Onko aikuisena oikeus loukkaantua kun ystävä feidaa

Millä tavalla on ilmaissut, että haluaa nähdä?

Jotkut ihmiset meinaan sanoo "Olis kiva nähdä" tai tyyliin "Tuu joskus käymään", mutta eivät oikeasti tarkoita sitä.

En ymmärrä tätä toimintatapaa itsekään ja saanut kantapään kautta oppia, että jotkut puhuu toista ja tatkoittaa toista.

Minut ghostattiin kokonaan. Hetken ihmettelin, surinkin mutta toinnuin ja kohti uusia tuulia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan ongelmia elämänhallinnan kanssa?

Tai sitten on oikeasti vaan kiire, mutta tämä ei mene tapaamisen ehdottelijalle perille.

Tässähän ap:n mukaan tapaamisen ehdottaja itse jättää vastaamatta kun aletaan sopia ajankohtaa. Ei pitäisi ehdotella jos tietää ettei itselläkään ole aikaa toteuttaa kyseisiä ehdotuksia.

 

"Haluaa nähdä" ei minusta viittaa siihen, että kaveri on ehdottamassa tapaamista.

Ap: Olisi kiva nähdä pitkästä aikaa! 

K: Joo, niin olisi. Mulla vaan nyt on tosi kiireistä nää lähiviikot.

Ap: No millos me sitten nähtäisiin? Minkälainen sulla on ens viikko?

K: (Hiljaisuus)

 

Tässä esimerkissä kaveri ei ole kiinnostunut näkemään, kuhan myötäili, että "olisi kiva", mutta se ei tarkoita mitään. Dorka ap myös kysyy ensi viikosta kun toinen jo sanonut ettei lähiviikot käy.

Tottakai on!! Ystävän toiminta ei ole hyvien tapojen mukaista. Kerrot että hänen käytöksensä loukkaa sinua ja kysyt että miksi hän tekee näin. Voi olla ystävyys jatkuu jos ystävä muuttaa tapaansa tai sitten menette eri teitä.

Tapauksessani tämä henkilö maanantaina kysyi minulta mihin aikaan minulle sopisi nähdä torstaina. Laitoin hänelle tiedoksi aikataulut ja kyselin, missä näkisimme ja mihin aikaan. Eipä kuulunut enää mitään. Pelkkää hiljaisuutta. Odotan innolla mitä hän nyt runoilee syyksi. 

Ghostaus... Tuttua 

Aina on oikeus loukkaantua. 

Toisaalta voi pohtia, että onko se nyt mikään oikeus saattaa itsensä pahalle mielelle.

Ja sitten pitää muistaa, että vaikka sinulla on oikeus loukkaantua, sinulla ei ole suoraan oikeutta syyttää ystävääsi siitä, eikä hänellä ole välttämättä mitään velvollisuutta sinua hyvitellä. Hän ei ehkä edes tiedä että olet pahoittanut mielesi.

Vierailija kirjoitti:

Tapauksessani tämä henkilö maanantaina kysyi minulta mihin aikaan minulle sopisi nähdä torstaina. Laitoin hänelle tiedoksi aikataulut ja kyselin, missä näkisimme ja mihin aikaan. Eipä kuulunut enää mitään. Pelkkää hiljaisuutta. Odotan innolla mitä hän nyt runoilee syyksi. 

No outo. Jos ei tule pahoittelua ja jotain hyvää syytä, niin eipä kannata vastaisuudessa hänelle aikaa antaa.

Tässä esimerkissä kaveri ei ole kiinnostunut näkemään, kuhan myötäili, että "olisi kiva", mutta se ei tarkoita mitään. Dorka ap myös kysyy ensi viikosta kun toinen jo sanonut ettei lähiviikot käy.

 

Kuka tarvitsee enää vihollisia kun kaverit ja ystävät ovat tällaisia? Heitä eii kiinnosta nähdä, valehdellaan että kiinnostaa, ei vastata, eikä edes kerrota mistä on kyse tai ehdoteta jotain muuta tilalle? 



Tämmöiset ihmiset pitää alentaa kaveritasosta tuttavatasolle ja lopulta ihan vaan naamatutuksi, jos kerran kaikki on niin vaikeaa, eikä kiinnostusta löydy. Kiire on vain tekosyy ja niitähän monella riittää.

Aikuisena voi tehdä ihan mitä vaan. Voi jopa valita tekemisensä ja ystävänsä. Aikuisuus on niin jännää.

Vierailija kirjoitti:

Aina on oikeus loukkaantua. 

Toisaalta voi pohtia, että onko se nyt mikään oikeus saattaa itsensä pahalle mielelle.

Ja sitten pitää muistaa, että vaikka sinulla on oikeus loukkaantua, sinulla ei ole suoraan oikeutta syyttää ystävääsi siitä, eikä hänellä ole välttämättä mitään velvollisuutta sinua hyvitellä. Hän ei ehkä edes tiedä että olet pahoittanut mielesi.

Ystävä ei käyttäydy niin, että toinen joutuu miettimään tuontyyppisiä juttuja. Pahanmielen aiheuttajat eivät ole ystäviä. Ja kyllä jokainen tietää miltä tuntuu kun jätetään kokonaan toisen puolelta huomioimatta.

Vierailija kirjoitti:

Aikuisena voi tehdä ihan mitä vaan. Voi jopa valita tekemisensä ja ystävänsä. Aikuisuus on niin jännää.

Miksi sitten valehdella, että on kaveri ja olisi kiva nähdä? Miksei sitten suoraan sano, että oli mukava törmätä ja jättää se lause siihen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisena voi tehdä ihan mitä vaan. Voi jopa valita tekemisensä ja ystävänsä. Aikuisuus on niin jännää.

Miksi sitten valehdella, että on kaveri ja olisi kiva nähdä? Miksei sitten suoraan sano, että oli mukava törmätä ja jättää se lause siihen?

Aivan. Se on tuo small talk mikä on rantautunut Suomeen eli ameriikan malliin sanotaan ihan mitä sylki suuhun tuo tarkoittamatta mitään. Lähtökohtaisesti en ota mitään tosissaan jos ei sovita mitään tarkasti mutta en myöskään valehtele että olisi kiva nähdä jos ei siltä tunnu.

Surulliseksi se tekee, kun kukaan ei enää vastaa viesteihin jne.

Missään ei ihmisiä enää tapaa, joten niin arki kuin viikonloputkin ovat yksinäisiä.

Kun sitten joskus tapaan näitä häviäviä (entisoä?)ystäviä, sanovat vain, etteivät osaa viestejä kirjoittaa.

t: mies 54v

Vierailija kirjoitti:

Onkohan ongelmia elämänhallinnan kanssa?

Tai vit tu maisuuden. 

Mun ystävä tai no "ystävä" oli kerran sopinut tapaamisen kanssani. Sitten alkoi lähetellä kuvia kaupungilta että mitä mieltä olisin hänen uusista housuista. Samalla sekunnilla varmaan tajusi, että hänen oli pitänyt nähdä minua. Alkoi selittely, että hän on sairaana mutta ihan muuten vain lähti vähän kaupungille 

Vierailija kirjoitti:

Opetelkaa käyttämään suomenkielisiä sanoja, mikään ei ole ärsyttävämpää kuin aikuisten käyttävän nuorison käyttämiä sanoja.

Mä teen kaikkee, jos siitä maksetaan mulle. Raha on nykyään tiukassa ja jos siitä ei makseta mulle, niin en tee.

Onks tää selvä?

Anna rahaa niin kirjoitan oikein. En tule tekemään yhtään mitään jos ei rahaa tule.

Vierailija kirjoitti:

Surulliseksi se tekee, kun kukaan ei enää vastaa viesteihin jne.

Missään ei ihmisiä enää tapaa, joten niin arki kuin viikonloputkin ovat yksinäisiä.

Kun sitten joskus tapaan näitä häviäviä (entisoä?)ystäviä, sanovat vain, etteivät osaa viestejä kirjoittaa.

t: mies 54v

 

Opettele olemaan yksiksesi. Yksin täällä meistä jokainen lopulta on kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Surulliseksi se tekee, kun kukaan ei enää vastaa viesteihin jne.

Missään ei ihmisiä enää tapaa, joten niin arki kuin viikonloputkin ovat yksinäisiä.

Kun sitten joskus tapaan näitä häviäviä (entisoä?)ystäviä, sanovat vain, etteivät osaa viestejä kirjoittaa.

t: mies 54v

 

Minut tekee surulliseksi, kun ihmiset eivät halua enää puhua. Pelkkää viestiä ja sekin jotain todella pinnallista muutaman sanan banaalia, mitä kuuluu tyyppistä tekstiä. Eikö ihmiset halua enää keskustella vai eikö heillä ole enää mitään sanottavaa toisilleen?

Vierailija kirjoitti:

Aikuisena voi tehdä ihan mitä vaan. Voi jopa valita tekemisensä ja ystävänsä. Aikuisuus on niin jännää.

Kukaan ei pakota sanomaan, että olisi kiva nähdä ja nähdään torstaina. Voi ihan kävellä ohi vaikka tuppisuuna. Mutta miksi pitää valehdella, jos kerran ei ole mitään halua edes siihen tosielämässä?