Kannattaako lapselle lukea kirjaa aistiyliherkkyyksistä?
Eskari-ikäisellä lapsellani on joitakin haasteita arjessa.
Nyt tuli vastaan Annika Hämysen ym. lapsille kirjoitettuja kirjoja aistiyliherkkyyksistä.
Mietin, kannattaako minun kuitenkaan lukea näitä lapselleni. Vaikka lapsellani on oireilua, hänellä ei ole kaikkia kirjoissa esillä olevia asioita.
Voisiko käydä niin, että lapsen oireilu vain lisääntyisi? Vetoketju vaatteessa ei tähän asti ole häirinnyt, mutta voisiko se alkaakin ärsyttämään/kutittamaan, kun lukisi kirjasto, että joku toinen lapsi sietää heikosti vetoketjuja vaatteessa? Tai että porkkanan syöminen on tähän asti ollut ok, mutta voiko käydä niin, että kirjan lukemisen jälkeen porkkana alkaakin maistua sitkeän pehmeältä ja märältä?
Se lisääntyy, mihin kiinnittää huomiota?
Kommentit (11)
Tähän on vain yksi ratkaisu. Luet lapsille monipuolisesti kaikenlaisia kirjoja, joissa tapahtuu mitä mielikuvituksellisimpia asioita. Sitten kun hän ymmärtää, ettei vaatekaapista pääse toiseen maailmaan, kaivat esiin aistiyliherkkyyskirjan.
Vierailija kirjoitti:
Vai lisääkö nuo kirjat lapsen ymmärrystä itsestään?
Kaikki on tavallaan mahdollista mutta miksi et opiskelisi asioita yhdessä lapsesi kanssa? Kirjaakin voi käyttää apuna ja jutella kirjassa esiintyvistä asioista. Voit sanoa lapselle myös että hän voi keskeyttää sinut milloin tahansa kun luet hänelle kirjaa.
Puhukaa myös siitä miksi jokin tuntuu hyvältä tai pahalta/ikävältä.
Ei kannata tehdä kaikesta sairautta tai huonoutta sillä kaikki elämässä vaikuttaa meihon ja kehommekin oireilee. Ennen tätä ymmärrettiin paljon enemmän.
Monet lapset ovat mukavuudenhaluisia ja haluavat mukavat vaatteet jotka eivät hierrä tai joissa ei ole epämiellyttäviä asioita kiinni. Kysy niistä vaatteista rohkeasti lapselta.
Kaikki tämä on täysin normaalia elämää joten luota siihen että sinä osaat auttaa lapsiasi, sinullahan on viisaat aikuisen aivot!
Lääkärikirjoja ei kannatta lukea kun tuntuu että kaikkia oireita löytyy .
Vierailija kirjoitti:
Lääkärikirjoja ei kannatta lukea kun tuntuu että kaikkia oireita löytyy .
Höpö höpö.
Mitään ei voi tehdä ettei vain nyt sattuisi jotakin.
Tämä maailma on pilalle kieroiltu.
Aikuiset, ette kai te vain pidä lapsianne tyhminä?
Ettekö te auta lapsia koska luotatte siihen että aina löytyy ihmepilleri tai terapeutti/terapiamuoto joka (kuin itsestään) korjaa kaiken?
Pelkäättekö te sitä miten lapset ottavat asiat?
Miksi ette sitten puhu, keskustele ja opeta asioita samalla?
Vierailija kirjoitti:
Vai lisääkö nuo kirjat lapsen ymmärrystä itsestään?
Lisäävät, sekä itsestä että muista ja koko maailmasta. Siksi lapsille olisi hyvä lukea mahdollisimman monia eri näkökulmia sisältäviä kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Lääkärikirjoja ei kannatta lukea kun tuntuu että kaikkia oireita löytyy .
Lapsi kokee asiat monesti eri tavalla kuin teini tai aikuinen. Ennen vanhaan kodin kirjahyllyssä oli lääkärikirja varttuneempaa naisväkeä varten luettavaksi.
Suosittelen et luet kirjaa nimeltä taisteluni lapselle.
Ei sen lapsen tarvitse erikseen opetella kirjasta, että joku aistimus tuntuu pahalle, jos se hänestä kerran pahalle tuntuu. Kirjan avulla hän voi oppia sanoittamaan näitä asioita paremmin, jolloin aikuisista tuntuu siltä että lapsi keksii lisää ärsytyksen aiheita. Fiksu aikuinen sitten toimii tietojensa eikä tunteidensa mukaan.
Vai lisääkö nuo kirjat lapsen ymmärrystä itsestään?