Lue keskustelun säännöt.
Akateemisille ei nykyään kelpaa kuin toinen akateeminen
22.03.2025 |
Näin tuttavapiirissäni. Toki mekin, mutta silloin se ei ollut vähän niin kuin vaade.
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tullut koskaan vastaan yhtäkään miestä, joka olisi ollut millään tavalla kiinnostunut naisen koulutuksesta. Itse taas aina vetänyt rajaksi, että jos on "kouluttautunut" niin ei ole sosiaali- tai humanistialalta.
No ei ole kyllä yhdelläkään opiskelukavereistani muita kuin akateemisia vaimoja. On ollut puheita, että ei tarvitse hävetä vaimon puheita ja olla huolissaan miten lastenkasvatus hoituu. Oma akateeminen mieheni kiinnostui eniten jutuistani, osasin häikäistä yleissivistykselläni. Olen historian maisteri.
Kasvattavatko akateemiset vaimot itse lapsensa? Epäilen.
Meinaatko, että Suomessa on yliopistossa töissä olevilla ihmisillä lastenhoitajia ja kotiopettajia? Silleen kuin 1800-luvulla?
Tutkimukset osoittavat, että äidin korkeakoulutus on paras tae lapsen tulevalle menestykselle elämässä, täysin riiippumatta siitä, mitä nimenomaan tarkoitetaan tuolla "menestyksellä". Lähtökohdat ovat paremmat, jos äiti on älykäs, ja vaikka yliopistokoulutus ei (varsinkaan nykyään) todellakaan aina korreloi älykkyyden kanssa, ilmeisesti vähemmän älykkäätkin mutta yliopistokoulutuksen menestyksekkäästi suorittaneet äidit takaavat lapsilleen parhaat eväät elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen akateemisesti koulutettu ja itseasiassa löytyy jopa kaksi tutkintoa. Silti vaihdoin akateemisen mieheni amismieheen ja en ole katunut. Tietysti vuosien saatossa on sitten hänestäkin vikansa löytynyt, mutta on aidosti hyvä mies, ahkera, kätevä ja kiinnostunut kaikesta. Hänen kanssaan voi harrastaa museoita tai puhua vaikka koko yön jostain Englannin historiasta, politiikasta yms. Sen eron huomaa lähinnä lasten kouluhommissa. Yläkouluiässä loppui osaaminen miehellä auttaa lapsia, kun lapset on hyviä koulussa ja avunpyynnöt ei koske ihan helpoimpia juttuja. Toinen eroavaisuus on tietynlainen pitkäjänteisyyden puute. Hän ei jaksa miettiä elämää niin pitkälle kuin minä. Elää enemmän hetkessä.
Ehkä älyttömimmät vastaan tulleet ihmiset on olleet akateemisia. Ns maakenkä irti luonnosta kokonaan ja liian viisaita. Tosin samaa ne minusta maaseudun turaukosta ajattelevat, että tuo se ei ymmärrä mistään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän nämä asiat edes ole kiveenhakattuja. Nykyinen mies opiskelee nyt nelikymppisenä yliopistossa, ja ihan sama ihminen on kuin ennen akateemisuuttakin. Itse olen myös akateeminen.
Käsitteet kannattaa myös määritellä selkeästi. Ei yliopisto-opinnot automaattisesti tee ihmisestä akateemista. On monia maistereita, joiden kiinnostuksenkohteet ja kapasiteetti muistuttavat (tai kapasiteetin osalta ovat heikompia kuin) amiksen käyneillä. Jotkut vain "hakevat paperit" ja menevät vaikka leipätyöhön opettajiksi, eivätkä kaipaa mitään muuta. Akateemisuus käsitteenä ja adjektiivina vaatii kuitenkin aika paljon muuta kuin pelkät maisterinpaperit. Vastaavasti amiksessa tai amkissa voi olla hyvinkin "akateemisesti orientoituneita" ihmisiä. Koulutus on toisinaan jokin tae jostakin, mutta ei todellakaan aina. Yleensä ihmisestä saa ensimmäisen viiden minuutin kuluessa kyllä selvää, mitä sor
Aloituksessa puhuttiin vain akateemisuudesta yleensä. Suurin osa omistakin tuttavista on kyllä noita paperit ulos, tasolla ei väliä -tyyppejä.
Vierailija kirjoitti:
Äly on kiehtovaa.
Se on elinehto. Mä en jaksa jotain persun sössötystä hetkeäkään. Typeryys on niin äärettömän syvää, ei sitä monttua täytä ihmisiässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole koskaan kelvannut. Luulevat itsestään ihan liikoja.
Se on mielenkiintoinen ihmisten rakentama järjestelmä ja luonnon hioma järjestelmä. Toinen on täysin tekemällä tehty ja toinen luonnollinen.
Maaseudun miehenä amispohjalla ja ilman sitä pärjäilen paremmin luonnollisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaavampi, niin kuin missä?
Vaikka perinteisissä kädentaitoja vaativissa töissä.
Kiva hänelle, mutta kun minä en sellaista arvosta lähellekään niin korkealle kuin kirjasivistystä ja kykyä analyyttiseen ajatteluun, jota opetetaan yliopistoissa.
Niin, mutta kysyttiin yleisluontoisesti missä duunari on osaavampi eikä sinun yksittäistä mielipidettäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän nämä asiat edes ole kiveenhakattuja. Nykyinen mies opiskelee nyt nelikymppisenä yliopistossa, ja ihan sama ihminen on kuin ennen akateemisuuttakin. Itse olen myös akateeminen.
Käsitteet kannattaa myös määritellä selkeästi. Ei yliopisto-opinnot automaattisesti tee ihmisestä akateemista. On monia maistereita, joiden kiinnostuksenkohteet ja kapasiteetti muistuttavat (tai kapasiteetin osalta ovat heikompia kuin) amiksen käyneillä. Jotkut vain "hakevat paperit" ja menevät vaikka leipätyöhön opettajiksi, eivätkä kaipaa mitään muuta. Akateemisuus käsitteenä ja adjektiivina vaatii kuitenkin aika paljon muuta kuin pelkät maisterinpaperit. Vastaavasti amiksessa tai amkissa voi olla hyvinkin "akateemisesti orientoituneita" ihmisiä. Koulutus on toisinaan jokin tae jostakin, mutta ei todellakaan aina. Yleensä ihmisestä saa ensimmäisen viiden minuutin kuluessa kyllä selvää, mitä sor
Totta. Ajateeminen ajattelu tarkoittaa laajaa yleissivistystä ja kykyä syvälliseen, loogiseen, tieteelliseen pohdiskeluun ja kykyä vaihtaa näkökulmaa.
Isäni on tällainen, vaikka sai käydä vain supistetun kansakoulun sota-aikana.
Äiti puolestaan oli nelko jäykkä ja kapea-alainen, auktoriteettiuskoinen ajattelija huolimatta yliopistotutkinnostaan. Ei hänkään tyhmä ollut, muttei uskaltanut kyseenalaistaa tai poiketa sovinnaisuudesta.
Äiti saattoi olla hiukkasen autisti. Matemaattinen ja musiikillinen lahjakkuus, muttei mikään seuraihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan peruskoulun käynyt voipi olla erittäin analyyttinen. Siihen mitään akateemisuutta tarvitse.
Kiinnostuksen asioita kohtaan lähinnä ja ahkeruutta. Sillä on urheilussakin monet päässeet huipulle asti.
Vierailija kirjoitti:
Äly on kiehtovaa.
Kirjaviisaus ei ole aina = äly.
Eikä äly = viisaus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ja aviomiehelläni on koulutuksessa monen pykälän ero. Testien mukaan meillä on kuitenkin täysin sama äo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen akateemisesti koulutettu ja itseasiassa löytyy jopa kaksi tutkintoa. Silti vaihdoin akateemisen mieheni amismieheen ja en ole katunut. Tietysti vuosien saatossa on sitten hänestäkin vikansa löytynyt, mutta on aidosti hyvä mies, ahkera, kätevä ja kiinnostunut kaikesta. Hänen kanssaan voi harrastaa museoita tai puhua vaikka koko yön jostain Englannin historiasta, politiikasta yms. Sen eron huomaa lähinnä lasten kouluhommissa. Yläkouluiässä loppui osaaminen miehellä auttaa lapsia, kun lapset on hyviä koulussa ja avunpyynnöt ei koske ihan helpoimpia juttuja. Toinen eroavaisuus on tietynlainen pitkäjänteisyyden puute. Hän ei jaksa miettiä elämää niin pitkälle kuin minä. Elää enemmän hetkessä.
Lapset hyviä koulussa ja lasten auttamista koululäksyissä ?.
Itsellä oli hyvin menestyviä lapsia, 2 akateemista ja johtajia nyt. Ei tarvinnut kertaakaan auttaa koululäksyissä.
Molemmat vanhemmat amistaustaisia yrittäjiä
Mikä se oli joskus se valelääkäri niin ihan tyydyttävästi potilasturvallisuus hoitui.
Samanlainen äo vaikuttaa parin yhteensopivuuteen enemmän kuin samantasoinen koulutus.
Meillä vaimo on joka, tietää kaikki asiat paremmin. Pitää kysyä aamulla, mitkä pohjat on
Vierailija kirjoitti:
Minulle kelpaa kyllä fiksu ja hyväsydäminen duunarikin, ei akateemisuus/korkeakoulutus ole mikään vaatimus.
Fiksuja ja ahkeria on nykyään harvoja duunareissa.
Lähes kaikki älykkäät ja ilman adhd:tä olevat menevät opiskelemaan pidemmälle.
Olen ollut 80 ja 90 -luvuilla rakennustyömailla kesätöissä. Silloin 20-30 -vuotiaista duunareista fiksuja ja uskollisia oli noin yksi viidestäkymmenestä.
Käsitteet kannattaa myös määritellä selkeästi. Ei yliopisto-opinnot automaattisesti tee ihmisestä akateemista. On monia maistereita, joiden kiinnostuksenkohteet ja kapasiteetti muistuttavat (tai kapasiteetin osalta ovat heikompia kuin) amiksen käyneillä. Jotkut vain "hakevat paperit" ja menevät vaikka leipätyöhön opettajiksi, eivätkä kaipaa mitään muuta. Akateemisuus käsitteenä ja adjektiivina vaatii kuitenkin aika paljon muuta kuin pelkät maisterinpaperit. Vastaavasti amiksessa tai amkissa voi olla hyvinkin "akateemisesti orientoituneita" ihmisiä. Koulutus on toisinaan jokin tae jostakin, mutta ei todellakaan aina. Yleensä ihmisestä saa ensimmäisen viiden minuutin kuluessa kyllä selvää, mitä sorttia hän on - ihan riippumatta siitä, mitä asioita halutaan selvittää tai mitä vertailla.