas. Töiden saaminen on nykyään muutenkin täysi mahdottomuus ja ei se ainakaan auta asiaa, että jämähti samalle paikkakunnalle asumaan vanhempien takia. 

Nyt olen 40 vuotta j

Kyllä he voivat, jos toinen saatu nujerrettua pienestä pitäen. Kyllä arka ja kiltti ihminen voidaan nujertaa ihan kunnolla vielä aikuisenakin.

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaajat, kiusaava ja mitätöivä sisko sekä luonnehäoriöinen, agressiivinen ja turhasta syyllistävä faija. Koulun muutama psyykkisesti häiriintynyttä opettaja.

 

Onpa kerääntynyt jännää porukkaa paljon ympärille.

Isä

Vierailija kirjoitti:

Tsunami. Kannattaa olla onnellinen ja kiitollinen siitä että teillä on vielä vanhemmat ja muut läheiset elossa.

Haha

Hullu Mari. Latipaa, tyhma.

Äidin v..mäinen miesystävä, joka asui meillä monta vuotta. Varsinainen hirviö, nyt jo kuollut. Mietin aina, mahtoivatko p..pään omat jälkeläiset tietää, millainen pervohirviö ja sairas sika heillä oli isänä ja pappana? Käyttäytyiköhän samalla tavalla heitä kohtaan? En koskaan kysynyt, mutta tuskinpa, kun kuitenkin olivat väleissä.

Sen vähän perusteella, mitä äijän myöhemmistä vaiheista kuulin, ei vanhuus ollut niitä kaikkein kivoimpia.

Mitä nämä on nämä sekopäät jotka täällä hokee arvosta äitiäsi ja isääsi, vaikka ei olisi edes mitään syytä arvostaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaajat, kiusaava ja mitätöivä sisko sekä luonnehäoriöinen, agressiivinen ja turhasta syyllistävä faija. Koulun muutama psyykkisesti häiriintynyttä opettaja.

 

Onpa kerääntynyt jännää porukkaa paljon ympärille.

On jännä juttu, miten arka ja hiljainen lapsi veti esim. 70-luvulla kiusaajia puoleensa, niin aikuisia kuin lapsiakin. Jotkut sadistit saivat tyydytystä toisten nöyryyttämisestä ja nujertamisesta.

Varmaan sama juttu vieläkin, tosin ainakin opettajat ovat muuttuneet mukavimmiksi.

Kiusaamisesta pääsee yli kun saa tietää että kiusaaja olikin isänsä käyttämä, hahhah. Ihan oikein.

Kela

Itsellä kehitysvammainen lapsi.

Hänen kauttaan on pakko olla paljon tekemisissä eri viranomaisten kanssa.

Näistä löytyy se pahin nujertaja.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on ollut aina omat vanhemmat. (ja sisarukset)

 

Pikkulapsesta asti ollut heidän palvelijansa. Muistan, kun äiti pisti minut jo pikkupoikana hieromaan hänen jalkojaan , keräämään viinimarjoja, tyhjentämään astianpesukonetta  yms. Ja tilanne on vain muuttunut pahemmaksi, mitä vanhemmaksi olen elänyt. Äiti komentaa vieläkin kun pikkulasta ja ei arvosta minun omaa vapaa-aikaani ollenkaan. Minulla ei myöskään saisi olla mitään omia mielipiteitä.

Tehtiin myös selväkis se asia, että minä en saa sitten lähteä opiskelemaan, töihin tai ylipäätänsä muuttaa mihinkään toiselle paikkakunnalla. Heidän luotaan sain kyllä aikanaan muutta pois, mutta ei saa muuttaa liian kauas. Töiden saaminen on nykyään muutenkin täysi mahdottomuus ja ei se ainakaan auta asiaa, että jämähti samalle paikkakunnalle asumaan vanhempien takia. 

Nyt olen 40 vuotta ja olen sitä mieltä, että koko elämä on mennyt p

Mitä ihmettä? Miksi odotat, kunnes ne on haudassa? Jos tuntuu, että sitten vasta voit aloittaa oman elämäsi, niin mikset laita välejä poikki heti? Tämä on sinun elämä, ei kenenkään muun. Älä tuhlaa sitä enää yhtään. Entä jos vanhempasi elävät vielä 20 vuotta? Entä jos toinen heistä elääkin sinua pitempään? Aiotko hoitaa heitä, jos heistä tulee muistisairaita ja todella kuormittavia vanhuksia?

Hyvä ihminen, kävele peilin eteen ja sano sille tyypille näin: "Tämä on sinun elämäsi ja vain sinä itse voit päättää, miten sen elät. Olet itse vastuussa siitä ja sinulla on täysi vapaus valita. Valitse hyvin. Minä olen puolellasi ja autan sinua."

(En kylläkään näe mitään väärää siinä, että lapset osallistuvat kotitöihin, kuten tiskikoneen tyhjennykseen ja marjanpoimintaan, mutta varmaan sinulla on perusteet kokea kuten koet. Saattaisit hyötyä terapiasta.)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on ollut aina omat vanhemmat. (ja sisarukset)

 

Pikkulapsesta asti ollut heidän palvelijansa. Muistan, kun äiti pisti minut jo pikkupoikana hieromaan hänen jalkojaan , keräämään viinimarjoja, tyhjentämään astianpesukonetta  yms. Ja tilanne on vain muuttunut pahemmaksi, mitä vanhemmaksi olen elänyt. Äiti komentaa vieläkin kun pikkulasta ja ei arvosta minun omaa vapaa-aikaani ollenkaan. Minulla ei myöskään saisi olla mitään omia mielipiteitä.

Tehtiin myös selväkis se asia, että minä en saa sitten lähteä opiskelemaan, töihin tai ylipäätänsä muuttaa mihinkään toiselle paikkakunnalla. Heidän luotaan sain kyllä aikanaan muutta pois, mutta ei saa muuttaa liian kauas. Töiden saaminen on nykyään muutenkin täysi mahdottomuus ja ei se ainakaan auta asiaa, että jämähti samalle paikkakunnalle asumaan vanhempien takia. 

Nyt olen 40 vuotta ja olen sitä mieltä, että koko elämä on mennyt p

Olen 60+ nainen. Kadun elämässäni eniten sitä etten pistänyt kokonaan välejä poikki lapsuudenperheeseeni silloin kun isä kuoli. Hirveää miten inhottavasti silloinkin kohtelivat minua. Ihan turhaan pidin välejä vielä monta vuotta, vaikka aina oli samanlaista.

Onneksi kuitenkin avioliittoni on ollut hyvä (sitäkään he eivät kyenneet hyväksymään vaan keksivät kaikenlaista huonoa miehestäni "kun sinut nai").

Verisiteet ovat vain haitaksi, ihan absurdia pitää yllä välejä tuollaisiin ihmisiin.

Kokoomus

Jätetyksi tuleminen parisuhteissa.

M

Äiti ja sitä työtä jatkoi ex