Äitini arvostelee jatkuvasti :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä mikään pappi ole. En oo paljo kouluja käyny.

Mä luulen, että sä olet joku palomies. Jonkun vaimo kirjoitti kerran jossain ketjussa, että hänen miehensä kirjoittelee näille palstoille välillä ja sitten kavereitten kanssa yhdessä naureskellaan. Niin, tietysti silloin kun ei satu olemaan tulipaloja.

Ei semmosia palomiehiä enää edes ole olemassa. Ne on pelastajia nykyänsä.

Haluatteko sitten lauantaina kuulla, mitä äitti sanoi lounaskeitosta.

Kerro ihmeessä. Tämä on jännittävää.

Tulin just työvuorosta kaupan kautta kotiin. Ostin jauhelihaa ja juureksia sitä äittin keittoa varten. Misseä silittelin tossa pihalla jo eilen ja sain kouriini ihan tarpeeksi kissankarvaa.

Äitti tulee huomenna puolen päivän aikoihin syömään. Saas nähdä suuttuuko se mun pikku jäynästä.

Vierailija kirjoitti:

Ei edes kiusaamismielessä, ja kaikkein vähiten siinä mielessä. Minun vanhempani ovat osanneet loukata minua vuosien varrella monella eri tavalla, mutta ikinä en ole edes harkinnut alkavani kostamaan joillain valheilla. 

Minä taas aikanaan esitin pyynnön ettei mun asioista tarvi kaikille kertoa. Oli vaan että olisiko parempi että hän valehtelisi

Mun äiti on ihan mun lapsuudesta asti nälvinyt ja dissannut ihan kaikkea mitä mä teen ja myöhemmin mun perhettä. Toisia sisaruksia ja heidän perheitään kohtelee ihan toisin. Mun lapsetkin on jo huomannut, että asenne heitä ja serkkuja kohtaan on ihan erilaista ja lapsina heidän on vaikea ymmärtää tätä.

Olen viime aikoina ottanut etäisyyttä häneen ja sisaruksiin ja huomannut, miten vapauttavaa se on, kun ei ole koko ajan paha mieli. Joku aika sitten nähtiin ja "päiviteltiin" lasten kuulumisia. Seuraavaksi kuulin toisaalta näistä kuulumisista. Ihmettelin äidilleni, että miksi hän on meidän asioita mennyt kertomaan, kun ne oli ihan lasten henkilökohtaisia asioita, jotka oli ns. vain isoäidille tiedoksi... hän on mikä on, eikä osaa kuulemma olla kertomatta, jos on jotain kuullut. No, jatkossa ei kuule sitten enää sitäkään vähää.

Vierailija kirjoitti:

Tulin just työvuorosta kaupan kautta kotiin. Ostin jauhelihaa ja juureksia sitä äittin keittoa varten. Misseä silittelin tossa pihalla jo eilen ja sain kouriini ihan tarpeeksi kissankarvaa.

Äitti tulee huomenna puolen päivän aikoihin syömään. Saas nähdä suuttuuko se mun pikku jäynästä.

Saankohan yöllä ollenkaan nukuttua, kun niin jänskättää tämän kirjoittajan äidilleen suunnittelema keittojäynä. Toivottavasti saamme myös kuulla, kuinka kävi.

Tunnin päästä se äitti tulee. Keitto on valmiina ja muutkin tykötarpeet. Just ripottelin naapurin Missen karvoja soppakattilaan. Kyllä jännittää.

Milloin äitiäsi on viimeksi naitu intohimoisesti, mutta samalla hellästi ja hän on tiennyt, ettei jää yksin. Niinpä. Panee miettimään 🤔

Vierailija kirjoitti:

Milloin äitiäsi on viimeksi naitu intohimoisesti, mutta samalla hellästi ja hän on tiennyt, ettei jää yksin. Niinpä. Panee miettimään 🤔

Mistäs mä semmosia tietäsin, ei ne mulle kuulu. Äitti jäi leskeksi monta vuotta sitten, isä sai jonkun slaakin ja lähti aika yllättäen. On sillä äittillä joku hellu, semmoinen ukonkäppänä. Mutta mistäs mä tietäisin, mitä ne keskenään puuhaa, petissä tai muuallakaan.

Vierailija kirjoitti:

Äitini arvostelee, määrää ja rähisee joka asiasta. En jaksa enää. Isä joi ittensä kuoliaaksi, nyt veljeni joka asuu äitini naapurissa tekee samaa ja sit on kai mun vuoro? Kerran viikossa soitellaan ja joka puhelun jälkeen tulee itku. Muutaman kerran vuodessa käyn kylässä hammasta purren. Pitäiskö vaan katkasta välit vaikka aika julmaa sekin olisi?

Pitäis, vai onko susta kivaa itkeä joka viikko äitis takia? Mitä julmaa on jättää vastaamatta ulkimykselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini arvostelee, määrää ja rähisee joka asiasta. En jaksa enää. Isä joi ittensä kuoliaaksi, nyt veljeni joka asuu äitini naapurissa tekee samaa ja sit on kai mun vuoro? Kerran viikossa soitellaan ja joka puhelun jälkeen tulee itku. Muutaman kerran vuodessa käyn kylässä hammasta purren. Pitäiskö vaan katkasta välit vaikka aika julmaa sekin olisi?

Pitäis, vai onko susta kivaa itkeä joka viikko äitis takia? Mitä julmaa on jättää vastaamatta ulkimykselle?

Pitää keksiä jotain muuta, kun ei se keittojuttu tehonnutkaan.

Ei se keittojäynä ollut ap:n se oli joku palomies.

Vierailija kirjoitti:

Ei se keittojäynä ollut ap:n se oli joku palomies.

Johan mä sanoin, että palomiehiä ei oo enää edes olemassa. Ne on pelastajia nykyänsä.

Kunhan ei arvostele seksitaitojasi.

Ei äitti mulle mitään seksistä puhu. Eikä puhu siskollekaan. Se on vanhan kansan ihminen.

Äitti mussuttaa siitä, onko meidän kotona tarpeeks siistiä ja onko meillä kunnolliset vaatteet ja että onko mulla talvella pitkät kalsarit ja miksi mä ajan romuautolla ja miksi me vaan roikutaan töissämme eikä pyritä eteenpäin ja olisko pitäny käydä enemmän kouluja ja muuta semmoista. Siskolle se mussuttaa enemmän kuin mulle.

Äitti on semmoinen huolehtivainen. Äitti on aina äitti.

Onko se äiti ryyppäämisestä motkottanut?

Vierailija kirjoitti:

Etkö voi sanoa äidillesi, että hänen vastauksensa ovat loukkaavia? Miksi et? 

Juuri näin. On ihmisiä, jotka eivät ymmärrä loukkaavansa. Piikikäs puhetapa on heille luontaista. Heitä kannattaa huomattaa asiasta. Joku saattaa herätä. Ap voi kertoa tuntemuksistaa, siitä kuinka kurja mieli puheluista aiheutuu. Ehkä äiti herää. Kuulostaa karskilta naiselta. 

Vierailija kirjoitti:

Oma äiti on ihan samanlainen. Menetetty tapaus, häneltä en normaalia rakkautta koskaan tule saamaan. Siispä en suhtaudu huumorilla tai mitenkään, en ole juuri tekemisissä enää. Jäi itse normaalia lapsuutta vaille joten ei osaa sitä antaa omillekaan lapsille.

Sama täällä

Vierailija kirjoitti:

Onko se äiti ryyppäämisestä motkottanut?

Ei äitti ryyppäämisestä ole mulle mitään sanonut ja se johtuu vaan siitä, että äitti tuntee mut ja tietää, että mulle ei viina oikein maistu. Kylillä otan joskus pari olutta, mutta aika harvoin kumminkin. Kirkasta viinaa mulla on aina kotona, mutta ei sitä kulu kuin pari pulloa vuodessa. Viinit on hapanta sotkua ja ne limuviinit vasta hirveitä onkin.

Mutta voita mä en sais äittin mielestä syödä, vaan pitäis syödä margariinia. Ja makkarasta se haukkuu. Eikä pullaakaan oikein sais ostaa ei ainakaan niin paljon kuin mä teen. Näistä se sanoo joka kerta

Äitisi varmasti tarkoittaa hyvää.

Miten tää yks jaksaa sarjailla näitä ketjuja joissa vastailee ja kinastelee yksikseen?

Oisko aika hankkia oikea elämä?