Olisitko mielummin 5 lapsen ikuinen kotiäiti vai lapseton uranainen?

KOTIÄIPPÄ TIETYSTI AINA JA IKUISESTI (jos oikeesti vaan vois)

vaikka lapsiani yli kaiken rakastankin

Ihan oikeasti tätä kysyn, en ilkeilläkseni. Minusta on hienoa, jos jollain on mahdollisuus toteuttaa myös tuollainen haave, jos kokee kotona olemisen koko perheelle sopivaksi ratkaisuksi.



Tekemistä varmasti riittää, sitä en epäile! Olin itsekin kotona melkein kymmenen vuotta putkeen, sitten aloin kaivata työyhteisöä ja vähän toisenlaisia älyllisiä haasteita kotielämän rinnalle, vaikka painopiste toki rakkaimmissa ihmisissä yhä onkin. Pelkäsin myös sitä, mitä perheellemme kävisi, jos mieheni jäisikin työttömäksi/työkyvyttömäksi tai jos joutuisin hänestä muusta syystä erilleen (vaikea kuvitella eroa, mutta ikävä kyllä elämänlanka ei ole ihmisten omissa käsissä...). Mua nuo kysymykset vaivasivat ensimmäisen kerran oikeastaan jo viiden kotiäitivuoden jälkeen, koska olin valmistunut juuri ennen lapsia enkä ollut ehtinyt saada vakituista työpaikkaa, mihin palata.



Eikö sua siis oikeasti ole koskaan hirvittänyt noin radikaali valinta, kun eletään kuitenkin 2000-luvulla?

(2 lasta), että en edes saata kuvitella, että olisin koko ikäni kotona useamman lapsen kanssa. Siis, että elämässäni ei todella olisi mitään muuta, kuin lapset! Kamala ajatus!



Minusta on käsittämätöntä, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat noin lapsirakkaita! En tarkoita tätä pahalla millään muotoa, mutta itse en vain jaksaisi.

Mutta jos pitäisi valita joko tahtomattaan lapsettomaksi jääminen ja siksi uraan keskittyminen tai pakon edessä kotiäidiksi jämähtäminen lasten lukumäärästäkin riippumatta, niin apua! Lasten kannalta tuo jälkimmäinen olisi painajainen :(

" 54, uskomatonta, että joku voi nauttia kaltaisestasi elämästä! Olen itse tällä hetkellä niin ahdistunut kotielämääni

(2 lasta), että en edes saata kuvitella, että olisin koko ikäni kotona useamman lapsen kanssa. Siis, että elämässäni ei todella olisi mitään muuta, kuin lapset! Kamala ajatus!



Minusta on käsittämätöntä, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat noin lapsirakkaita!"





Aina päivitellään miten ne kotiäipät jaksaa sitä samaa rumbaa! Tuolla ajattelulla halutaan pakosti leimata kotiäitiyden valinnut huonommaksi ja tuntemaan syyllisyyttä " luuseriudestaan" . Minä ainakin tuskailen kun EN VOI olla viiden lapsen kotiäiti. Siihen ei ole varaa...Olen kahden lapsen kotiäiti tällä hetkellä. Minulla ei ole mitään työtä odottamassa kotiäippäilyjeni jälkeen ja se ahdistaa. Kotiäitiys on minulle ollut selkeästi luonnollinen tehtävä enkä ole kokenut sitä mitenkään masentavaksi kokemukseksi! Elän elämäni parasta aikaa. En ole mikään uraihminen.



Koskaan ei ajatella sitä ettei kaikilla ole edes mahdollisuutta eikä lahjoja luoda mitään uraa. Yhteiskunnan huoli nousee aina siltä pohjalta että kotiäidiksi ryhtyneen on vaikea PALATA työelämään. Sanamuoto on AINA tuo. Minulla ollut ainakin huono koulumenestys ja kotiäitiys ollut ainoa mahdollinen vaihtoehto. Miksei kotiäitiyttä arvostava saa olla kotiäiti hyvällä omallatunolla vaan aina saa kuulla arvosteluja valinnastaan vuoden kotiäitiyttä huonolla menestyksellä kokeilleelta urasisareltaan? Nämä uranaiset haluavat pomotella näitä " äitisurkimuksia" pakolla työelämään...jos ei suoraan niin rivien välistä.

Ihan kuin työ olisi kaikille viime kädessä se ainoa autuaaksi tekevä asia.



Ja minä, vaikka olen kotiäiti niin kyllä minulla on elämässä paljon muutakin kuin lapset! Se on ihan totta ettei mihinkään yksittäiseen asiaan voi ripustautua. Elämässä pitää osata säilyttää rikkaus ja viisaus elää kodista myös ulospäin. Kotiäitiys ei tarkoita vain kotiin jumiutumista. Jos tasapainon osaa säilyttää niin kaikki nauttivat tilanteesta. Uraihmiset eivät usein löydä eivätkä jaksa edes etsiä kotona ololleen sitä funktiota että siellä viihtyisivät. Kotiäitiys vaatii samanaikaisesti uhrautuvaa mieltä sekä sitä viisautta etsiä uusia tapoja pitää elämä liikkeessä...tuoda aina jotain uutta näkökulmaa jumiutumisen estämiseksi.



Kotiäitiys vaatii itseasiassa enemmän henkistä kanttia jos " uran" haluaa kunnolla suorittaa. Työelämässä usein kirjaimellisesti vain suoritetaan mutta kotona et pääse työtäsi mitenkään pakoon. On pakko oppia lutvimaan asiat että pärjää.



Toisille kutsumus ja toisille vankila. Älkäämme silti tuomitko toisiamme! Olemme kaikki valinneet itsellemme oikein.

Osa kuitenkin haluaa olla ensin kotiäiti ja sitten kotirouva, eikä halua koskaan mennä kodin ulkopuolelle ansiotyöhön. Silti elämään voi tosiaan kuulua muutakin kuin kotijuttuja, esim. moni on aktiivinen vaikuttaja tai järjestöihminen tai vapaahetoistyöntekijä. Kotona olevalla puolisollakin kun yleensä on onneksi myös vapaa-aikaa :) Itselleni tuo elämä sopi melkein 10 v (kuten aiemminkin täällä toin esiin), sitten alkoi hirvittää. Jos jollekin sopii tuo valinta lopullisesti, miksikäs ei? Jokaisessa valinnassa on hyvät ja huonot puolensa, onneksi Suomessa voi yleensä valita!!



Suhtaudun ap:n kysymyksenasetteluun näin huumorintajuttomasti, koska se on ärsyttävän arvolatautunut. Myöntänette, että lapsetonta uranaista pidetään herkemmin kylmätunteisena tai muuten vain erityisen itsekkäänä verrattuna viiden lapsen kotiäitiin...? Ja eihän se nyt niin oikeassa elämässä mene!

alistuisi ikuiseksi kotiäidiksi/-rouvaksi ellei heidän hyvinvointinsa sitä kerran mitenkään edellytä. mökkihöperö ja hulluuden partaalla oleva äiti on lapsilleen paljon huonompi vaihtoehto kuin se että saan kokea tyydytystä ja haasteita myös työelämässä, joka minun henkisen hyvinvointini kannalta on välttämätön henkireikä.

Olen täydellinen lapseton uranainen. Naimisissa olen, mutta olemme mieheni kanssa molemmat aseksuaaleja. Mieheni on myös uraihminen. Seksiä emme harrasta, emmekä lapsia kaipaa. Vapaa-aikana matkustelemme, harrastamme, opiskelemme ja pidämme hyvää huolta kodistamme.

Lapseton uranainen. Viiden lapsen kotiäitinä oleminen kuulostaa painajaismaiselta. Ehkä jos olisin Angelina Jolie ja mulla olisi iso talo, autonkuljettaja ja 5 lastenhoitajaa... silti haluaisin tehtä töitä.

Uraäiti. Pääni kestää vain kaksi lasta, joten viisi ei missään olosuhteissa voi olla vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudun ap:n kysymyksenasetteluun näin huumorintajuttomasti, koska se on ärsyttävän arvolatautunut. Myöntänette, että lapsetonta uranaista pidetään herkemmin kylmätunteisena tai muuten vain erityisen itsekkäänä verrattuna viiden lapsen kotiäitiin...? Ja eihän se nyt niin oikeassa elämässä mene!

Pidetäänkö? Onko lapsien tekemisessä jotain epäitsekästä jonkun mielestä? Veronmaksajiksiko niitä tehdään?

Itse ottaisin mieluiten ahtériin. Mutta olen lapseton uranainen.

Ehdottomasti jäkimmäinen. Mieluummin ammun itseni kuin alan kotiäidiksi.