Muistatko vielä ajan, jolloin työpaikoilla järjestettiin lämminhenkisiä juhlia eläkkeelle jääville työntekijöille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosituhannen vaihteessa. Nyt jo lakkautetussa paperitehtaassa jäi vanhempi asentaja eläkkeelle. Oli ollut tehtaassa muistaakseni koko ikänsä. Oli järjestetty kakkukahvi tilaisuus työkavereita ja johtajia oli paikalla runsaasti. Läksiäis lahjaksi miehelle oli hankittu uusi renkailla oleva peltinen vetolaatikoilla oleva työkalu vaunu viimeisen päälle työkaluilla. Tämä siis juhlallisesti luovutettiin hänelle kakkukahvien jälkeen. Eläköitynyt katsoi lahjaa silmät pyöreänä ja sanoi siinä koko porukan kuullen läksiäis sanat mitkä jäi hyvin mieleen. En ole töissä kahteenkymmeneen vuoteen koskenutkaan työkaluihin ette kai te luule että minä niitä enää eläkkeelläkään tarvitsen? Eikä ottanut lahjaa vastaan.

Olipa kummallinen ja kiittämätön tyyppi.

Ei vaan rehellinen eikä ahne mies ja jäi varmaan kaikille mieleen. Tuskin enää kukaan muistaisi jos olisi vain ottanu lahjan vastaan. Ennen hän tehtaat oli täynnä melko omalaatuisia persoonia.

Muistan. Ja johtoporras puhui henkilökunnasta yrityksen tärkeimpänä voimavarana. 

Henkilökuntaa arvostettiin. Jos joku oli töissä 10v samalla työnantajalla, yritys palkitsi työntekijän Kauppakamarin kunniamerkillä. Samoin 20v jne. 

Myös työntekijän syntymäpäivät muistettiin esim. 50v juhlat.  Ja yritys saattoi ostaa monen tonnin korun tai kellon. 

Eikä työntekijöitä lomautettu tai pidetty pätkätöissä.  Olin töissä  perheyrityksessä , omistajille se olisi merkinnyt yrityksen heikkoa tilannetta ja yritys konkurssin partaalla ja työntekijöitä pidettiin töissä, vaikka ei olisi ollut töitä, kunhan pidettiin reservissä. 

Nykyään työntekijät ovat yrityksen vihollisia. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka tuollaisia juhlia kaipaa? Onneksi ovat lopettaneet.

Sinä et nyt tajunnut. Kyse ei ole juhlista, vaan siitä, että firmat eivät arvosta vanhempia työntekijöitä ja potkivat ne ulos ennen eläkkeelle jäämistä.

Muistan. Samoin muistan ne tilaisuudet, joissa tarjottiin kakkukahvit ja palkittiin työntekijöitä 10, 20, 30 vuoden työurasta saman työnantajan palveluksessa. Taisipa olla tuotakin pidempiä työsuhteita joillakin.

Tuolloin asiat oli monessa mielessä paremmin ja ihmisillä oli työpaikallakin se yksi tuttu ja turvallinen, vakaa yhteisö _oma lauma_ mihin kuulua (niin hyvässä kuin pahassakin). Nyt liki kaikkien elämä on useammallakin osa-alueella kaikkea muuta kuin vakaata ja sellaista mihin voi luottaa ja jonka varaan voi elämäänsä ja tulevaisuuttaan rakentaa. Kaikki on ihan irrallista.

Saa sitä sitten ihmetellä miksi mielenterveysongelmat ja ahdistukset on räjähtäneet käsiin.

Ajat ovat muuttuneet, myös ihmiset. On ollut muistamisia kaikenlaisia, osassa tarjottiin karkkia rivissä olijoille, yhden kerran opiskelijat hypättiin yli, jäivät ilman. Siitä huolimatta nykyään monessa paikassa nokitaan ja ilkeillään enemmän kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Muistan. Ja johtoporras puhui henkilökunnasta yrityksen tärkeimpänä voimavarana. 

Henkilökuntaa arvostettiin. Jos joku oli töissä 10v samalla työnantajalla, yritys palkitsi työntekijän Kauppakamarin kunniamerkillä. Samoin 20v jne. 

Myös työntekijän syntymäpäivät muistettiin esim. 50v juhlat.  Ja yritys saattoi ostaa monen tonnin korun tai kellon. 

Eikä työntekijöitä lomautettu tai pidetty pätkätöissä.  Olin töissä  perheyrityksessä , omistajille se olisi merkinnyt yrityksen heikkoa tilannetta ja yritys konkurssin partaalla ja työntekijöitä pidettiin töissä, vaikka ei olisi ollut töitä, kunhan pidettiin reservissä. 

Nykyään työntekijät ovat yrityksen vihollisia. 

Jep. Tuolloin kun yrittäjät/firmat/pomot vielä arvosti ja kunnioitti työntekijöitään sekä ymmärsivät sen työpaikoillakin tehtävän metatyön arvon ja kokemuksen aikaansaamaan töiden sujuvuuden jne, niin työntekijöilläkin oli melkoinen ammattiylpeys eli työt tehtiin viimeisen päälle hyvin. Kaikki puhalsivat yhteen hiileen ja kaikilla oli yhteinen tahto ja tavoite olla parempi kuin kilpailija.

Nykyisin työnantajat kuvittelee että tuo kaikki on saatavissa vaikka työntekijöiden määrä on leikattu ja tehostettu järjettömän pieneksi ja työtunteja annetaan niin niukasti kuin vaan ikinä voi. Lisäksi työntekijät vaihtuu koko ajan jolloin mikään ei enää suju rutiinilla, koska kokemusta ei ole eikä ehdi kertyäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kummasta tässä nyt puhutaan, eläkkeelle jäävistä vai muuten irtisanotuista? Eläkkeelle jäävät ei jää työttömäksi.

Toki on totta että eläkkeelle jäämistä ei enää välttämättä juurikaan työpaikalla juhlisteta. Mutta harva myös enää onkaan samassa työpaikassa vuosikymmeniä, eivätkä kaikki mitään juhlia haluakaan.

Irtisanomisista, ennen eläkeikää. Se on säännönmukaista nykyään.

Outoa,että haluat eläkkeellelähtöjuhlia sellaisille, jotka eivät ole jäämässä eläkkeelle. Oikeastiko oletat, että kaikille irtisanotuille iästä riippumatta pitää järjestää lähtöjuhlat?

Eläkejuhlia ei enää ole, koska eläköityvät irtisanotaan viimeistään edellisenä vuotena ennen eläkeikää. Onko tähän joku syy, koska on niin yleinen käytäntö?

Vuosituhannen vaihteessa alkoi puskea tämä asenne kaikkialle, että pitää olla vaihtelua ja vaihtuvuutta kaikessa koska vallankahvaan alkoi päästä enenevissä määrin ihmisiä jotka itse kyllästyy viimeistään muutamassa vuodessa niin puolisoonsa, asuntoonsa kuin työpaikkaansakin.

Ja nämä sitten kuvittelee että kaikki on samanlaisia ja vaikka ei olisikaan niin tuo kuitenkin on se ainoa oikea tapa elää. Samaan aikaan kyllä mekastetaan suvaitsevaisuudesta ja erilaisuuden ymmärtämisestä jne mutta sitä ei suostuta ymmärtämään eikä hyväksymään, että toisille se "tappavantylsä arki" on ihan parasta. Eikä varsinkaan sitä, että usein nämä sitoutumiskykyiset (ja mukamas tylsät) ihmiset on kaikista osaavimpia ja tuottavampia työnantajalle.

Ehei! Kaikkien pitää osallistua tähän samaan silppusirkukseen ja jatkuvaan työnhaun temppurataan ja olla niitä dynaamisia tiimipelaajia joiden hymy ei hyydy koskaan.

Minkä takia työelämästä piti tehdä tällaista joutavaa pelleilyä?!

Vierailija kirjoitti:

Vuosituhannen vaihteessa alkoi puskea tämä asenne kaikkialle, että pitää olla vaihtelua ja vaihtuvuutta kaikessa koska vallankahvaan alkoi päästä enenevissä määrin ihmisiä jotka itse kyllästyy viimeistään muutamassa vuodessa niin puolisoonsa, asuntoonsa kuin työpaikkaansakin.

Ja nämä sitten kuvittelee että kaikki on samanlaisia ja vaikka ei olisikaan niin tuo kuitenkin on se ainoa oikea tapa elää. Samaan aikaan kyllä mekastetaan suvaitsevaisuudesta ja erilaisuuden ymmärtämisestä jne mutta sitä ei suostuta ymmärtämään eikä hyväksymään, että toisille se "tappavantylsä arki" on ihan parasta. Eikä varsinkaan sitä, että usein nämä sitoutumiskykyiset (ja mukamas tylsät) ihmiset on kaikista osaavimpia ja tuottavampia työnantajalle.

Ehei! Kaikkien pitää osallistua tähän samaan silppusirkukseen ja jatkuvaan työnhaun temppurataan ja olla niitä dynaamisia tiimipelaajia joiden hymy ei hyydy koskaan.

Ja kaikkien pitää olla somessa ja hehkuttaa firmaa ja sen tiimihenkeä!! Jipii meillä on niin kivaa täällä. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka tuollaisia juhlia kaipaa? Onneksi ovat lopettaneet.

 

Kuppi kahvia ja vaikka pullaa sen kanssa, jos kakku olisi ollut liian kallista, olisi ollut kiva läksiäinen itselle,mutta mitään ei järjestetty. Näin toimittiin suuressa kaupan alan yrityksessä jäädessäni eläkkeelle. Vähän jäi tunne että ei arvostettu sen kahvikupin vertaa melkein neljänkymmenen työvuoden jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tuollaisia juhlia kaipaa? Onneksi ovat lopettaneet.

 

Kuppi kahvia ja vaikka pullaa sen kanssa, jos kakku olisi ollut liian kallista, olisi ollut kiva läksiäinen itselle,mutta mitään ei järjestetty. Näin toimittiin suuressa kaupan alan yrityksessä jäädessäni eläkkeelle. Vähän jäi tunne että ei arvostettu sen kahvikupin vertaa melkein neljänkymmenen työvuoden jälkeen. 

 

Surullista. Samalla tämä oli viesti työtovereille jotka jatkoivat hommia: teillä ei ole merkitystä. Toivottavasti lähtevät parempiin paikkoihin.

Itse en ole kissanristiäisten ystävä sen kummemmin, mutta läksiäiset lämmittivät mieltä. Eivätkä tulleet kovin kalliiksi. 

Nykyisin taitaa saada vain potkun takalistoon.