Miksei mies panosta parisuhteeseen
Tiedän ettei miehelleni ollut helppoa löytää naista jonka kanssa haluaisi suhteeseen. Nyt kun löysi minut, kohtelee kuitenkin itsestäänselvyytenä. Miksei mies ymmärrä että naisen löytämisen lisäksi pitäisi panostaa siihen suhteen hyvinvointiin?
Kommentit (28)
Onko väliä syyllä? Voit erota mistä ikinä johtuukin.
Ohhoh, nainen ei ole tyytyväinen. Enpä olisi uskonut.
Ja olet kohdellut miestäsi hyvin, arvostanut yms?
Ei panosta, jos ei panemista. Ota tai jätä.
Minulla sama, mutta toisinpäin. Jostain kumman syystä kohdalleni on osunut ainoastaan naisia joille olen lähinnä elementti ja hyödyke. Itseasiassa uskon , ettei muun kaltaisia naisia edes ole.
Vierailija kirjoitti:
Ohhoh, nainen ei ole tyytyväinen. Enpä olisi uskonut.
Mikä on se miksi nykymaailmassa mies panostaisi naiseen? Mitä nykyään naiset antavat? Eivät mitään.
Parhaiten juuri pärjää kun pitää hauskaa sen mitä huvittaa ja muuten elää kuinka tykkää. Naisiin ylipäätäänkään ei kannata keskittyä yhtään.
On vain menetettävää jos panostaa. Menetät rahaa, luottamuksen, jne. Jos et panosta ylipäätäänkään niin ei edes kiinnosta mitä toinen tekee, tekee mitä tekee ihan sama.
Se, että naiset tuntevat itsensä monesti "käytetyksi", se johtuu tästä:
Naiset itse eivät halua, kykene katsoa peiliin että onko omassa toiminnassaan jotain korjattavaa. Tiedättekö miksi? No siksi tietysti että nainen löytää seuraa aina halutessaan ja laastarin ja olkapään johon itkeä. Ei tarvitse kohdata itsereflektiota, ei itseään. Kun huomioita saa: instasta, baarista, kaikkialta.
Naisten kuuluu aina saada ulkopuolinen oikeutus tai anteeksianto toimintaansa. Mikään ei ole niin paha kuin se että nainen olisi tehnyt jotain väärää. Naiset eivät tätä VOI kohdata, vaan sitä kierretään kuin kissa kuumaa puuroa ja aina löytyy lohtua eli joku kertomaan kuinka sinä olet ihana. Ja kas, se olin mies joka oikeasti halusi vain pitää hauskaa.
Koska niin se menee. Naisten kuuluu kohdata itsensä, tekonsa yhtälailla kuin meidän miestenkin. En ole nähnyt sitä.
Me miehet kohtaamme itsemme pimeässä avioeron jälkeen ja silloin teemme tilin itse itsemme kanssa. Täysin rehellisesti.
Ja usein lopputulos myös siinä on, monella muullakin kuin minulla, yllä oleva johtopäätös
Mies haluaa jatkaa samaa elämää parisuhteessa kuin sinkkunakin eli. Tehdä asiat niin kun on tottunut tekemään.
On tyytynyt sinuun. Kuten itsekkin sanoit miehelläsi ei ole ollut paljon vientiä ja sinäkään etkä ilmeisesti ole ollut mieleinen. Voi myös pitää äidinkorvikkeena. Sinuna sanoisin suoraan ja uhkaisin erolla.
Moni tuttavani on ihan liian kiltti miehilleen ja siksi heillä on talossa myös aikuinen lapsi hoidettavana. Ne miehet oikein retostelee illanistujaisissa että heillä on kävelevä kodinkone.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs itse teet?
En panosta mitään, jos joudun tekemään sitä aina yksin.
Ei kai yhdestä panosta parisuhteeseen ruveta.
Aloittajan asenne on ikävä. Asettaa itsensä miehensä yläpuolelle. "Nyt kun löysi minut".
Voi helekutin kuusitoista.
Miksi itte oot miehen kanssa jota et arvosta ja pidät pilkkanasi? Buustataksesi omaa egoasi piti kuitenkin joku ottaa, niinkö?
Koska annat sille piparia joka ilta niin ei miehen tarvii panostaa.
Ap, kuinka vaativa nainen olet parisuhteessa, asteikolla 1-10?
Panosta omaan hyvinvointiisi, kyllä miestä alkaa sitten yhtäkkiä kiinnostaa.
On varmaan vaan niin itsekeskeinen
Taitaa olla tänäpäivänä harvinaisia sellaiset vaatimattomammat naiset. Onneksi itse löysin sellaisen 25 vuotta sitten. Viime aikoina on mulla mennyt paljon aikaa töihin, eikä kotiin ja parisuhteeseen ole niin paljoa aikaa ja voimavaroja riittänyt, kuin ehkä pitäisi.
Viime viikolla yhtenä iltana lähdimme sitten kävelylenkille. Tullessamme kotiin vaimolla oli vilpitön hymy ja hän sanoi, että "olipa kiva olla yhdessä ja jutella". Tuollainen herättää rakkautta. Jatkuva vaatiminen, tyytymättömyys ja nalkuttaminen ei niinkään.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla tänäpäivänä harvinaisia sellaiset vaatimattomammat naiset. Onneksi itse löysin sellaisen 25 vuotta sitten. Viime aikoina on mulla mennyt paljon aikaa töihin, eikä kotiin ja parisuhteeseen ole niin paljoa aikaa ja voimavaroja riittänyt, kuin ehkä pitäisi.
Viime viikolla yhtenä iltana lähdimme sitten kävelylenkille. Tullessamme kotiin vaimolla oli vilpitön hymy ja hän sanoi, että "olipa kiva olla yhdessä ja jutella". Tuollainen herättää rakkautta. Jatkuva vaatiminen, tyytymättömyys ja nalkuttaminen ei niinkään.
Tuo yhdessä kävelylle meno on juurikin sitä panostamista. :D
Pitääkö äitinä ?