Miten toimia, kun 1v 7 kk ikäinen haluaa koko ajan syliin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin otat syliin. Tossa pikkulapsivaiheessa kehittyy koko loppuelämään vaikuttava turvallisuudentunne, hermoston rauhallisuus ja tunteiden säätely. Sitä varten sä äiti siinä olet. Ota syliin. 

Pikkulapsivaiheessa opitaan myös, että maailma ei pyöri oman navan ympärillä. Rajat ovat rakkautta ja rajoja osoittamalla luo sitä turvallisuudentunnetta paljon paremmin kuin pomppaamalla jokaisen kitinän perässä. Vanhemman tärkeimpiä tehtäviä on tuottaa lapselle pettymyksiä eli opettaa, että aina ei saa mitä haluaa. 

Ei tarvitse rajoja siihen, kuinka paljon lapsi tarvitsee rakkautta ja kosketusta. Ne rajat tarkoittavat aivan muuta. Ehkä olet itse "saanut" rajat sylissäoloon, kun tuollaista ehdotat.

Rakkautta ei mitata siinä, kuinka paljon lapsi roikkuu mammassaan kiinni. Sekin on rakkautta, että opettaa lapselleen erilaisia taitoja, kuten odottamista. 

Ei tarvitse rajoja siihen, kuinka paljon lapsi tarvitsee rakkautta ja kosketusta. Ne rajat tarkoittavat aivan muuta. Ehkä olet itse "saanut" rajat sylissäoloon, kun tuollaista ehdotat.

Rakkautta ei mitata siinä, kuinka paljon lapsi roikkuu mammassaan kiinni. Sekin on rakkautta, että opettaa lapselleen erilaisia taitoja, kuten odottamista. 

 

Kyse oli kuitenkin 1v 7kk -ikäisestä pikkuisesta. Odottamista ehtii opetella myöhemminkin. Tuon ikäisellä jo pieni hetki odottamista on paljon.

Mitä jos nyt rauhoittaisit pari päivää siihen, että tarjoat syliä niin paljon kuin tarvitaan? Siitä sitten pikkuhiljaa alatte yhdessä tekemään kotihommia. Ensin läheisyys ja luottamus kuntoon, sitten muut jutut.

Soitat kelaan.

Ne lähettää sitten sinne sun luo tädit jotka ottaa lapsesi syliin.

Vierailija kirjoitti:

Kanna rinkassa. 

Harvoin näkee nykyisin lapsia rinkassa. Tavattoman käytännöllinen apuväline.

Mulla se oli rintarepun jälkeen seuraava vaihe. Kaivoin syyskuussa perunatkin taapero rinkassa. Marraskuussa syntyi pikkusisarus.

Kiitos hyvistä vastauksista. Tuota rinkkaa ym ei ole. Mutta yritän nyt vain selittää, että katsos, nyt otetaan pyykit koneesta ja ripustetaan kuivumaan. Nyt laitetaan uudet pyykit koneeseen, saat painaa nappia. Leikin hänen lanssaan paljon. Käydään kävelemässä, selitän kaikenlaista, ja luetaan paljon ja rakennellaan jne.  Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse rajoja siihen, kuinka paljon lapsi tarvitsee rakkautta ja kosketusta. Ne rajat tarkoittavat aivan muuta. Ehkä olet itse "saanut" rajat sylissäoloon, kun tuollaista ehdotat.

Rakkautta ei mitata siinä, kuinka paljon lapsi roikkuu mammassaan kiinni. Sekin on rakkautta, että opettaa lapselleen erilaisia taitoja, kuten odottamista. 

 

Kyse oli kuitenkin 1v 7kk -ikäisestä pikkuisesta. Odottamista ehtii opetella myöhemminkin. Tuon ikäisellä jo pieni hetki odottamista on paljon.

Suurin osa tuon ikäisistä on jo päiväkodissa. Ei siellä jatkuvasti pääse syliin, jos vähän kitisee. Äidilläkin on asioita hoidetavana eikä jatkuvasti voi elää pikkuisen ehdoilla. 

Minulla kaksi lasta, jotka nyt jo esiteinejä. Hoidin heitä kotona kolmivuotiaiksi. En tehnyt kotitöitä päivän aikana, vaan kaikki aika meni lapsiin. Iltaisin mies oli lasten kanssa ja minä tein kotityöt. Nyt muistelen lämmöllä niitä tunteja, jotka vain vietin istuen lapsi sylissä (toki muutakin lasten kanssa tehtiin). Otin lapsen aina syliin, kun tahtoi ja sai olla sylissä, kunnes itse halusi pois. Nyt kumpikin ihania, itsenäisiä, fiksuja lapsia, joilla paljon ystäviä ja ovat opettajien mukaan niitä, jotka pitävät huolta siitä, ettei ketään kiusata, eikä kukaan jää yksin. Tyttö ja poika.

Otat pikkuisen mukaan hommiin. Aktivoit sillä, että hän auttaa äitiä. Lapset tykkää oikeista töistä.