Lue keskustelun säännöt.
Äitini arvostelee jatkuvasti :(
26.03.2025 |
Juuri lopettelin puhelun äitini kanssa. Kerroin, että olen nyt käynyt jo jonkin aikaa neljä kertaa viikossa kuntosalilla ja on kiva nähdä tuloksia. Hän kommentoi mm: Ei oo kivaa, toivottavasti susta ei tule sellaista bimboa jonka lihakset näyttää ihan broilerilta,En tiedä mitään itsekkäämpää kuin itsestään ja pyllystään kuvien ottamista jonkun peilin edestä, Jos menee ihan överiksi tuollainen treenaus niin siinä kapenee maailmankuva ja ihmisestä tulee tyhmä
Mitä kannattaisi tehdä tällaisen ihmisen kanssa? Yritän suhtautua kommentteihin huumorilla ja vähän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos-asenteella. Kuitenkin harmittaa, että kannustus kaikkeen puuttuu ja kaikesta pitää vääntää jotain negatiivista. Jos hän ei olisi äitini, en olisi tällaisen ihmistyypin kanssa missään tekemisissä.
Kommentit (93)
Tee rikosilmoitus ja dramatisoi kaikki asiat. Saat vaadittua korvauksia ja saat oikeutta samalla kun et muuten saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhukaa te mitä puhutte, mutta minä en äittiä hylkää.
Mutta jäynän mä sille teen. En mä ylihuomiseen soppaan kerkiä kissaa pyydystää, mutta laitan jauhelihamurusia ja pikkuisen karvoja naapurin Missestä. Ja kun se on syöny, tällään sen reseptin eteen. Voi äitti vähän hätkähtää 😁
Entä jos äitisi pitääkin kissanlihasta (tai siitä, mitä väität kissanlihaksi)? Sitten hän alkaa kärttää sinulta kissakeittolounasta joka ainoa viikonloppu.
Vierailija kirjoitti:
Tee rikosilmoitus ja dramatisoi kaikki asiat. Saat vaadittua korvauksia ja saat oikeutta samalla kun et muuten saa.
Tästä syystä vältän kaikkea yhteydenpitoa ja hoidan tunneasiani itse.
Älkää luottako kehenkään ihan sokeasti.
Tehkää rikosilmoituksia kaikista vihaviesteistä ja vaatikaa korvauksia. Saatte tuntea kokevanne uhkaa, siihen on aina oikeus.
Vierailija kirjoitti:
Tee rikosilmoitus ja dramatisoi kaikki asiat. Saat vaadittua korvauksia ja saat oikeutta samalla kun et muuten saa.
Sanon vaan varmuuden vuoksi, että tää ei ollu mun kirjoittama. Mä en ikänä tekis äittistä rikosilmoitusta. Mutta jäynän mä sille meinaan tehdä
Vierailija kirjoitti:
En mä mikään pappi ole. En oo paljo kouluja käyny.
Mä luulen, että sä olet joku palomies. Jonkun vaimo kirjoitti kerran jossain ketjussa, että hänen miehensä kirjoittelee näille palstoille välillä ja sitten kavereitten kanssa yhdessä naureskellaan. Niin, tietysti silloin kun ei satu olemaan tulipaloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä mikään pappi ole. En oo paljo kouluja käyny.
Mä luulen, että sä olet joku palomies. Jonkun vaimo kirjoitti kerran jossain ketjussa, että hänen miehensä kirjoittelee näille palstoille välillä ja sitten kavereitten kanssa yhdessä naureskellaan. Niin, tietysti silloin kun ei satu olemaan tulipaloja.
Ei semmosia palomiehiä enää edes ole olemassa. Ne on pelastajia nykyänsä.
Haluatteko sitten lauantaina kuulla, mitä äitti sanoi lounaskeitosta.
Kerro ihmeessä. Tämä on jännittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin just työvuorosta kaupan kautta kotiin. Ostin jauhelihaa ja juureksia sitä äittin keittoa varten. Misseä silittelin tossa pihalla jo eilen ja sain kouriini ihan tarpeeksi kissankarvaa.
Äitti tulee huomenna puolen päivän aikoihin syömään. Saas nähdä suuttuuko se mun pikku jäynästä.
Vierailija kirjoitti:
Ei edes kiusaamismielessä, ja kaikkein vähiten siinä mielessä. Minun vanhempani ovat osanneet loukata minua vuosien varrella monella eri tavalla, mutta ikinä en ole edes harkinnut alkavani kostamaan joillain valheilla.
Minä taas aikanaan esitin pyynnön ettei mun asioista tarvi kaikille kertoa. Oli vaan että olisiko parempi että hän valehtelisi
Mun äiti on ihan mun lapsuudesta asti nälvinyt ja dissannut ihan kaikkea mitä mä teen ja myöhemmin mun perhettä. Toisia sisaruksia ja heidän perheitään kohtelee ihan toisin. Mun lapsetkin on jo huomannut, että asenne heitä ja serkkuja kohtaan on ihan erilaista ja lapsina heidän on vaikea ymmärtää tätä.
Olen viime aikoina ottanut etäisyyttä häneen ja sisaruksiin ja huomannut, miten vapauttavaa se on, kun ei ole koko ajan paha mieli. Joku aika sitten nähtiin ja "päiviteltiin" lasten kuulumisia. Seuraavaksi kuulin toisaalta näistä kuulumisista. Ihmettelin äidilleni, että miksi hän on meidän asioita mennyt kertomaan, kun ne oli ihan lasten henkilökohtaisia asioita, jotka oli ns. vain isoäidille tiedoksi... hän on mikä on, eikä osaa kuulemma olla kertomatta, jos on jotain kuullut. No, jatkossa ei kuule sitten enää sitäkään vähää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulin just työvuorosta kaupan kautta kotiin. Ostin jauhelihaa ja juureksia sitä äittin keittoa varten. Misseä silittelin tossa pihalla jo eilen ja sain kouriini ihan tarpeeksi kissankarvaa.
Äitti tulee huomenna puolen päivän aikoihin syömään. Saas nähdä suuttuuko se mun pikku jäynästä.
Saankohan yöllä ollenkaan nukuttua, kun niin jänskättää tämän kirjoittajan äidilleen suunnittelema keittojäynä. Toivottavasti saamme myös kuulla, kuinka kävi.
Tunnin päästä se äitti tulee. Keitto on valmiina ja muutkin tykötarpeet. Just ripottelin naapurin Missen karvoja soppakattilaan. Kyllä jännittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin äitiäsi on viimeksi naitu intohimoisesti, mutta samalla hellästi ja hän on tiennyt, ettei jää yksin. Niinpä. Panee miettimään 🤔
Vierailija kirjoitti:
Milloin äitiäsi on viimeksi naitu intohimoisesti, mutta samalla hellästi ja hän on tiennyt, ettei jää yksin. Niinpä. Panee miettimään 🤔
Mistäs mä semmosia tietäsin, ei ne mulle kuulu. Äitti jäi leskeksi monta vuotta sitten, isä sai jonkun slaakin ja lähti aika yllättäen. On sillä äittillä joku hellu, semmoinen ukonkäppänä. Mutta mistäs mä tietäisin, mitä ne keskenään puuhaa, petissä tai muuallakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta siitä keittojäynästä. Aika lailla pieleen meni koko juttu.
Mulla oli keitto valmiina, kun äitti tuli. Tarjosin keittoa, ruisleipää, voita ja juustoa, kaatelin maitoa laseihin ja sen semmosta. Äittillä ei ilmekään värähtäny niistä kissankarvoista. Sitten se pyysi lisää, söi sen ja pyysi vielä pikkusen lisää ja söi senkin. Ja sanoi, että olipas hyvä soppa.
No, sitten mä otin kaapista lasin, kaadoin siihen tilkan kirkasta viinaa ja tälläsin sen äittin eteen. Sanoin, että kuules nyt äitti, mä kerron sulle jotain ja jos se käy sydämen päälle, niin ota tosta että rauhotut.
Ja sitten mä kerroin, että tää, mitä sä söit, oli joku sota-ajan kissanlihakeitto, vanhasta reseptistä tehty.
Äitti vaan naurahti ja sanoi, että oli kissaa tai kettua, niin hyvää keittoa oli. Ja ilmoitti, että kun pojasta on tullut niin hyvä ruuanlaittaja, niin hän tulee ensi viikonloppunakin kylään lounaalle.
Niin, ettäv ei tää jäynä oikein tehonnutkan, ojasta allikkoon mä vaan jouduin.
Vierailija kirjoitti:
Äitini arvostelee, määrää ja rähisee joka asiasta. En jaksa enää. Isä joi ittensä kuoliaaksi, nyt veljeni joka asuu äitini naapurissa tekee samaa ja sit on kai mun vuoro? Kerran viikossa soitellaan ja joka puhelun jälkeen tulee itku. Muutaman kerran vuodessa käyn kylässä hammasta purren. Pitäiskö vaan katkasta välit vaikka aika julmaa sekin olisi?
Pitäis, vai onko susta kivaa itkeä joka viikko äitis takia? Mitä julmaa on jättää vastaamatta ulkimykselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini arvostelee, määrää ja rähisee joka asiasta. En jaksa enää. Isä joi ittensä kuoliaaksi, nyt veljeni joka asuu äitini naapurissa tekee samaa ja sit on kai mun vuoro? Kerran viikossa soitellaan ja joka puhelun jälkeen tulee itku. Muutaman kerran vuodessa käyn kylässä hammasta purren. Pitäiskö vaan katkasta välit vaikka aika julmaa sekin olisi?
Pitäis, vai onko susta kivaa itkeä joka viikko äitis takia? Mitä julmaa on jättää vastaamatta ulkimykselle?
Pitää keksiä jotain muuta, kun ei se keittojuttu tehonnutkaan.
Ei se keittojäynä ollut ap:n se oli joku palomies.
Vierailija kirjoitti:
Ei se keittojäynä ollut ap:n se oli joku palomies.
Johan mä sanoin, että palomiehiä ei oo enää edes olemassa. Ne on pelastajia nykyänsä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta siitä keittojäynästä. Aika lailla pieleen meni koko juttu.
Mulla oli keitto valmiina, kun äitti tuli. Tarjosin keittoa, ruisleipää, voita ja juustoa, kaatelin maitoa laseihin ja sen semmosta. Äittillä ei ilmekään värähtäny niistä kissankarvoista. Sitten se pyysi lisää, söi sen ja pyysi vielä pikkusen lisää ja söi senkin. Ja sanoi, että olipas hyvä soppa.
No, sitten mä otin kaapista lasin, kaadoin siihen tilkan kirkasta viinaa ja tälläsin sen äittin eteen. Sanoin, että kuules nyt äitti, mä kerron sulle jotain ja jos se käy sydämen päälle, niin ota tosta että rauhotut.
Ja sitten mä kerroin, että tää, mitä sä söit, oli joku sota-ajan kissanlihakeitto, vanhasta reseptistä tehty.
Äitti vaan naurahti ja sanoi, että oli kissaa tai kettua, niin hyvää keittoa oli. Ja ilmoitti, että kun pojasta on tullut niin hyvä ruuanlait
Taisi mennä homma vähän päinvastoin, kun ajattelit 😂
Äitti on vähän yli seittemänkymppinen. Ei meidän suvussa kukaan äitti ole sydäriin kuallu. Vanhuuteen ne on kuallu kaikki.