Naiset eivät osaa asettua miehen asemaan parisuhdemarkkinoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin transtaustaisena miehenä tämä oli kyllä asia, joka oikeasti löi vasten kasvoja. Kun kasvatettiin tyttönä kaikkien asenne oli, että tottakai saan kumppanin ja lapsia, ja jos en saa kyseessä on oma päätökseni. Jatkuvasti kyseltiin jokos se poikaystävä löytyy. Ja samalla tietysti jaksettiin aina jauhaa siitä, kuinka kaikki on miehille niin paljon helpompaa tässä elämässä. No, olepa mies niin eipä sitä kumppania saakaan tuosta vaan, kun ei riitäkään, että on viiva jalkojen välissä. Kuulemma täysin oma vika, kun et ole kehittänyt itseäsi (= lukenut itseäsi lääkäriksi ja nosta kovaa palkkaa kompensoidaksesi sen, ettet ole pitkä alfa). Ja jos nyt joku sanoo, että ongelma on siinä, että olet transmies sitä ei kukaan tuntemani nainen tiedä, koska sen kerron ainoastaan jos suhde on todella muuttumassa läheiseksi.

Erilaisissa maailmoissa sitä ilmeisesti voikin elää. Itselle ei kyllä koskaan ole tyttönä toitotettu, että totta kai saan miehiä ja lapsia koska olen tyttö/nainen. Toki sellaista on sanottu, että varmasti lapsia tulen haluamaan sitten kun kunnolla rakastun, mutta se nyt on eri asia kuin että "saat miehen". 

Henkilökohtaisesti omalla kohdalla enemmänkin on varjostanut aina se ajatus, että en tule löytämään koskaan ketään ja epävarmuus siitä olenko edes rakkauden arvoinen.

Sama. Olen viisikymppinen, ja en tiedä onko aikakaudesta kyse mutta kyllä mulle on lähinnä toitotettu kuinka paljon minun on muututtava missäkin asiassa jotta kelpaisin kenellekään miehelle. On laihdutettava ja pidettävä itseään nälässä, on kasvatettava hiukset, on meikattava, on hymyiltävä, oltava kiltti, lempeä, hiljainen, on tehtävä sitä ja tätä. Kukaan koskaan ei ole osoittanut minulle että totta kai saan miehen ja lapsia. Päinvastoin, on ollut koko ajan veitsenterällä jos tekee hiemankin väärin niin nuo jäävät saamatta. Mun nuoruudessa tehtiin hirveästi asioita vain sen takia että "miehet tykkää". Ei puhettakaan että olemalla oma itsensä viiva jalkojen välissä olisi voinut saada yhtään ketään.

Mut sittenhän se on huima itsetunnon kohotus miehelle jos nainen tuhansista matcheista valitsee juuri hänet. Nainen voi joutua ajattelemaan et sai miehen koska on eka joka hänet kelpuutti, vai? 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö täällä incelit vinkuu eikä mikään vastaus kelpaa vaan vängätään vastaan ja vingutaan lisää? 🥱

 

Monesko kerta tämä on, kun tulit jättämään saman kommentin? Ajatteletko ikinä mitään muuta kuin inceleitä?

En minäkään ymmärrä, millä aikakaudella tämä transmies on elänyt. Mä olen -81 syntynyt ja silloin vielä puhuttiin "vanhaksipiiaksi jäämisestä". Laihuus oli ihan päivänselvä asia vielä nollarilla, laiha piti olla jos meinasi poikaystävän saada. Kauneus sitten kakkosena. Eikä saa jäkättää, mäkättää tai olla liian suulas mitenkään. 

Onnettomia avioliittoja oli joka suvussa ja naapurustossa, koska nainen ei voinut taloudellisista syistä lähteä. Eli näimme esimerkkejä siitä miten ei kannata miestä valita.

Toki jos ihan kuka vaan mies kelpaa, niin sitten voi vain olla öllöttää viiva jalkojen välissä, mutta kun se "kuka vaan" ei ole naiselle tavoite, ei ole koskaan ollutkaan.

Eikä muakaan ole kukaan opettanut miettimään miesasioita, kaveripiiri ja yleinen sosiaalisuus plus ne muutamat seurustelusuhteet ovat käytännössä opettaneet parisuhteista. 

Vierailija kirjoitti:

En minäkään ymmärrä, millä aikakaudella tämä transmies on elänyt. Mä olen -81 syntynyt ja silloin vielä puhuttiin "vanhaksipiiaksi jäämisestä". Laihuus oli ihan päivänselvä asia vielä nollarilla, laiha piti olla jos meinasi poikaystävän saada. Kauneus sitten kakkosena. Eikä saa jäkättää, mäkättää tai olla liian suulas mitenkään. 

Onnettomia avioliittoja oli joka suvussa ja naapurustossa, koska nainen ei voinut taloudellisista syistä lähteä. Eli näimme esimerkkejä siitä miten ei kannata miestä valita.

Toki jos ihan kuka vaan mies kelpaa, niin sitten voi vain olla öllöttää viiva jalkojen välissä, mutta kun se "kuka vaan" ei ole naiselle tavoite, ei ole koskaan ollutkaan.

Eikä muakaan ole kukaan opettanut miettimään miesasioita, kaveripiiri ja yleinen sosiaalisuus plus ne muutamat seurustelusuhteet ovat käytännössä opettaneet parisuhteista. 

Eikä se kuka vaan oikeasti riitä lähes kenellekään, näille miehillekään. Sekin tulee näissä keskusteluissa aina ilmi. Joka kerta kun näitä kaikista tykkääjiä kritisoidaan heidän omasta käytöksestään ja siitä kuinka itsekin mahdollistavat onnetonta tilannettaan hehän myöntävät, että no siksi on pakko tykätä kaikista, koska ei kuitenkaan saa sitä jonka oikeasti haluaa vaan on pakko ottaa joku kädenlämpöinen. Heti otettaisiin se paras, jos vain saataisiin.

Eli kritisoivat naisia siitä, mitä itsekin oikeasti haluaisivat tehdä. Kaksinaismoralismi huipussaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin transtaustaisena miehenä tämä oli kyllä asia, joka oikeasti löi vasten kasvoja. Kun kasvatettiin tyttönä kaikkien asenne oli, että tottakai saan kumppanin ja lapsia, ja jos en saa kyseessä on oma päätökseni. Jatkuvasti kyseltiin jokos se poikaystävä löytyy. Ja samalla tietysti jaksettiin aina jauhaa siitä, kuinka kaikki on miehille niin paljon helpompaa tässä elämässä. No, olepa mies niin eipä sitä kumppania saakaan tuosta vaan, kun ei riitäkään, että on viiva jalkojen välissä. Kuulemma täysin oma vika, kun et ole kehittänyt itseäsi (= lukenut itseäsi lääkäriksi ja nosta kovaa palkkaa kompensoidaksesi sen, ettet ole pitkä alfa). Ja jos nyt joku sanoo, että ongelma on siinä, että olet transmies sitä ei kukaan tuntemani nainen tiedä, koska sen kerron ainoastaan jos suhde on todella muuttumassa läheiseksi.

Eril

Ja minäpä olen ihan millenniaali (lainaamasi) ja silti olen läpi elämäni tuntenut, että en oikein kelpaa ja kuulu mihinkään. Joten eipä se kasvatus merkittävästi ole mihinkään muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö täällä incelit vinkuu eikä mikään vastaus kelpaa vaan vängätään vastaan ja vingutaan lisää? 🥱

 

Monesko kerta tämä on, kun tulit jättämään saman kommentin? Ajatteletko ikinä mitään muuta kuin inceleitä?

Sinä et ilmeisesti ole lukenut ketjun aloitusta.

Olen parikin kertaa alkanut suhteeseen empatiasta, minussa on kai Äiti Teresan vikaa. Juuri niin kuin netin miehet neuvovat, anna mahdollisuus ihan kivalle miehelle, niin rakkaus kasvaa sitten ajan kanssa. En suosittele kenellekään. Kenenkään ei pidä hukata marttyyrina omaa onnellisuuttaan, jotta joku toinen olisi onnellisempi. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me naiset ymmärretään, että teillä miehillä on vaikeuksia parisuhdemarkkinoilla. Teillä on aina vaan vaikeuksia siitä huolimatta, että teille on monta kertaa sanottu mikä mättää.

Kun ei ole keskustelutaitoja, ei kommunikointitaitoja. On mieslapsia, jotka etsivät äitihahmoa huolehtimaan ja ymmärtämään loputtomasti. Ei hoideta vanhoja traumoja tai käsitellä kunnolla vanhoja eroja, vaan kaadetaan se kaikki seuraavan niskaan. Vaaditaan koko ajan jotain itsetuntobuustausta toiselta, joka on todella epäviehättävää. Ja vinkuminen ja valittaminen elämän epäoikeudenmukaisuudesta on hiton väsyttävää.

Naiset hyppäis yläpystyä jos sanoisin johonkin naisen euroon tai synnytyskokemuksiin että "voi-voi se elämä vaan on epäreilua" 

Näin se maailma toimii . Kaikenlisäksi pitäisi vielä pystyä seksiin eli saada erektio . Tämä ei ole edes teoriassa mahdollista . Parisuhteet on tehty terveille ihmisille . Kannattaa luovuttaa !

Vierailija kirjoitti:

Olen parikin kertaa alkanut suhteeseen empatiasta, minussa on kai Äiti Teresan vikaa. Juuri niin kuin netin miehet neuvovat, anna mahdollisuus ihan kivalle miehelle, niin rakkaus kasvaa sitten ajan kanssa. En suosittele kenellekään. Kenenkään ei pidä hukata marttyyrina omaa onnellisuuttaan, jotta joku toinen olisi onnellisempi. 

Kyllä, ruma ja sekaisin oleva ukkeli ei säälimällä muuksi muutu. Hulluna pysyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me naiset ymmärretään, että teillä miehillä on vaikeuksia parisuhdemarkkinoilla. Teillä on aina vaan vaikeuksia siitä huolimatta, että teille on monta kertaa sanottu mikä mättää.

Kun ei ole keskustelutaitoja, ei kommunikointitaitoja. On mieslapsia, jotka etsivät äitihahmoa huolehtimaan ja ymmärtämään loputtomasti. Ei hoideta vanhoja traumoja tai käsitellä kunnolla vanhoja eroja, vaan kaadetaan se kaikki seuraavan niskaan. Vaaditaan koko ajan jotain itsetuntobuustausta toiselta, joka on todella epäviehättävää. Ja vinkuminen ja valittaminen elämän epäoikeudenmukaisuudesta on hiton väsyttävää.

Naiset hyppäis yläpystyä jos sanoisin johonkin naisen euroon tai synnytyskokemuksiin että "voi-voi se elämä vaan on epäreilua" 

 

Öh, palkkaeroille voi tehdä jotain, palkat on ihan ihmisten päätettävissä, ei geenien tai evoluution. Ja synnytys, kyllä siihenkin voi kivunlievitystä antaa.

Ei naisetkaan saaneet edes oikeutta tienata rahaa tai päättää synnyttääkö vaiko ehkäiseekö. Tapeltu ne oikeudet on, sukupolvien saatossa. Pojille pitäisi pitää jotain ihmissuhdekursseja peruskoulussa, jotta nämä ihan pahimmat virheet saisi vältettyä. Esim että mikä on elämän normaalia epäreiluutta ja mikä on ihan vältettävissä oleva virhe pariutumisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö täällä incelit vinkuu eikä mikään vastaus kelpaa vaan vängätään vastaan ja vingutaan lisää? 🥱

 

Monesko kerta tämä on, kun tulit jättämään saman kommentin? Ajatteletko ikinä mitään muuta kuin inceleitä?

 

Aiheellinen kysymys kun LUKEE ketjun ALOITUKSESTA aina VIIMEISIMPÄÄN kommenttiin saakka.. 

Vierailija kirjoitti:

Olen parikin kertaa alkanut suhteeseen empatiasta, minussa on kai Äiti Teresan vikaa. Juuri niin kuin netin miehet neuvovat, anna mahdollisuus ihan kivalle miehelle, niin rakkaus kasvaa sitten ajan kanssa. En suosittele kenellekään. Kenenkään ei pidä hukata marttyyrina omaa onnellisuuttaan, jotta joku toinen olisi onnellisempi. 

Samoja kokemuksia itselläni. Mä menin aikanaan suhteeseen "ihan kivan" miehen kanssa, kun en parempaakaan pystynyt saamaan. No se suhde oli ihan katastrofi, ei mitään kipinää sängyssä tai sen ulkopuolella. 

Tyytyminen ei vaan toimi. Olen päättänyt että jos en saa sitä jonka oikeasti haluan, olen mieluummin yksin. Ja yksin tulen todennäköisesti jäämäänkin, mutta se on sitten oma tietoinen valintani. Ehkä ensi elämässä sitten onnistaa..

Mahtavaa, kuinka ap kuitenkin kokee osaavansa asettua naisen asemaan kuvitellessaan deittailun olevan naisena yksi karkkikauppa.

Mä en ole markkinoilla enkä missään treffisivustoilla, mutta kuka edes haluaa tuhansia mätsejä? Sehän on ällöttävää. Haluan sen yhden. Sen mun oman miehen. Näin ajattelisin myös jos olisin markkinoilla saatavilla.

Ja mitäköhän ap ajattelee, että tästä miehen asemaan asettumisesta seuraisi?

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole markkinoilla enkä missään treffisivustoilla, mutta kuka edes haluaa tuhansia mätsejä? Sehän on ällöttävää. Haluan sen yhden. Sen mun oman miehen. Näin ajattelisin myös jos olisin markkinoilla saatavilla.

Taitaa kumminkin olla niin, että se sinulle sopiva kumppani löytyy pikkuisen helpommin tilanteessa, jossa moni mies on kiinnostunut sinusta kuin jos vain yksi olisi kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Ja mitäköhän ap ajattelee, että tästä miehen asemaan asettumisesta seuraisi?

No tietenkin sen että kaikki nämä ulisijat saavat juuri sellaisen naisen kuin haluavat, naisen omasta tahdosta riippumatta ja pääasia että mies ja munansa ovat onnellisia ja hyvinvoivia. Naisen hyvinvoinnista nyt niin väliä. 

Vierailija kirjoitti:

Mahtavaa, kuinka ap kuitenkin kokee osaavansa asettua naisen asemaan kuvitellessaan deittailun olevan naisena yksi karkkikauppa.

Niinpä. Ap tässä juuri demonstroi täydellistä kyvyttömyyttä asettua naisen asemaan, (joka on muuten miehille default asetus), ja sitten valittaa tästä. Lol.