Tekikö laihtuminen sinut onnelliseksi?

Onnellisemmaksi, kyllä. Samoin treenaamisen aikaansaama ulkonäön yleinen paraneminen, ei voi kieltää että vaikutti.

Teki

Laihuus on tissi jota lutkutan

Lisää kokemuksia?

Kyllä se lisäsi onnellisuutta. Ihanaa kun ei ole aina tyytymätön ulkonäköön.

Teki onnellisemmaksi. Olosta tuli paljon energisempi ja tämä vaikutti tosi paljon elämän jokaisella osa-alueella.

Vanhat vaatteet mahtuu jälleen, mikä näinä aikoina on silkkaa säästöä. Enemmän mua kyllä ilahduttaa kunnon ja terveydentilan koheneminen.

Se miten pitkää pierua laihasta vartalosta voi tulla. Se oli yllätys.

Laihdutin 18-vuotiaana kriittiset 12 kiloa, jonka jälkeen painoin 62 kiloa. 172 cm varrella vähän chubbystä tulikin hoikka. Samalla aloin kiinnostua vaatteista ja opettelin meikkaamaan. 

Olipa muodonmuutos nuorelle tytölle! Koko elämäni alkoi olla kivempaa! Pojat alkoivat kiinnostua ja tämäkös itsetuntoani paransi. Parasta tässä projektissa oli kuitenkin se, että löysin liikunnan ilon, siis minä, joka en ollut koskaan liikkunut pihaleikkejä ja koululiikuntaa lukuunottamatta.

Tämä liikunnan ilo on elämässäni edelleen vahvasti läsnä ja olen saanut hoikasta varrestani nauttia jo 30 vuoden ajan. Samoin lukemattomista kävelyretkistä. Jos kiloja on joskus muutama tullut, niin pieni muutos ruokavalioon ja puolessa vuodessa olen laihtunut takaisin.

Olen aina ollut hoikka, johtuukohan samasta syystä, että en ole ksokaan saanut mahdollsiuutta parisuhteeseen? - En tiedä koska ei ole komeusta siitä mitä on olla ylipainoinen.  Positiivisa puolio? - No minulle riittää bussissa,junassa ja  lentokoeessa yksi istuinpaikka.

Vääränlainen olettama onnellisuudesta, enkä tosin ole kuullut kenenkään hakevan onnellisuutta jostakin, ei sitä ole kaupan missään.

Kyllä teki. Ihanaa mahtua kivoihin vaatteisiin. Harmi vaan, että olen herkusuu ja vielä surkea itsekuri, joten sain lähes kaikki takaisin ajan mittaan. Vituttaisi jos jaksaisi.

Kyllä. Paransi elämänlaatua ja itsetuntoa 100%

Ei. Laihana vietin elämäni surullisimmat 20 vuotta.

Jos sain ennen kuulla näyttäväni puutarhatontulta niin nyt hoikemapana olen vain  hukkapätkä  

Kyllä. Vaikkei nyt puhutakaan kuin alle 10 kilosta enkä ennenkään ollut ylipainoinen. Mut oo aina tuntenut itseni omimmaksi hoikassa kropassa. Mut oikeastaan kaikista isoimman muutoksen teki se kun vihdoin reilu 15 vuoden jälkeen en oo jatkuvassa anemiassa vaan keho jotenkin alkanut tajuamaan et menkkojen aikana ei kannata vuotaa kuin vesiputous. Tää on parantanut elämänlaatua ihan hlvetisti. <3 N33

Joo, olen onnellisempi. Mulla oli sappikivet ja en oikeasti tajunnut olevani läski. Välttelin kameraa ja vaakaa, mutta lopulta yksi valokuva sai mut tajuamaan että olen todella läski. Sappileikkauksen jälkeen tein muutoksen ja se on edelleen menossa. Nyt kun on laihtunut niin miehet taas katselevat, eikä se ole mitenkään paha asia. 

En tullut onnelliseksi. Päin vastoin ahdisti ja tuli mania, liikuin liikaa. Jouduin osastolle ihan kun en syönyt enkä nukkunut. Lihoin sitten entistä lihavammaksi ja nyt taas yritän laihtua.

-Hullu

Kyllä ehkä vähän, kun näytän nyt ulkoisesti enemmän siltä, jollaiseksi olen itseni tuntenut. Ja pystyn nyt liikkumaan, juoksemaan, vetämään leukoja. Kyllä se jonkin verran piristää. Huono puoli, että hiukset oheni päältä paljon, minkä luulen osittain johtuvan siitä, kun painoa lähti 30%, mutta ei se miehellä niin vakavaa ole.

Ei. Totesin, ettei kannata, kun ruoka on ainoa asia mistä elämässä nauttii.