¤¤ ELOkuisten ma-ti ¤¤

jo useita viikkoja tuota selän kipeytymistä, etenkin jos töissä saa olla jalkeilla kokopäivän, niin taatusti selkää tekee mieli kotona oikaista. Myös nuo huonot nukkumisasennot tekevät selkä kipuja tuonne jonnekkin selän puoleen väliin ja lapaluut sekä hartiat kipettyvät myös. Jotenkin sitä myös väsyy herkemmin kuin aikaisemmin.



Itselläni oli aika kauhea viikonloppu, nimittäin taistelin sen noroviruksen kourissa. Lauantaina jo välillä mietin pitääkö kohta lähteä sairaalaan tiputukseen, kun ei ruoka maistunut juuri lainkaan, nesteitä vaan ja alkoi olla jo jokseenkin heikko olo. Onneksi tuntuu että olisi jo lievittämään päin.



vauva2006 rv19+

Aelkä kipuilee täälläkin mutta lähinnä ihan tuo alaselkä. Ja liitoskivut myös vaivaa.



Vedin sitten eilen ekaa kertaa äitiyshousut jalkaan kun kaikki löysät kotihousut pesussa ja en halunnut farkkuja laittaa kun ahdistaa niissä jostain syystä. Isot nuo mammahousut vielä on mutta mukavat sentään.



Meillä on pojat vatsataudissa nyt molemmat. Keskimmäinen jo kaksi päivää oksentanut ja ripuloinut ja kuopus aloitti viime yönä. Tytön vein vielä eskariin mutta varmaan sairastuu hänkin. Toivon että en itse saisi mutta taitaa olla turha toive. Inhottava tauti ja varsinkin kun on aina yöllä. Mistäköhän se johtuu.



Nyt ei auta kun mennä pistämään oksennkusisia petivaatteita pesuun että on illaksi kuivana.



aliisa ja ylläri rv 17 tasan

Kovasti on ollut viime viikolla puhetta äitiyspakkauksesta viime viikon pinossa.. Minä otan sen, oli sitten värisävyt uudessa pakkauksessa mitkä tahansa.. Meillä nimittäin ei ole juuri mitään tulevalle vauvalle valmiina.. Vanhemmat lapset jo kouluiässä, niin johan tässä on ehditty lahjoittaa kaikki vauvatavarat moneen kertaan eteenpäin.. =)

Kantoliinastakin ollut puhetta.. Aion myös testata tuon, kun sitä on niin kovasti kehuttu.. Ja olen luonnollisesti myös aivan kuutamolla, mikä olisi näppärä liina aloittelijalle.. =)

Liikkeita olen tuntenut puolitoista viikkoa.. Nyt hieman vähemmän ja ne ovat olleet hillitympiä.. Viime viikolla vauva oli selkeästi vatsan oikealla puolella enenmmän ja liikkeet olivat tosi selkeitä.. Nyt vaihtanut ilmeisesti keskemmälle, kun liikket vaisumpia.. Joten älkäähän niistä olko huolissaan. Jokainen ne varmasti tulee jossain vaiheessa tuntemaan ja luonnollisesti ne voivat välillä " heikentyä" ..

Oma olo ollut suht ok.. Kyllä vaan kummasti huomaa, miten väsyy helpommin.... Töissäkin jos tekee pitkää vuoroa, menee seuraava päivä ihan siitä " toipumiseen" .. Ja asiaa ei varmastikkaan helpota se, että unenu ovat olleet varsin levottomia viime aikoina.. Olen aina nähnyt paljon unia, mutta mm. viime yönä unessani heilui Juha Valjakkala aseineen.. Heh! Kiipesin häntä lipputankoon karkuun.. Aivan kun tämän vatsani kanssa, josko muutenkaan sinne pääsisin.. =)

Vatsa todellakin pyöristynyt.. Eilen kaksikin ihmistä onnitteli suoraan ja sanoi, ettei voi olla huomaamatta, että meille on tulossa perheenlisäystä.. Eipä siinä mitään, niinhän tuon vatsan seudun kuuluu kasvaakkin..

Mutta nyt purkamaan pyykkivuorta.. Keskimmäinen lapsi palasi eilen partioleiriltä ja on rinkallinen pyykkiä odottamassa..



Piiu ja 007 rv 16+3

Täällä ollaan oltu viikonloppu todella rankan influenssan kourissa.kuumetta oli yötä päivää 39,paracetamol ei auttanut ollenkaan.Hirveä lihassärky jaloissa ja selässä. kamala kipu keuhkoputkessa,nenä tukossa, aivastelua jne. Eilen illalla lämpö nousi sitten 40 asteeseen ja sellainen lääke kun panadol hot-juoma laski lämmöt ja tänään ei enää kuumetta. Pää on kyllä ihan tohjoa.Arvatkaa pelkäsinkö onko vauva elossa tällaisen rääkin jälkeen?Kävin tänään hakemassa saikkua ja samalla kuuntelemassa sydänäänet:ja mikä helpotus,siellähän ne kuuluivat hienosti!Nyt vaan lepoa ja jospa sitä jaksaisi alkaa syömäänkin jotain. Liikkeitä olen tuntenut jo jonkin aikaa, nyt vaan vauva varmaan vaihtanut paikkaa kun ei niin selkeästi ole pariin päivään tuntunut. Tilasin ajan rakenneultraan kuun lopulle. Sitä tässä odotellaan.nopeasti nyt viikot vierii,nyt jo 18 täynnä! Hyviä vointeja teille kaikile!

Kyllä on paljon taas tauteja liikkeellä. Koettakaa jaksaa.



Painajaisista: Minulla oli edellinen synnytys melko rankka. Heti, kun tulin raskaaksi, alkoivat aika hurjat unet. Kun ekassa neuvolassa kokemukseni otettiin kunnolla, alkoivat unetkin helpottua. Ja kun sain pelkokätilöajan, niin painajaiset jäivät pois lähes kokonaan.

Tämä jostain tutkimuksesta: Lähes kaikilla odottajilla on pelkoja, mutta vain osa puhuu niistä ja tunnistaa ne. Silti n. 80% odottajista näkee pelottavia unia, joissa itse tai perhe tai vauva on vaarassa. Kun odottaja ottaa painajaiset neuvolassa puheeksi ja saa niihin tukea, usein painajaiset helpottavat. Ei ole väliä, onko ensimmäistä tai kuudetta odottava. Itse ainakin uskon tuohon, sillä kyllähän tässä taas herkistyy kaikelle niin kovasti ja moni asia pelottaa, vaikka niitä ei jaksakaan koko ajan pohtia.



Västis

Olin tänään neuvolassa 15+6, kaikki hyvin. Sydänäänet kuuluivat nyt selvästi. Olotila on oikein hyvä verrattuna aikaisempaan väsymykseen ja etomiseen. Ihanaa kun kevät tulee kohisten ja viikkoja kertyy huimaa tahtia! Tilasin tänään ajan rakenneultraan ja sain sen 3.4. ,viikkoja täynnä tuolloin 19. Enään 15 viikoa töitä ja sitten alkaa kesäloma ja äitiysloma. Jippii! Pyysin tänään lähetteen pelkopolille aikaisemman hurjan synnytyskokemuksen vuoksi (käynnistys). Mukava, kun pääsee juttelemaan ammatti-ihmisen kanssa ja suunnittelemaan uutta synnytystä tai vaihtoehtoisesti sektiota.

Aurinkoista maanantaita kaikille!

Mäkin olen menossa pelkopolille, tosin neuvolassa kehotettiin ottamaan asia myöhemmin puheeksi kun vielä pelkopolille ei pääse.



Enää reilu viikko rakenneultraan!!



Perjantaina pojan kanssa ollaan menossa taas kerran TYKSiin, 2v 5kk vanhalla pojallamme on reuma, joten sairaalassa ollaan paljon oltu. Tammikuu meni aika lailla osastolla, poika ehti olla koko kuussa yhden päivän päiväkodissa ja muuten lähinnä lastenosastolla, välillä jopa lastenteholla. Lääkitys pojalla on, mut silti särkyjä on tosi paljon :(.

meillä odotetaan ensimmäistä, ja tiesin jo ennen raskaaksi tulemista, että pelkäisin synnytystä. mulla on tosi alhainen kipukynnys, joten lähinnä kai se kipu ja " kontrollin menettäminen" pelottaa eniten. ehkä lähempänä tulee sitten vasta ajatelleeksi enemmän että meneekö kaikki muuten hyvin, jne. en ole koskaan telonut itseäni, en sairastellut, enkä ole ollut sairaalassa osastolla, joten se kokonaisuuskin on jo itsessään aika pelottava. eipä siihen juuri positiivisia mielikuvia liity, sairaalamiljööseen.. =/



mainitsin asiasta neuvolassa, kun hoitaja kysyi ajatuksia raskaudesta ja synnytyksestä yleensä. missä vaiheessa olette jutelleet siitä enemmän, tai missä vaiheessa raskautta sinne pelkopolille lähetetään?



lilia 17+2

Juuri oli mielessä tuo viime synnytys ja siitä jääneet " traumat" . Mitä pidemmälle tämä raskaus menee, sitä enemmän on mielessä viime synnytys ja edessä oleva. Itselläni käynnistettiin yliaikaisena ja loppupeleissä jouduttiin vielä tekemään kiireellinen sektio. Eikä lääkäri kaiketi ruuhkan takia viimeksi kerennyt tulemaan puhumaan läpi tätä kokemaani, joten nyt se sitten on alkanut vaivaamaan mieltä.



Itsekin juuri ajattelin mainita näistä epäselvistä fiiliksistä seuraavalla neuvolakäynnillä. Se synnytystapa-arvio kun on vasta viikolla 36, niin en kyllä sinne asti halua asiaa jättää.



S rv16+6

Olen siis kolme synnyttänyt.. Ensimmäinen sujui mukavasti.. " normaali" kolmen tunnin synnytys.. Jäi hyvät fiilikset.. Toinen lapsi syntyi vauhdilla, ns. syöksysynnytys, kesto reilu tunnin.. Siitä jäi malkoiset traumat.. En ehtinyt siihen mitenkään mukaan ja lapsi teki tuloaan moottoritielle.. Luojan kiitos kolmas meni taasen rauhallisesti omaan tahtiin, vaikka kovasti pelkäsin.. Olen nytkin miettinyt miten tämä tulee menemään.. Ajallisesti lyhyt synnytys oli mielestäni raastava, en pystynyt hallitsemaan itseäni mitenkään.. Mutta kolmannesta synnytyksestä taas jäi oikein ihana kuva, joten ei voi kun toivoa, että se menisi taasen mukavasti..

Tämä on todella asia, josta kannattaa puhua.. Pelon kanssa ei saa jäädä yksin. Onneksi nykyään on apua ja keskusteluseuraa saatavilla.

Toisen lapsen synnytystä ei todellakaan helpottanut se, että minua hoitaneelta kätilöltä tuli aivan epäasiallisia kommentteja heti ensi metreillä.. Tosin hän tuli pyytämään puheitaan anteeksi myöhemmin, mutta silti jäi paha maku suuhun..

Tsemppiä siis meille kaikille asian kanssa!

synnytystä kohtaan ! Olen 5 synnyttänyt ja eiköhän tämäkin siinä mene :o) 2 ekaa olivat rankkoja ja pitkiä, mutta 3 viimeistä olivat helppoja ja suht kivuttomia synnytyksiä. Oikeastaan edellisestä jäi sellainen maku myös miehelle että tässäkö se synnytys sitten oli :o/ Oishan sitä synnytelly pidempään (2 tuntia) ja " nauttinut" tilanteesta, mutta kai ihna hyvä näinkin. Ponnistusvaihe puuttui kokonaan ja tyttö vain liukui ulos ponnistamatta, joten ei siinä makuja ehtinyt jäämään :o) Tietystä yhtään ei voi sanoa tulevasta mitään, mutta luottavaisin mielin menen. Eihän ne kätilöt nyt aina niin " ihania" ole ( itse olen kätilö...), mutta ihmisiä hekin ja jos ei yhden kanssa synkkaa niin ainahan on täysi lupa vaihtaa kätilöä vaikkapa kesken synnytyksen ja se on täysin ymmärrettävää !



Oma olo on viime aikoina ollut loistava *kop kop. Tietty selkä ja noi nikamat esim. ranteessa ja kyynärpäässä saattavat kipeytyä, samoin olkapää, mutta niissä on ollut kremppaa aiemminkin. Pelkään että minullakin jotain reumaa todetaan kun veljellä vasta diagnosoitiin reuma ja suvussa sitä löytyy :o( Kuka se kertoikaan että lapsellaan on reuma ? Voimia teidän perheelle !



Masu kasvaa ja tänään perhekerhossa yksi sanoikin että hän jo katsoi että onko nuo makkarat masulla edellisestä synnytyksestä jääneitä. No, ei nää mitään makkaroita ole vaan ihan kunnon pömppä :oD Että pikkuhiljaa alkaa tämäkin " salaisuus" paljastua. Kelleen muulle ei olle vielä kerrottukaan, ehkä ylihuomisen rakenneultran jälkeen...



Ja himoina tällä hetkellä jäätelö ja suklaa... Pahimmasta päästä... No, pitää syödä noita kohtuudella ja ei ihan joka päivä.



Rapuäiti ja rakas Lahja 18+6

Nyt unohdin nimen, mutta voimia koko perheelle lapsen reuman kanssa! Toivottavasti parempi jakso tulisi pian.



Pikaista paranemista influenssaisille, vatsatautisille yms!!!



Mä en osaa pelätä synnytystä yhtään, ainakaan vielä. Olen varmaan niin keskittynyt pelkäämään, että saan istukaktulpan tai muuta, etteivät ajatukseni ole vielä siellä asti. Eka raskaus, niin ei tiedä, mitä pelätä...



Rv 19 alkoi, mutten vieläkään ole varma, olenko tuntenut liikkeitä. Pari kertaa illalla, kun olen mennyt makuulleni ja laittanut kädet vatsan päälle, on tuntunut sellainen pieni " kop" tai " muks" , mutten tiedä, tunnenko sen enemmänkin käsilläni kuin mahallani. Voiko tuntua tuolta tai onko vain suoliston juttuja?? Kohtu on taaksepäin kallellaan, mutten tiedä, vaikuttaako se tähän.

Hei, nämä pelkoasiat tunutvat askarruttavan monia muitakin kuin itseäni, joten kerron teille oman tarinani enimmäisestä synnytyksestä (2003). Viikolla 37 kävin synnytystapa-arvioinnissa TYKSissä ja kaksi gyneä totesi, että minulla on sen verran ahdas lantio, että ei sieltä saisi paljon yli 4 kg vauva syntyä (lääkärit arvioivat lapsen olevan reilusti yli 4 kg). Minut määrättiin viikolla 38 käynnistykseen. Sain kahden päivän ajan käynnistystabletteja yht. 7 kertaa ennen kuin synnytys käynnistyi lapsiveden menolla. Synnytys kesti 13 tuntia ja sitä käynnisteltiin muutaman kerran vielä synnytyssalissakin. Lapsi ei ollut lainkaan laskeutunut, joten synnytys ei edennyt normaalisti. Kivut olivat sietämättömät alusta loppuun, en pystynyt lainkaan keskittymään synnytykseen, olin kivusta aivan turtana. Edes epiduraali ei auttanut. No, sitten kun piti ponnistaa siitä ei tullut mitään, en tuntenut enään koko kroppaani, olin ns. siirtynyt jo maan ulkopuoliseen tilaan. Ponnistusvaihe kesti liki 2 tuntia. Lapsen sydänäänet laskivat ja lääkärin oli pakko ottaa hänet tähän maailmaan imukupilla - lapsi 3690 g oli syntyessään aivan kinainen ja " höyhenissä" siis ei kypsä syntymään - sokeritipalle ja tarkkailuun vastasyntyneiden teho-osastolle kolmeksi päiväksi. Minä järkytyin syvästi siitä kivun määrästä, norm. endometrioosikivut kuukautisten aikana x 1000!

Kun jälkeenpäin kysyin kätilöltä mikä meni vikaan, hän totesi, että tehtiin virhearvio, käynnistettiin turhan aikaisin, kroppani ei ollut valmis synnyttämään eikä lapsi syntymään. Hän sanoi, että sain niin paljon käynnistyslääkettä kun on mahdollista antaa, joten kivut olivat sitten sen mukaiset.

Tämä tarinani tarkoitus ei ole peloitella ketään, itse tästä kokemuksesta viisampana aion pelkopolilla sanoa, että jos tälläkin kertaa epäillään isokokoista lasta, niin synnytystä ei saa käynnistää vaan vaadin sektion.

Pelkopolille menon ajankohdasta vielä. Neuvolassa sanottiin tänään, että laittavat lähetteen sisään saman tien, kannattaa mennä ajoissa puhumaan peloistaan, niin ei mene koko raskaus murehtiessa.

Synnytys peloista oli aika monella täällä juttua, ja mä voisin myös liittyä tähän kerhoon. Ekaa odottaessa ei ollut pelosta mitään tietoakaan, en osannut edes jännittää koko synnytystä. Synnytys jouduttiin kuitenkin käynnistää, ja kaikki siinä touhussa meni poskelleen. Mä en vieläkään muista puoliakaan koko synnytyksestä. Mulla on lähes koko ponnistusvaihe (joka kesti yli 2h) ihan pimeenä, pätkiä muistan sieltä täältä yms. Neuvolassa terkka itse ehdottikin mulle että menisin käymään pelkopolilla ja kävisin edellisen synnytyksen uudestaan läpi, ja juteltaisiin tulevasta synnytyksestä muutenkin. En tietenkään kieltäynyt tuosta, koska myönnettävä on että uusi synnytys pelottaa, tai lähinnä pelottaa se joudunko taas käynnistykseen, siihen kun en todellakaan halua, sillä keinotekoiset supparit teki mulla ainakin 100 kertaa kipeämpää kuin luonnolliset. Huomenna onkin neuvola ja siellä varmaan otetaan uudestaan tämä pelkopoli puheeksi, sillä viimeeksi terkka sanoi että siinä rv20 voisi mennä käymään ekan kerran siellä polilla juttelemassa.



Viikonloppu meni mukavasti! Lauantaina oltiin miehen sedän hautajaisissa, no se nyt ei kovin mukavaa ollut, mutta kaunis tilaisuus kuitenkin. Miehen yksi tätikin tuli vatsaani taputtelemaan ja kysyi koska on laskettuaika, ja kehuikin kuinka komea pyöreä vatsani on:) Tuntui niin hassulta, kun ihmiset tulee ihan mahaa taputtelemaan, ennen en olekkaan tätä kokenut :p Sunnuntaina sitten oltiin lähes kokopvä miehen porukoilla, kun miehen toinen setä oli siellä kyläilemässä. Käytiin myös aamupvästä lätäköissä hyppimässä, ja tyttö olikin naamasta varpaisiin kuran peitossa, mutta hauskaa tuntui olevan:)



Liikkeitä tällä tuntuu jo todella selkeästi, jopa potkuja tuntuu. Lauantaina koko automatkan vauva potki ja möngersi. Illalla olikin sitten taas rauhallisempaa ja eilenkin, mutta tänään on taas touhunnut yksiössään reippaasti. Repäisy kipuja on myös ollut, varsinkin eilisen aikana, kun vähänkin reippasti nousi seisomaan tai käänti kylkeään, niin oikealta puolelta nivusen kohtaa vihlaisee todella ilkeästi, kuin puukolla vetäisi:( Eilen vielä kun poljon taas kuntopyörää, niin lopussa rupesi vihlomaan niin pahasti että oli pakko lopettaa kesken. No sain kuitenkin poljettua rielut 40min:)



Huomenna siis neuvola, ja vähän jännittä mennä vaa alle, sillä paino on tainnut nousta ainakin muutaman kilon, mutta saas nyt nähdä. Tulen huomenna kertomaan sitten neuvolakuulumiset!



Falz & Veijari 19+3

Jotenkin on olut niin kumma olo, kun maha ei tunnu kasvaneen pariin viikkoon, eikä liikkeitäkään oikein varmasti ole erottanut. Eipä noita viikkojakaan ole kuin 16 ja risat, mutta jotenkin luulin, että ne olisivat alkaneet tuntua selvemmin, kun esikoinenkin ilmoitteli olemassaolostaan näihin aikoihin.



Minulla muuten liikkeet ovat tuntuneet mahan sisäpinnassa paljon ennemmin kuin mahan päältä. Sellaista hentoa piirtävää liikettä jossain tuolla navan alapuolella.



En tosiaankaan ole mikään huolestujatyyppi, mutta ehkä se viimekesäinen km vielä painaa takaraivossa, vaikka olikin jo viikolla 8. No, tänään neuvolassa oli reipas syke ja muutenkin kaikki kunnossa.



Olo on ihan normaali, vähän häpyluun arkuutta, mutta eipä juuri muuta. Ja maha tulee täyteen tosi äkkiä (mikä ei tietenkään estä syömästä normaalisti, ja sitten onkin ähky olo monta tuntia...).

Heh, ne jotka eilen katsoivat Tanssii Tähtien Kanssa ohjelmaa, niin huomasivat varmasti Vanessan masun. Hänellä on laskettu aika kuulemma elokuussa. :-) Toivottavasti pysyy ohjelmassa kauan mukana.



Itselle ei kummempia. Reilun viikon päästä ois rakenneultra ja sitä odottelen. Pieniä liikkeitä tuntuu silloin tällöin.



Meillä on kohta lumet sulaneet ja nyt jännään koska sipulikukat puskee kukkapenkeistä. Odotan muutenkin puutarhahommia. Nyt on vaan niin inhottavan kuraista.



T: Ona rv 18+3

Otin omat pelkoni esille neuvolassa vkolla 9 ja sain heti merkinnän ultralähetteeseen halusta päästä juttelemaan pelkokätilön kanssa. Terkka arvioi, että aika pitää olla aikaisin, että raskaus ei mene huolehtiessa. Np-ultran aikana puhuttiin myös edellisestä synnytyksestä. Kätilö oli empaattinen ja kertoi,että edellinen synnytys käydään läpi myös. Oli myös huolissaan tyttäremme kehityksestä, koska pisteet olivat 9/3. (tyttö on kehittynyt ihan normaalisti). Sanoi, että aika tulee postissa ja jäi tosi hyvä mieli jo tämän kätilön asenteesta. Ei ollut nimittäin kovin hyvää luottamusta sairaalaan edellisen synnytyksen vuoksi. Aika tuli ja menen jo ensi viikolla ajalleni. Aion kyllä vaatia vaikka monta kertaa keskusteluja, kunnes olen itse psyykkisesti valmis ja luottavainen sairaalaa kohtaan. Puhuttiin myös miehen osuudesta ja mies pääsee mukaan halutessaan pelkokätilön käynnille, sillä mies mm. luuli lapsen oikeasti olevan mennyttä, kun itse olin vielä ihan tokkurassa, enkä edes tajunnut, minne lasta kiikutetaan. Mieshän nyt pelkää eniten sitä, että synnytyksessä tapahtuu jotain ihan kauheita. Tarkoituksenani on nyt saada siis luottamusta sairaalaan kohtaan ja haluan tarkasti tietää etukäteen myös sen kuinka kauan ammeesssa saa olla ym. Onneksi raskauteen ei ole liittynyt pelkoja vaan pelkästään tavallista huolta.



Sofia: pelkokätilön juttusille pitäisi täällä päästä jo tässä vaiheessa. Jos olet esikoisen synnyttänyt muualla, niin luulisi, että tietosi tilataan sitten muualta.



Nyt jätän nämä pelkoasiat vähäksi aikaa. Täytyy tehdä vain itse lista asioista, joita haluaa tietää.



Kuumeinen tyttö on päikkäreillä ja olisi vielä hetki aikaa tehdä jotain rauhassa. Täytyy siis mennä nauttimaan siitä..



Västis taas

Ensinnäkin nsomerkoskelle ja eritoten pikkupojalle kovasti jaksamisia! Kuulostaa kyllä melko hurjalta. On aina niin karseaa, kun pienellä on kipuja eikä niitä voi, vaikka kuinka tahtoisi, ottaa itselleenkään. Voimia ja parempia aikoja sairauden kanssa!!!



Sitten paljon tsemppejä tavallisten tautien otteessa pyristeleville. Ei kiva, vaan pian se helpottaa! MEikin kävimme noron läpi kaksi kertaa, välissä lentsua ja silmätulehdusta. Nyt oireetonta ollut (paitsi oma ylemmän rintalihakseni hirveä, kuusi päivää kestänyt kramppi) jo viikon, VAU! ja KOPKOPKOP.



Äitiyspakkausta en ota, kun talo tursuaa vauvanvaatteita. Ostan avustuksella liinan tai uuden rintarepun ja sitten täsmävaatteita, kun pienokainen syntyy aivan toiseen vuodenaikaan kuin sisaruksensa, eli taitavat kaikki vaatteet olla vääränkokoisia ja -laisia vuodenaika huomioiden.



Peloista joskus alussa kirjoitinkin. Kun on kaksi megapitkää, lopulta imukuppiin päättynyttä kivuliastakin kivuliaampaa (olin varma, että kuolen) synnytystä takana (mikä siinä on, kun ihminen ei aukea millään, vaikka on ollut sata tuntia omat, kivuliaat supparit ja sitten tippa täysillä!!!???), ehdotetaan nyt käynnistystä, josta mä taas olen hiukan epävarma. Imukuppia on tarvittu siksi, että molemmilla on ollut käsi koukussa poikkiteloin eikä tunnin ponnistelusta huolimatta ole lapsi rapuäidin kuvaaman lailla liukunut yhtään mihinkään! Eli tuskinpa käynnistys on ratkaisu tähän ongelmaan. Toka lapsi oli isokin, 4690g, vaan eiköhän täältä mahdu isompikin tulemaan, kun esikoinen reväytti paikat rikki, mutta tämä iso tyttö ei aiheuttanut juuri yhtään repeämää. Juuri tuollaiseen kypsymättömään tilanteeseen käynnistely olisi viimeinen toiveistani. Vaan eipä ollut mukava kasvattaa tätä kuopustakaan mahassa aina rv 42+1, kun supistukset aina lopahtivat liian pinkeän (runsas lapsivesi) ja siten helposti väsähtävän kohdun takia! Suo siellä, vetelä täällä!



Tämä viikko onkin vierailujen tihentymä, kun sairastelujen takia on sosiaalinen elämä ollut hiukan jäissä viimeiset pari kk. Nyt otetaan vahinko takaisin! Ti-ti-nallejakin mennään huomenna ekaa kertaa katsomaan.



Mukavaa viikkoa kaikille!



Vitanova rv 19+2 ja Alma sylissä

Jaksamista lapsen reuman kanssa painivalle. On tosi rankkaa nähdä oman lapsen kärsivän. Toivottavasti löydätte hyvän hoitotasapainon. Voimia!

Lukaisemassa oon käynyt silloin tällöin vaikken ite ookaan kirjoitellut hetkeen.



Äitiyspakkaus on otettu 4:lle,Lahjalle ei oteta,kun viimeinen äitiyspakkaus jäi käyttämättä,kun ostettiin liki kaikki vaatteet uutena.

Raha käytetään vauvan tarvikkeisiin kuitenkin.



Mä en oo ikinä pelännyt synnytystä,ei oo ollut mitään syytä ja mul on aina ollut korkea kipukynnys.Synnytykset on kestänyt reilusta 3t reiluun 6t ja ponnistusvaihe kestänyt muutaman minuutin jokaisessa.

En tosin luota,et kaikki menis hyvin,mut mitäpä tuota etukäteenkään miettimään ja pelkäämään.Kunhan jollain turvallisella tavalla lapsen syliin sais niin onnellinen oisin.



Vauva liikkuu ihan hirmuisesti,tänään olin intialaisessa päähieronnassa ja sen jälkeen vauva onkin liikkunut liki taukoamatta.



Viikonloppuna oltiin miehen kans kaksin(tai ystäväpariskunnan kans)risteilyllä,mies kuuli jo ilman doppleria pikkuisen sydänmensykkeen.

Liikkeet ei oo vielä tuntuneet ulospäin,mut varmasti lähiaikoina tuntuu.



Tämän kuun lopussa jään jo kotiin työstä,ootan jo innolla kotiin jäämistä taaperon kanssa.Isommat onkin koulussa ja eskarissa päivät.

Enää 10 päivää rakenneultraan,ihanaa kuinka älyttömän nopeasti tää odotus on mennyt tähän asti.

Pe tulee jo rv 20+0 täyteen,eli hyvin likellä puoliväliä ollaan jo!





Lumina ja Lahja rv 19+3