Lue keskustelun säännöt.
Olisitko mielummin 5 lapsen ikuinen kotiäiti vai lapseton uranainen?
Kommentit (74)
Minullakin lapsia 3, joita rakastan ylikaiken. Mutta kyllä pitää olla ihmisellä jotain muutakin. Ei voi elää lastensa kautta. Minä ainakin nautin työstäni ja siitä että se on minun juttuni. Lapset kasvavat ja pian käy niin että sillä kotiäidillä ei sitten ole mitään sen jälkeen.
Minä olisin mieluummin lapseton uranainen, kuin kotiäiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että pitää täyttää elämää väkisin, kun pelkää yksinäistä vanhuutta?
Terveempää on elää lasten kanssa, kun on pienten lasten aika ja sitten uutta elämänvaihetta, kun lapset ovat isoja.
asemaan yhteiskunnassa, 17.
Vai mistä ajattelit että politiikassa on kyse :-)?
Minusta taas näyttää että moni ei pysty tässä asiassa ajattelemaan nykyhetkeä pidemmälle: haluan olla lasten kanssa kotona nyt, joten se riittäisi minulle ikuisesti. Itse tiedän että jos olisin lasten kanssa kotona 10 vuotta ja hylkäisin kaikki toiveet kunnon työstä, olisin lopulta katkera lasten asioihin liikaa sekaantuva äiti, joka inhoaisi itseään kun ei keksi muuta tekemistä kuin suunnitella kodin sisutuksen uudistamista. Toivon ettet sinäkään oikeasti kuvittele, että lapset ovat elämäsi tärkein sisältö vielä 15 vuoden kuluttua - tärkein asia he voivat olla, mutta elämän sisältö täytyy olla jotain muuta kuin toinen ihminen.
Onneksi ei tosiaan tarvitse valita noin mustavalkoisesti vaan voi tehdä kompromisseja. Itse olen ollut työelämässä 12 vuotta, josta 5 vuotta vanhempainvapailla...
tämän kysymyksen idea oli, että pitäisi kylmiltään valita jompikumpi elämä. Enemmän kai se lasten teko on tyhjän elämän täyttämistä ja yksinäisyyden peloa, jos ei elämälleen muuta sisältöä keksi.
Vierailija:
Että pitää täyttää elämää väkisin, kun pelkää yksinäistä vanhuutta?Terveempää on elää lasten kanssa, kun on pienten lasten aika ja sitten uutta elämänvaihetta, kun lapset ovat isoja.
Minulle oman koulutukseni hyödyntäminen työssä on tärkeää. Jos pitäisi valita koko loppuelämä kotona lasten kanssa ilman töiden tekoa missään vaiheessa tai ura ilman lapsia, valitsisin uran. Molemmissa tapauksissa jotain puuttuisi, mutta luulen että olisin vähemmän katkera pätevänä uranaisena kuin omasta mielestään osaamisensa hukkaan heittäneenä kotiäitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tuskinpa tämä kysely naisen asemaa nyt hirmuisesti Suomessa muuttaa? ;) Pohjimmiltaanhan tässä kysyttiin, että jos olisi pakko valita (mitä ei onneksi ole), valitsisitko lapset vai lapsettomuuden. Vaihtoehtona _ei_ ollut lapset sekä muuta mielekästä tekemistä, minkä varmasti suurin osa valitsisi tosielämässä. Kuten minäkin.
Kyse onkin nyt siitä, että voisitko kuvitella elämää ilman lapsia? Minä en siihen pystyisi. Irl tämä on vaikuttanut mun valintoihini mm. siinä, että olen tehnyt lapseni nuorena (alle 30 v.), ja jos en olisi jostain syystä saanut biologisia lapsia, olisin ollut täysin valmis myös adoptoimaan. Jopa ilman miestä!
Miten niin elämän sisältöä ei voi hankkia toisesta ihmisestä? No man' s an island, sanotaan. Ihminen on sosiaalinen eläin. Hyvin harva meistä olisi onnellinen ilman toisia ihmisiä. Ts: toiset ihmiset tekevät elämän elämisen arvoiseksi. Ts: toiset ihmiset ovat elämän sisältö.
17
Miksi muuten kaikki töissäkäyvät äidit ovat " uraäitejä" ? Käyn töissä, koska täytyy, mutta en todellakaan koe luovani uraa. Voiko mielestänne millä tahansa alalla luoda uraa? Onko työ cittarin kassalla tai vaikkapa jollain linjastolla ura? Minulle se on työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämässä voi olla paljon muutakin sisältöä kuin työ, kotiäidinkin elämä voi olla nautittavaa ja monipuolista.
ja pitäisi nyt jo aikuisia lapsiaan vain elämänsä tärkeimpänä asiana? minua ainakin ahdistaisi sellainen asia suunnattomasti ja todellakin toivon sydämestäni että äidilläni on jotain tärkeää, tyytdyttävää ja mielekästä elämänsisältöä nyt ,jotain muuta kuin aikuiset lapsensa joiden toki tiedän kuitenkin olavan hänelle tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hö, ihmeellistä logiikkaa. Onko sitten uravaihtoehdon valitsevien ainoa elämän sisältö työ? Millä lailla se on terveempää kuin ripustautuminen lapsiin?
Vierailija:
Hö, ihmeellistä logiikkaa. Onko sitten uravaihtoehdon valitsevien ainoa elämän sisältö työ? Millä lailla se on terveempää kuin ripustautuminen lapsiin?
Lapsia haittaa. Pahasti.
Siksi ensimmäinen on " terveempää" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitäisi olla mahdollisia? kultainen keskitie ainakin sopii minulle parhaiten.
Vierailija:
Hö, ihmeellistä logiikkaa. Onko sitten uravaihtoehdon valitsevien ainoa elämän sisältö työ? Millä lailla se on terveempää kuin ripustautuminen lapsiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan absurdi kysymys tuo minusta oli, eikä mikään " hauska pikku arvomaailmapähkinä" . En kertakaikkiaan kykene kuvittelemaan kummankaanlaista elämää itselleni, siis että olisin itse valinnut uran lasteni sijaan tai viisi lasta työelämässä(kin) olemisen sijaan. En ikinä haluaisi kasvattaa tyttöjäni niin, että he kuvittelisivat kotirouvuuden olevan ainoa oikea " arvovalinta" :( Siitähän tuossa skenaariossa on pohjimmiltaan kyse, koska jos kasvattaisi viisi lasta kotona aikuisiksi asti, pitäisi unohtaa kodin ulkopuolinen (työ)elämä lopuksikin aikaa elämästään... ja toivoa, ettei miehestä aika (tai terveys tai järki) jätä ennen minua tai olisin myös taloudellisesti pulassa. Ahdistava ajatus! Ja kyllä myös lapsettomuus olisi suuri suru minulle, on nuo niin uskomattoman rakkaita kaikki kolme. Harva kai onneksi noin musta-valkoisesti joutuu elämänsä suuria päätöksiä tekemään, ainakaan Suomessa.
Lapset ja työn voi nimittäin nainenkin yhdistää ihan onnistuneesti Suomessa, toisin kuin vaikkapa monissa Aasian maissa... Siellä valinta on todellinen: lapseton saa uran, äiti ei. Tai niitä lapsia voi olla joissain maissa ihan maksimissaan yksi tai kaksi, jotta työn tekeminen on molemmille vanhemmille mahdollista. Jopa Saksassa oletetaan yhä 2000-luvulla, että nainen on poikkeuksetta se, joka jää vuosikausiksi kotiin tai vähintäänkin tulee tekemään miehelleen lounaan keskellä työpäivää! Se ei ole valinta vaan sosiaalinen paine, joka vaikuttaa ihmisten valintoihin pelkän sukupuolen perusteella :(
Onneksi Suomessa nainenkin pystyy tekemään monenlaisia, luovia ratkaisuja, jos Luoja suo. Ja mieskin osallistuu lapasiperheen arkeen siinä missä naisetkin (jos Luoja rinnalle sellaisen aarteen suo ;)).
Ja ihan vapaaehtoisesti. Olen ollut kotiäiti melkein 19 vuotta. Nuorimman tullessa täysi-ikään olen 60-vuotias ja joudankin jo eläkkeelle ja vaikka lastenlapsia hoitamaan.
Vaan valittavina oli vaihtoehdot, joissa toinen jäi pois. Kyllä elämään mahtuu muutakin kuin työ ja lapset, eikö?!
En muuten haluaisi siirtää tuollaista kotiin pakotetun " naisenmallia" myöskään pojallemme! Kultainen keskitie toimii tosiaan monessa asiassa hyvin, uskon että tällaiseen ns. arvomaailmakysymykseenkin liittyen...
Monelle tuntuu olevan hirveän kova pala miettiä teoreettisesti ja ihan vain omalta kannaltaan tätä. Että jos myöntää lasten olevan tärkeämpiä kuin työ, pitäisi suunnilleen sitoutua nyrkin ja hellan väliin siitä paikasta! Hei kamoon, ei kukaan teitä ole pakottamassa 50-luvulle, vaikka vähän alentuisittekin asiaa ajattelemaan. Jos asioita ei ikinä mieti, ei ikinä myöskään tule ajatelleeksi omia motiivejaan tehdä asioita, eikä voi oppia itsestään mitään uutta.
Lapset ovat elämäni, ilman lapsia minulla ei ole elämää.
Niin kauan olin onneton ja etsin elämäntarkoitusta, heti kun sain lapseni syliin, tiesin, että tässä se minun elämäni nyt vihdoin on, LÖYTYNYT!
Lapset on aika kiinteä osa sitä ihmiselle läheisintä sosiaalista verkostoa, joka tekee elämän elämisen arvoiseksi. Äitiys on ainakin mulle osa elämän kiertoa tyttärestä äidiksi ja siitä toivottavasti mummoksi. Eikä mullekaan lapsi tarkoita automaattisesti biologista lasta!
Onhan se mustakin kiva tehdä työtä, josta nautin, mutta sitten kun mä lähden töistä kotiin, haluan siellä olevan vastassa rakkaita ihmisiä. Enkä nyt tarkoita kodilla sitä neljän seinän rajaamaa tilaa, jota kutsun omakseni, vaan yleensä elämää työn ulkopuolella. Oli työ miten mielenkiintoista ja antoisaa vaan, se ei koskaan rakasta sua, pidä sua hyvänä eikä tue sua kriiseissä. Työtä ei voi halata. Työ vaihtaa sut aina nuorempaan ja parannettuun malliin, viimeistään eläkeiässä. ;)
Musta tämä kysymys on ihan hauska pohdittavaksi, koska tässähän on kyse yksilön arvovalinnoista, eikä mistään naisen asemasta Suomessa, kuten jotkut näyttävät asian ymmärtäneen.
17