Lue keskustelun säännöt.
Akateemisille ei nykyään kelpaa kuin toinen akateeminen
22.03.2025 |
Näin tuttavapiirissäni. Toki mekin, mutta silloin se ei ollut vähän niin kuin vaade.
Kommentit (230)
Eikö sitten olisi toivottavaa, että mahdollisimman moni voisi saavuttaa (realististen resurssien puitteissa) tavoitteidensa mukaisen ratkaisun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo voipi olla muuten totta. Mitä enemmän ja korkeampia kouluja sitä enemmän luottoa omaan älykyyteensä, vaikka samanahan se aivokapasiteetti säilyy.
Mitä enemmän muuta ymmärrystä elämästä niin voipi jopa ymmärtää miten aina vaan vähän ymmärtää.
Mulle tärkeintä on kyky introspektioon, oman persoonan eri puolien näkö- ja arviointikyky - ja siihen yhdistettynä halu kasvaa paremmaksi ihmiseksi. Viisaaksi ei mielestäni tulla iän myötä vaan omien tekojen ja valintojen arvioinnin kautta. Tästä yleensä myös lähtee empatia muita kohtaan.
Prosessi vaatii älykkyyttä, jota harvoilla on - ja vielä harvempaa kiinnostaa. Se vaatii myös huumorintajua, ettei homma mene liian raskassoutuiseksi.
En ole tällaista miestä vielä löytänyt vaikka olen keski-ikäinen. Olen ollut parisuhteessa vain akateemisten kanssa, mutta ilmeisesti olen vetänyt puoleeni vääränlaisia persoonia tai sitten mulle on valehdeltu suhteen alussa.
En edes kiinnostu teknisten/matemaattisten alojen miehistä; heidän älykkyys on aina pintapuolista. Usein pätee myös lääkäreihin. Mikäli taas miehen potku ei ole riittänyt yliopisto-opintoihin, se tuskin riittää elinikäiseen itsetutkiskeluunkaan.
Jossain viestissä ilkuttiin arkeologisista kaivauksista kiinnostumista ja sivistystä - olisi hirveä painajainen joutua edes työkaveriksi tuollaisen typeryksen kanssa saatika suhteeseen.
Sielun sivistys ei löydy kirjoista. Olen akateeminen ja aviomieheni olleet jonkin sortin asentajia. Nyt kokeilen ulkomaalaista jolla ei ole peukalo keskellä kämmentä. Erilaisuus täydentää kivasti toisiaan ja arvostan molemminpuolista kunnioittamista ja hyviä käytöstapoja sekä siisteyttä. Ne löytyvät rakkauteni kohteesta ja olen onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tärkeintä on kyky introspektioon, oman persoonan eri puolien näkö- ja arviointikyky - ja siihen yhdistettynä halu kasvaa paremmaksi ihmiseksi. Viisaaksi ei mielestäni tulla iän myötä vaan omien tekojen ja valintojen arvioinnin kautta. Tästä yleensä myös lähtee empatia muita kohtaan.
Prosessi vaatii älykkyyttä, jota harvoilla on - ja vielä harvempaa kiinnostaa. Se vaatii myös huumorintajua, ettei homma mene liian raskassoutuiseksi.
En ole tällaista miestä vielä löytänyt vaikka olen keski-ikäinen. Olen ollut parisuhteessa vain akateemisten kanssa, mutta ilmeisesti olen vetänyt puoleeni vääränlaisia persoonia tai sitten mulle on valehdeltu suhteen alussa.
En edes kiinnostu teknisten/matemaattisten alojen miehistä; heidän älykkyys on aina pintapuolista. Usein pätee myös lääkäreihin. Mikäli taas miehen potku ei ole riittänyt yliopisto-opintoihin, se tuskin riittää elinikäiseen itsetutkiskeluunkaan.
Kaivauksista kiinnostuneet löytävät ne mätsinsä sieltä kaivaukselta. Totesin jo, että ovat ehkä aika vanhoja, mutta kun on kiinnostuksenkohteetkin, niin what's the problem? Töröhuuliset temppari-pirjot menevät muille vastaaville, töröhuulisille salipalleroille. Jos oma kiinnostus on jossain 1000 vuotta sitten kuolleissa taiteilijoissa, niin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle kelpaa kyllä fiksu ja hyväsydäminen duunarikin, ei akateemisuus/korkeakoulutus ole mikään vaatimus.
Fiksuja ja ahkeria on nykyään harvoja duunareissa.
Lähes kaikki älykkäät ja ilman adhd:tä olevat menevät opiskelemaan pidemmälle.
Olen ollut 80 ja 90 -luvuilla rakennustyömailla kesätöissä. Silloin 20-30 -vuotiaista duunareista fiksuja ja uskollisia oli noin yksi viidestäkymmenestä.
Myös esim. lukihäiriö ja autismin kirjo saattavat joidenkin yksilöiden kohdalla aiheuttaa sen, että menee älykkyydestä huolimatta lukion ja korkeakoulun sijaan ammattikouluun.
Miksi niin moni tekee tästä ihan ihmeellisiä tulkintoja puolin ja toisin? Akateemisuus on toive siinä missä mikä tahansa muukin. On meitä, jotka haluavat olla toisen akateemisen kanssa koska arvostamme akateemisuutta ja koska koulutus on meille tärkeä arvo. Ei sen kummempaa. Ei se tarkoita, että akateemisuus olisi ainoa ominaisuus joka kumppanilta pitää löytyä, tai että akateemisuus tarkoittaisi sitä että ihminen on kaikin puolin parempi tai älykkäämpi kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Duunari ei voi olla älykäs ja sivistynyt. Akateeminen on sitä varten että on älyä
Minulle ei ole mitään merkitystä toisen työllä, koulutuksella tai ammatilla. Työ on kuitenkin vain työtä ja suurimmalle osalle keino hankkia elanto. Enemmän merkitsevät mm. harrastukset ja vapaa-ajan kiinnostuksenkohteet.
Tämä! 😁