Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
1-vuotiaan kiipeilyvimma
Pian vuoden täyttävä lapsi kiipeilee mielellään kaikkialle. Ihana taito mutta tästä alkaa tulla pieniä haasteita arjen sujuvuuden kannalta. Lähinnä turvallisuus mietityttää. Keittiöjakkara pitää viedä aina käytön jälkeen tuulikaappiin tai tuo 11 kk vanha hurjapää kiipeää sen päälle katsomaan ikkunasta ulos. Jos kääntää selän, niin lapsi on kiivennyt syöttötuoliin istumaan. Pelkään, että lapsi vielä putoaa ja satuttaa itsensä. Onko tämä vain vaihe vai paheneeko tämä tästä? Pitääkö piilottaa kaikki tuolit ettei lapsi hypi kohta pöydiltä?
Kommentit (62)
Meillä lasta kannustettiin kiipeämään, tarjottiin kaikki mahdolliset keinot, jotta tuo onnistuisi. Vanhempi oli turvana ja sitten vaan yrittämään. Oli paljon hauskempaa kuin jatkuva kieltäminen. Tuonikäisen kanssa on joka tapauksessa pakko olla 100% läsnä, joten miksi ei tarjoa lapselle haasteita kieltojen sijaan? Samalla opeteltiin se, minne ei saa kiivetä (ei kirjahyllylle, ei lasipöydälle jne.) mutta varsin suruttomasti sai kiipeillä vaatekaapin päälle jos vain keksi, miten se onnistuu, vanhempi ei auttanut. Puolapuissa tuli paljon onnistumiskokemuksia.
Koska kiipeäminen oli sallittua, se ei ollut iso kiinnostuksenkohde ja ruoka laitettiin yhdessä - kiipeilemättä - siten, että lapsella oli omat vastuunsa vaikka salaatinvalmistuksessa. Jonkunhan piti se salaattikastike pullossa sekoittaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
45-vuotiaana hän on jo varmasti lopettanut kiipeilemisen. Istuu sohvalla niinkuin muutkin ja miettii tuki- ja liikuntaelinten vaivojaan ja sitä, auttaisikohan liikunta.
Niin raskasta kuin se vanhemmille onkin, hän vain tekee sitä, mihin ihminen on fysiikaltaan tarkoitettu: liikkuu monipuolisesti. Meidän kaikkien pitäisi kiipeillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä tuon ikäisen kiipeilijän kanssa voinut tehdä mitään. Piti olla kirjaimellisesti koko ajan käsivarren mitan päässä. Yritti kiivetä kaikkialle: Tuoleille, kirjahyllyyn, sohvalle ja sen selkänojalla, rattaisiinsa. Olisi pitänyt poistaa kaikki huonekalut asunnosta ja silti olisi varmasti kiivennyt jonnekin.
Tulikin sitten motorisesti lahjakas lapsi. Yhä teini-ikäisenä liikkuu aktiivisesti ja takaperin voltti menee ilman vauhtia lattialta.
Tsemppiä, kyllä se siitä joskus. Kiipeily ei ehkä lopu, mutta jossain kohtaa ei tarvitse enää olla ottamassa koko aikaa kiinni.
Todellakin halutaan tukea tätä kehitystä mutta pakko päästä käymään välillä vessassa t
Syöttötuoliin ei saa jättää lasta ilman valvontaa.
Jos on varmistettu ettei lapsi putoa syöttötuolista eikä syöttötuoli kaadu, niin hyvin epätodennäköistä on, että siinä jotain sattuisi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen on saatava kiipeillä. Vain sillä tavalla hän oppii hahmottamaan itseään ja maailmaa.
Naapurissani oli perhepäivähoitaja joka nosti aina pihaportaisiin pyrkivän yksivuotiaan pois, koska ei muka ehtinyt vahtia ettei lapsi putoa. Missä se lapsi sitten oppii kulkemaan portaissa, jos ei anneta edes yrittää?
Oma äitini ei sietänyt lastenlastensa kiipeilyä ja juoksemista vaan halusi kytkeä heidät valjaisiin. Siskoni suljettiin leikkikehään. Aikuiselle kätevää mutta lapsen kehitykselle tuhoisaa.
Ei tietenkään pidetä lasta koko ajan kiinni vaan vain silloin kun ei ehditä vahtia.
Otan osaa. Omani on nyt jo 48 v. Aikanaan oli kova meno, kerran löysin (1,5 v) kun oli kiivennyt ulkona tikkaita pitkin katolle, kun piti päästä katsomaan oravia....Noh, 10 -kuisena kun lähti kävelemään, niin hankin kypärän. Siihen aikaan ei ollut vauvakypäriä muuten, kuin niitä myytiin vammaisille, mutta toimi erinomaisesti. Nythän niitä on netti täynnä, joten hankkikaa kypärä ja pitäkää se päässä koko valveillaoloajan. Auttaa kummasti, ei pää tisjahda ollenkaan kun putoaa jostain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna kiivetä. Juuri sillä se lapsi oppii oman rajallisuutensa. Kuhmut ei haittaa oikeasti yhtään mitään. Enemmän teille on hallaa siitä jatkuvasta rajoittamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Anna kiivetä. Juuri sillä se lapsi oppii oman rajallisuutensa. Kuhmut ei haittaa oikeasti yhtään mitään. Enemmän teille on hallaa siitä jatkuvasta rajoittamisesta.
Voi tulla vähän enemmänkin kuin vain kuhmoja. Alkaen murtumista, aivotärähdyksestä ja isoista haavoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän toinen lapsi oli tällainen kiipijä ja jos sellaista lasta ei ole ollut, niin voi tosiaan sanoa, että anna kiipeillä ja seuraile sivusta vaan. Tämä lapsi oli kiipeilyssään pitelemätön, hän kiipesi kirjahyllyn ylähyllylle, oven karmeja pitkin kattoon, telkkarin päälle, pois pinnasängystä, syöttötuolista alas ja pöydälle ja ihan mihin vaan, piti oikeasti vahtia ihan koko ajan ja vessareissun ajaksi tosiaan joko ottaa mukaan tai teljetä valjailla hetkeksi kiinni. Sama kiipeilyvimma oli myös ulkona, että sai tosissaan juosta perässä ja välillä köyttää rattaiden valjaisiin. Iloinen, ihana ja rakastettu lapsi, joka ei nyt aikuisena enää kiipeile, mutta on ihan älyttömän liikunnallinen toki.
Tsempit siis sinne, meilläkin esikoinen oli ihan peruskiipeilijä, joten tämä kakkonen pääsi kyllä yllättämään.
Vierailija kirjoitti:
Meidän toinen lapsi oli tällainen kiipijä ja jos sellaista lasta ei ole ollut, niin voi tosiaan sanoa, että anna kiipeillä ja seuraile sivusta vaan. Tämä lapsi oli kiipeilyssään pitelemätön, hän kiipesi kirjahyllyn ylähyllylle, oven karmeja pitkin kattoon, telkkarin päälle, pois pinnasängystä, syöttötuolista alas ja pöydälle ja ihan mihin vaan, piti oikeasti vahtia ihan koko ajan ja vessareissun ajaksi tosiaan joko ottaa mukaan tai teljetä valjailla hetkeksi kiinni. Sama kiipeilyvimma oli myös ulkona, että sai tosissaan juosta perässä ja välillä köyttää rattaiden valjaisiin. Iloinen, ihana ja rakastettu lapsi, joka ei nyt aikuisena enää kiipeile, mutta on ihan älyttömän liikunnallinen toki.
Tsempit siis sinne, meilläkin esikoinen oli ihan peruskiipeilijä, joten tämä kakkonen pääsi kyllä yllättämään.
Kiitos. Onneksi lapsi on muuten vähän rauhallisempi ja harkitsevampi tapaus, niin tajuaa hieman varoakin kiipeillessään. Katsotaan miten käy :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo keittiöjakkara nauratti, kun muistelen omia lapsiani tuossa iässä. Kotona yksi kiipesi kirjahyllyyn. Siinä tulikin pahin vahinko, kun kaatui. Onneksi vain naarmuna lattiaan. Toinen lapsi tuli kerran ilmoittamaan "äiti, sisko kiipeää katolle", kun nuohoojalla oli jäänyt tikkaat. Muuan kiipesi käpyjä kerätessä noin kymmenmetrisen puun latvaan. Eivät vielä vuoden ikäisinä, mutta hyvin pieninä kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän lie pärjänny, ku lapset aikoinaan lähtivät kävelemään 10kk ikäisinä. Miten kukaan voi olla noin avuton, että mikään ei onnistu ku lapsi tekee sitä ja tätä. Olen ollut myös yh ja osasin pääasiassa suhteuttaa arjen askareet toimivaksi lapsen kanssa. Pääsin vessaan, suihkuun. Täytyy olla uusavuton jos ei perusasiat onnistu. Ruuan laitto siinä sivussa. Vietin paljon aikaa lapseni kanssa, enkä ottanut stressiä mistään. En ymmärrä miksi kukaa edes suihkuun yrittää mennä, kun lapsi hereillä?!
Myöhemmin löysin nykyisen aviomieheni ja sain lisää lapsia. Eikä lapsen kehitys ongelmaksi asti ollu.
Outo neuvo. Jos yrittää tehdä kaiken lapsen nukkuessa, on pian loppuun väsynyt. Suihkussakäynti on ihan helppoa, koska se on nopeaa. Lapsi istuu syöttötuolissa jonkun kehittävän lelun kanssa ja pällistelee. Itse opetin myös hänelle "nyt pestään selkä, nyt jalat, nyt naama".
Laskujen maksu tai lattian pesu on oikeasti asioita, joita on vaikea tehdä lapsen kanssa. Koska joutuu irrottamaan katseensa hänestä ja koska vesiämpäri on liian suuri kiusaus. Ruoissa olin suosiolla helpolla linjalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat eivät halua rajoittaa lapsiaan ja siksi arki on yhtä stressiä kun joka sekunti pitää olla valppaana.
Nythän on niin, että geneettisesti ihminen kuuluu apinoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko tuon ikäisen jo viedä johonkin pehmustettuun lasten sisäkiipeilypuistoon niin saisi purkaa vimmaansa turvallisesti? :D
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tuon ikäisen jo viedä johonkin pehmustettuun lasten sisäkiipeilypuistoon niin saisi purkaa vimmaansa turvallisesti? :D
Voi kyllä. Niihin pääsee ilmaiseksi tiettyyn aikaan.
Tuo pahin vaihe menee nopeasti ohi, mutta en tunne yhtään tuon ikäistä lasta, joka ei olisi koko ajan kiipeillyt. Nyt reilu 1-vuotias kummipoika kiipeää itse syöttötuoliinsa ja koko ajan saa olla vahtimassa. Samoin hyvän ystävän lapsi on aivan ikiliikkuja. Ja omat lapset oli samassa iässä.
Muistan tuon vaiheen. On siis vaihe, joka helpottaa ajan myötä. Mä kaadoin aikoinaan Tripptrapp-tuolin lattialle heti käytön jälkeen ja penkit myös. Keittiöjakkarakin kaadettuna ja silti piti vahtia koko ajan, oli niin kekseliäs ja ehtivä lapsi. Kiipes kyllä joka paikkaan!
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tuon ikäisen jo viedä johonkin pehmustettuun lasten sisäkiipeilypuistoon niin saisi purkaa vimmaansa turvallisesti? :D
Ihan vain ulos eikä pehmustettuja sisätiloja. Voi helkkari mitä ylivarjelua taas...
Ihan luonnollista, ole onnellinen että lapsi kiipeilee ja on terve.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen on saatava kiipeillä. Vain sillä tavalla hän oppii hahmottamaan itseään ja maailmaa.
Naapurissani oli perhepäivähoitaja joka nosti aina pihaportaisiin pyrkivän yksivuotiaan pois, koska ei muka ehtinyt vahtia ettei lapsi putoa. Missä se lapsi sitten oppii kulkemaan portaissa, jos ei anneta edes yrittää?
Oma äitini ei sietänyt lastenlastensa kiipeilyä ja juoksemista vaan halusi kytkeä heidät valjaisiin. Siskoni suljettiin leikkikehään. Aikuiselle kätevää mutta lapsen kehitykselle tuhoisaa.