Olisitko mielummin 5 lapsen ikuinen kotiäiti vai lapseton uranainen?

Olen ehkä arvoiltani sitten vanhanaikainen mutta minusta ei uranaista saa tekemälläkään. Eniten saan irti kotiäitiydestä ja muutenkin kodinhoidosta. Enkä ole mitenkään alistettu! Tuntuu kyllä surulliselta kun niin moni nainen on vieraantunut äitiydestä ja kodin hoitamisesta. Kaikki koetaan pakkopullana ja tasa-arvoisuuden sortona jos joku vahingossakin eksyy perinteisiä arvoja toteuttamaan. Se olisi sortoa jos joku laki eväisi naiselta mahdollisuuden kasvattaa ja hoitaa itse lapsiaan!



Kotiäitiys on toki luonnekysymys. On ihmisiä joille äitiys ei sopisi ollenkaan ja jotka silti lapsia saavat.



t: ikuinen kodinhengetär

äiti!!!!!!!!

Tosin lapsia ei ole viittä, mutta enpä haluaisikaan.

Ihanaa kun on lapsia, 2 riittää meille. Molempien kanssa olen ollut kolme vuotta kotona, ja ihan kivaa aikaa. Töihin oli kuiteski kiva palata. Mistään uraputkesta mun on turhahaaveilla, ei mun alalla voi sellaista tehdä. No ehkä " pikkupomoksi" vois päästä, mutta edes siitä en haaveile enkä sitä halua. Mä tykkään siitä mitä teen ja se riittä mulle, vaikka koko loppuelämäksi. Näin ainakin nyt tunnen.

Lapseni on kyllä parhainta mitä mä tiedän, ja jopa parasta mitä mä olen saanut aikaan.

Tunnen todellakin olevani ulkopuolinen tässä yhteiskunnassa missä naisen täytyy kilpailla miehen kanssa samoista asioista. Minä haluan ainokaisen elämäni aikana tehdä ainakin niinkuin sydämessäni koen oikeaksi valinnaksi. Kotiäitiys sattuu olemaan ainakin minun unelmani. Jos resursseja olisi niin suurperhe! Enkä ole lestadiolainen... Uraa minusta ei ole tekemään kun peruskoulunkin sain käytyä tuskalla läpi. Perhekeskeisyys leimaa minua vahvasti. En vaadi mitään hienouksia ympärille vaan aitoa onnea. Suoritusyhteiskunta vaan odottaa minulta jotain muuta mitä en kykene toteuttamaan.



t:71

Vierailija:

Tuntuu kyllä surulliselta kun niin moni nainen on vieraantunut äitiydestä ja kodin hoitamisesta.

Nimittäin tuota ylläolevaa! Miten ihmeessä joku voi nähdä äitiyden noin kapeasti? Siis että jos ei pidä kodin hoitamisesta = huono äiti? Et kai ihan vakavissasi sentään ihan noin ajattele? Se on surullista, jos joku vieraantuu äitiydestä tai näkee lapsensa taakkana ennemmin kuin ilona. Onneksi sellaisia on kuitenkin marginaalisesti! Valtaosa ihan nykyäideistäkin on tosi omistautuneita perheelleen, vaikka he lisäksi kävisivät myös töissä tai eivät rakastaisikaan kotitöitä sinänsä ihan hirveästi :D

Ja ihanaa kyllä yhä isompi osa myös miehistä arvostaa perhe-elämää käytännönkin tasolla, ei vain puheissa! Sikäli yhteiskunta on menossa ennemminkin parempaan suuntaan :) Poikkeuksia toki aina löytyy, ikävä kyllä myös niitä liian urasuuntautuneita eli että ei ehditä olla

juuri yhtään

kotona, kun lapset on pieniä. Yleensä lapsista tulee yhtä onnellisia ihan vanhempiensa työpaikoista tai niiden puutteesta riippumatta, jos vain kaikki on perheessä kohdallaan. Joskus jopa niistäkin lapsista, joiden vanhempia ei juuri kotona näy...

Vierailija:

Se olisi sortoa jos joku laki eväisi naiselta mahdollisuuden kasvattaa ja hoitaa itse lapsiaan!

Tästä olen samaa mieltä, toivottavasti yhä useammalla on aito mahdollisuus valita! Nyt niin ei ikävä kyllä aina ole.

Vierailija:

Kotiäitiys on toki luonnekysymys. On ihmisiä joille äitiys ei sopisi ollenkaan ja jotka silti lapsia saavat.

Toivottavasti et sentään tarkoittanut, että vain ns. kotiäitityypit ovat ihmisiä, joille soisit lapsia.....? Eiköhän hyvässä vanhemmuudessa ole kyse ole tärkeämmistä asioista kuin vain yksittäisistä valinnoista.

Vierailija:

Tuntuu kyllä surulliselta kun niin moni nainen on vieraantunut äitiydestä ja kodin hoitamisesta.

Nimittäin tuota ylläolevaa! Miten ihmeessä joku voi nähdä äitiyden noin kapeasti? Siis että jos ei pidä kodin hoitamisesta = huono äiti? Et kai ihan vakavissasi sentään ihan noin ajattele? Se on surullista, jos joku vieraantuu äitiydestä tai näkee lapsensa taakkana ennemmin kuin ilona. Onneksi sellaisia on kuitenkin marginaalisesti! Valtaosa ihan nykyäideistäkin on tosi omistautuneita perheelleen, vaikka he lisäksi kävisivät myös töissä tai eivät rakastaisikaan kotitöitä sinänsä ihan hirveästi :D

Ja ihanaa kyllä yhä isompi osa myös miehistä arvostaa perhe-elämää käytännönkin tasolla, ei vain puheissa! Sikäli yhteiskunta on menossa ennemminkin parempaan suuntaan :) Poikkeuksia toki aina löytyy, ikävä kyllä myös niitä liian urasuuntautuneita eli että ei ehditä olla

juuri yhtään

kotona, kun lapset on pieniä. Yleensä lapsista tulee yhtä onnellisia ihan vanhempiensa työpaikoista tai niiden puutteesta riippumatta, jos vain kaikki on perheessä kohdallaan. Joskus jopa niistäkin lapsista, joiden vanhempia ei juuri kotona näy...

Vierailija:

Se olisi sortoa jos joku laki eväisi naiselta mahdollisuuden kasvattaa ja hoitaa itse lapsiaan!

Tästä olen samaa mieltä, toivottavasti yhä useammalla on aito mahdollisuus valita! Nyt niin ei ikävä kyllä aina ole.

Vierailija:

Kotiäitiys on toki luonnekysymys. On ihmisiä joille äitiys ei sopisi ollenkaan ja jotka silti lapsia saavat.

Toivottavasti et sentään tarkoittanut, että vain ns. kotiäitityypit ovat ihmisiä, joille soisit lapsia.....? Eiköhän hyvässä vanhemmuudessa ole kyse ole tärkeämmistä asioista kuin vain yksittäisistä valinnoista.

nauttinut siitä täysin rinnoin. Nyt olen kotiäiti (teen kyllä töitä myös, kun ehdin/haluan) ja nautin tästä. Aion tehdä tätä ainakin siihen asti kun pienempikin on tokalla. Sitten haluaisin mennä opiskelemaan ja nauttia vielä opiskeluelämääkin. Ekan tutkinnon aikana kävin koko ajan töissä, joten en ole koskaan " vain opiskellut" .

Niin paljon kuin lapsiani rakastan ja heistä iloitsen, en voisi kuvitellakaan elämää, jossa omistautuisin vain heille, vielä pikkulapsivaiheen jälkeenkin. Oma äitini on 4 lapsen ikuinen kotiäiti, syitä tosin on muitakin kuin pelkkä lapsille omistautumisen halu, ja vaikka olikin kivaa kun hän oli kotona, en siltikään koskaan valitsisi samoin.

Ei minulla ainakaan ole ikävä töihin! Meillä oli tosi kova tahti töissä, ei tunnettu 8-16 -työaikoja, vaan kahdesti vkossa päästiin kotiin vasta iltaseitsemältä kun oli tultu töihin kahdeksalta aamulla. Tätä ympäri vuoden. Perjantaina sitten otettiin ylityötunnit vapaina takaisin.

Kyllä nyt osaan arvostaa kotona oloa. Vaikka kuinka sanovat, että kotiäiti on aina töissä (ja onhan se totta jo imeväisikäisen kanssa - päivän pisin tauko meillä 4h unet yöllä kun vauva nukkuu, ja päivällä syö vieläkin useammin), niin kyllä kotonaolo työssäkäynnin voittaa. Ja oma työni on ns. kutsumusammatti, josta todella tykkään. Silti tykkään tästä kotonaolosta enempi. En kyllä tiedä tykkäisinkö viiden muksun kanssa...

Hän itse hoiti meidät kaikki kotona kouluikään asti, silti hän on ollut suurin " eteenpäinpotkija" urallani. Äitini onneksi osasi opettaa, ettei lasten tarvitse tehdä samoja valintoja kuin vanhempiensa, vaan on kuunneltava sydäntään ja käytettävä järkeäänkin, kun sitä kerran syntymälahjana on saanut ;)



Lopputulos: meillä on kolme ihanaa lasta, jotka itse asiassa ovat kotihoidossa, vaikka me molemmat olemme palanneet jo töihin. Onneksi on vaihtoehtoja! Päiväkotikin olisi ollut ok, jos olisimme löytäneet mukavan sisarusryhmän tai saaneet sisarukset hyvälle perhepäivähoitajalle, mutta nyt on hyvä näin.



Miksi siis kärjistetään noin huonoilla vertailuasetelmilla?

te ette nyt ymmärtäneet kysymystä, olen minäkin oikeasti valinnut sopivan yhdistelmän ja tehnyt kaksi lasta työn lomassa ja ollut hoitovapailla jne.



Mutta noista vaihtoehdoista valitsisin lapsettoman työuran. Vaikka varmasti kestäisin olla kotona siihen asti kun nuorin lapsi on 10 v, en kestäisi ajatusta että koti ja perhe ovat elämäni sisältö aina ja ikuisesti ja että taloudellisesti olen aina riippuvainen miehestäni.

Mä olisin viiden kotiäiti ainoastaan siinä tapauksessa jos pakettiin kuuluu osallistuva mies. Nyt kahden yh:na jos noista pitäis valita, niin uraohjus!

t. kahden lapsen äiti, onneton.....

Vissiin sitten olisi pitänyt ennemmin boikotoida huonoa ap:n kärjistystä ennemmin olemalla kokonaan vastaamatta ;) Eli minusta kysymys vain on niin absurdi, ettei siihen voi vastata. Sitä vastoin halusin vahvistaa sitä melikuvaa, että onneksi moni voi valita muutakin...

Siis vaikka nyt kirjoitin aika kärkevään sävyyn niin en meinaa että kotitöitä " jumaloimattomat" olisivat huonoja äitejä. :) Sitä meinaan että nykyään on vaan tosi paljon uusavuttomia äitejä jotka eivät edes osaa tehdä kaikkia kotitöitä kun eivät ole joutuneet tekemään...Töihin on helppo paeta monella tekosyyllä...ja kyllähän se työ vie aikaa kodinhoidolta tosi paljon! Jos ei satu olemaan niin hyväpalkkainen työ ettei ole varaa palkata kotiin siivoojaa silloin tällöin niin ei sitä itse siinä tilanteessa repeä kaikkeen. Siitä vaan olen huolissani että katoaako tulevaisuudessa mahdollisesti kotiäidin malli kokokaan? Tunnetaanko ko. käsitettä kymmenien vuosien päästä enää välttämättä? Totutaan siihen että kotitöistä voi luistaa ja työ on se joka sanelee kaiken.



Minulta ei kävisi työn ja perhe-elämän sovittaminen noin vain. Minun luonne ei ole niin kaksijakoinen. On valittava jokotai...Huomasin jo opiskellessa kuinka paloin loppuun jo alkumetreillä kun en pysynyt kärryillä ja kotona odotti lisää töitä. Minun luonne vaatii keskittymistä yhteen asiaan kunnolla elämässä. Näen äitiyden niin että siihen tulee syventyä. Se ei ole mikään pikkujuttu mikä menee siinä sivussa, omalla kohdallani. En ole niin superi-hminen. Hatunnosto heille jotka kykenevät yhdistämään sujuvasti kaikki osiot uupumatta!

Viittasit minun tekstiini ja voin sanoa, että ymmärsit sanomani vähän väärin.



Lyhyesti ja ytimekkäästi, niin ajattelet asioista todella yksinkertaisesti, mutta ristiriitaisesti.

Teet itse itsestäsi luuserin ja haukut työssä käyviä äitejä.



Selvästi kuvittelet olevasi tosi avoin, fiksu ja filmaattinen (vaikkakin kouluttamaton ja siksi kotiin sidottu), mutta olet kaikkea muuta.

niin ehdottomasti uraäiti!!!



T. Yhden lapsen onnellinen, mielekästä työtä tekevä nainen.

Arvostelua kuulee enemmän työssäkäyviltä äideiltä yksinomaan joilla ei ole edes kovin pitkää kokemusta kotona olemisesta niin kai kouluttamaton kotiäitikin saa sanoa mielipiteensä työssäkäyvistä äideistä? Ura-äitien kanssa keskustellessa tulee tunnelma usein että " ole sitten kotiäiti ja pysy hiljaa kolossasi!" Enkä väitä olevani muita fiksumpi mitenkään. Raivostuttaa vaan kun kotiäitiys on useimmille punainen vaate keskustelun tasolla ja kotiäitejä on luvallista mollata. Kotiäitiyttä ei haluta edes yrittää ymmärtää järjellisesti. Ei ketään kotiäipäksi pakoteta. Työssäkäyvät naiset ovat kuitenkin nykyään enemmistö, muttei heidän tarvi alkaa standardisoimaan mitään yleismaallista nais-ihannetta omien kokemuksiensa pohjalta vaikka heillä valtaa olisikin. Niin vaan näyttää olevan että vahva uranainen on ihailtu mutta kotiäiti luuseri. Jos joku ei kykene yhdistämään perhettä ja työelämää niin kyllä hänen paikka on silloin kotona minusta. Kaikkien ei tarvi olla samasta puusta.

Eli jos valitset uran, et saisi lapsia, ollenkaan. Jos taas valitset lapset, et saa uraa, ikinä. Tottakai korni ja epärealistinen vastakkainasettelu, mutta hirveän moni on vaan vastannut molemmat. Miksi ylipäätään vastata, jos ei halua pelata pelin säännöillä? Snobbaillakseen sillä, että tuntee käsitteen " kultainen keskitie" ? Uu, olen vaikuttunut. :)