Hirveää yrittää päästä eroon Venlafaxinista. Yli kuukauden olen nyt ajanut lääkitystä alas

Vierailija kirjoitti:

Lopetin samankaltaisen lääkkeen; cymbalta. Sähköiskut sai minut alussa kaatumaan polvilleni. Oli aivan kamalaa tärinää, pahoinvointia, unettomuutta, yleisen huonoa oloa. 

 

Muutamassa kuukaudessa helpotti. Viimeisen sähköiskun tunsin vuoden kohdalla. Ihan paska lääkeryhmä. Ei kannata ryhtyä ollenkaan. Se sai minut muutenkin itsetuhoiseksi ja itsemurhan partaalle, ja minulla oli normaali mielenterveys, ennen kun aloin käyttämään sitä. Määrättiin kipukynnyksen nostoon. 

Kaikkea ne keksii. Toivottavasti et joudu toista kertaa tuollaiseen rumbaan. En usko että ennen kuin näiden lääkkeiden määrääminen täysin eri vaivoihin kielletään jyrkästi mitään edistystä voisi tapahtua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^ Joo, ei tee juurikaan mieli rientoihin. Minä aloin lukea kirjoja saatuani pahimmat ikävät tunnepiikit pois. Luen älyttömästi nykyään. Kemialliseksi lobotomiaksi omalla kohdallani tämän lääkkeen vaikutusta kutsun. 

Venla? Tekee juurikin tuota, että haluaa olla yksin. Koita vaihtaa lääkettä. Palaudut sosiaaliseksi taas. 

En oikeastaan ole ollut sosiaalinen koskaan, koska mulla on aspergerin oireyhymä. Tämä lääke tekee minut kokonaan antisosiaaliseksi eikä se minua haittaa. 

Tajusin tuon jutun vasta sen jälkeen, kun olin lopettanut Venlan ja siirtynyt Brintellixiin. Nyt en halua olla yksin. Se tuntuu oudolta. Sosiaalisuus ei kuormita minua enää niin paljon. Olen rennompi sosiaalisissa tilanteissa. En saa mielensisäisiä kilareita. 

Venla saa epäsosiaaliseksi. Brintellixin kanssa jaksan kuunnella ihmisiä. Välillä olen ihan hiljaa ja kuuntelen :) Ei ole mielensisäistä ärhäkkyyttä ja hiljaista raivoa.