HUOMENTA HELMIMASUT!

jo heti aamusta.. vaavi vaati tuolla mahassa klo.5.30 että ylös pitäis nousta, ja eikä siinä muu auttanu..

Pitkästä aikaa meni yö niin, ettei tarvinnu nousta ku kerran vessaa, paitsi sitte tuo aamu..mut nyt olo todella virkee!

saiin taas eilen pestey ison pinon vaavin vaatteita, joita oon sukulaisista ja tutuilta saanu, ja ajattelin tänään sitte silittää niitä!

Ja joulu kortitkin pitäisi postiin saada tänään! =)

Eilen käytiin siellä synnytysvalmennuksessa sairaalassa.. aika mielenkiintoinen tilaisuus, vaikka ite osastolle ei päästykkään kiertelemään.. tuli vähän semmonen jännä olo..

edelleenkään synnytys, eikä se kipu pelota yhtään..

Pelottaako muita? Ihana kun mies jaksaa olle innossaan mukana vieläkin mukana kakissa jutuissa...

Joko muilla on rinnat erittäny maitoa?

Huomasin tuossa yksi päivä että jotain sieltä tosiaan tippasee..=)

Näin ensimmäistä odottaessa, seki uus ja jännä kokemus.



palaan varmaan vielä asiaan päivemmällä..

miisa ja osku 32 ja jotain

mutta nyt näköjään olen tämän pinon avatessani jo valmiiksi kirjautuneena, joten avaanpa sanaisen arkkuni.



Huomenna pääsisi joululomalle ja sitä kautta äitiyslomalle, mutta kukapa opiskelijan tahdin määrää. Meinaan hissuksiin käydä luennoilla ihan helmikuulle asti. Laskettuaika on hiihtolomaviikon maanantaina ja uhkasinkin opiskelukavereilleni tulevani vauvan kanssa seuraavalla viikolla kouluun. On silloin yksi luento, joka olisi vähän niin kuin pakko istua. Suunnitelma kuuluu näin, että mies, isyyslomalainen lähtee mukaan vauvaa hoitamaan. Isommat lapset saisivat sen aamun olla vielä hoidossa. Tämä tuleva helmikuinen on meille kolmas, joten jotain näppituntumaa vauvan hoitoon alkaa olla. Mutta mene ja tiedä, toteutuuko suunnitelmani. On tärkeämpiäkin asioita. Ja mistä koskaan tietää, meneekö kaikki niin kuin oppikirjoissa ja luku yksinään on sitten vauvan luonne. Keskimmäisen kanssa mulla oli saman suuntaisia suunnitelmia opiskelun suhteen, mutta reilusti yli vuoden pidin täydellistä taukoa, sillä niin oli *noh* hankalahko tämä tapaus.



Muutenhan aika on kulunut kuin siivillä. Nyt alkaa hermostuttaa, kun en mitään ole vauvalle laittamatta. Ei vaunuja, sänkyä... Naureskelinkin eilen miehelle, että mihinkäs me se vauva oikein tyrkätään, kun alkaa tila loppua. Jospa joululoman kunniaksi saisi vaunut tilattua (mistä, mitkä...) ja pakollisia toppapukuja, yms. ommeltua.



Oma vointi on ihan hyvä. Maha on edessä ja askel alkaa hiljalleen painaa. Varsinkin jouluostoksilla rampatessa olen tiennyt olevani raskaana. Mieli alkaa käydä malttamattomaksi ja uteliaaksi, millainen epeli täältä tällä kertaa tulee. Tuleva synnytys " kiinnostaa" ... Kuulun siihen kastiin, joka jollain lailla siitä nauttii. En vähääkään pelkää tai jännitä. se on niin mieletöntä hommaa.



Mutta jätetäänpäs palstatilaa muillekin ja jatketaan syksyn viimeistä kouluhommaa.



Beada, rv 30+3

Meidän pieni on aamu-uninen ja heräilee vasta tuossa kymmenen korvilla, silloin potkitaan ja kovaa :) Tosin illalla valvotaan aina tuonne puoleen yöhön.

Tänään ajattelin vihdoin saada ne joulukortit kirjoitettua niin sukulaisille kuin ystäville samoin asiakkaille pitäisi muistaa kans.

Ja laatikoihin ostan survokset ja laitan ne valmiiksi pakkaseen ja jos niitä joulu koristeita sais vielä haettua tuolta varastosta ;) niin siinähän sitä...

Eilen sain sen verran aikaan ettäö pesin muutaman vauvan vaatteen ja mies kantoi lipaston makuuhuoneeseen niin saan sitä ruveta täyttelee :) Sänky varmaan kasataan vasta joulun jälkeen .

Joulukuusi täytyisi myös hakea jostain , se on sellai perinne meillä että pitää olla :)



Synnytyksestä on puhuttu paljon, meillä esikoinen tuli luomuna ja nopeasti joten mitään kaunista näkökulmaa asiaan ei ole jäänyt, sillä olen käynyt siellä pelkopolilla että tiedän varmasti saavani edes kipulääkitystä yms. . kätilökin oli silloin aika " töykeä " joten huonot muistot viiden vuoden takaa on keskusteltu historiaan !!

Ja nyt odotellaan innolla uutta tulokasta ja uutta synnytystä, eli positiivisin mielin vaan matkaan. Tosin varmaan helpottaa oloa se että tietää et voi mennä " näytille" vaikkei suurta hätää vielä oliskaan, no synnytykseen on vielä aikaa joten...



Minkki ja oskari 30+1 ja lähtee suihkuun ja kauppaan...

Pinoudunpa taas minäkin...



Kävin maanantaina kätilön tekemässä ultrassa. Näyttäisi siltä, että pieni tyttö masussa majailee! Yritän nyt hillitä itseäni, etten ryntää ostamaan kaikkea ihanaa vaaleanpunaista... :D Kaikki sukulaiset ovat veikanneet mahani perusteella meille poikaa ja suolaisen himoni oli varsinkin yksi merkki siitä. No, katsotaan kumpi tulee ;)



Lunta on satanut urakalla ja nytkin pitäisi mennä lumitöihin. Yllättävän hyvin olen jaksanut niitä tehdä. Ensi viikolla on neuvolalääkäri, saapa nähdä saanko jatkaa lumenpukkaamista sen jälkeen.



Synnytyksistä... Minua ei synnytys pelota, kaksi aikaisempaa ovat olleet ihan hyviä kokemuksia. Tokihan välillä on hankala olla ja hyvääkin tarkoittava kätilö saattaa jossain vaiheessa tuntua täysidiootilta... Ja mies saa takuulla kuulla jossain vaiheessa kunniansa ;) No, itse toivon, että ennätän vain ajoissa sairaalaan. Edellinen synnytys oli ns. syöksysynnytys ja nytkin sain kätilöltä toimintaohjeet miten menetellä, jos vauva syntyykin kotiin. (!)



Mutta nyt lumihommiin!



Laivakoira rv 31+4 (ultran mukaan olisi jo rv 32+1) :)

Pirtsakkana taas töissä, voi vitsi että mä odotan äippäloman alkamista! Täytys miehelle alkaa vihjailemaan että jospa jäisinkin palkattomalle lomalle heti joulun jälkeen, kun ei sitten millään jaksaisi enää töitä! Kai sitä saikkuakin tietysti saisi melkoisen helposti kun jumittaa aika pahasti tuo selkäkin. No katsotaan miten sujuu tuo joulu=olenko aivan pystyynkuollut sen jälkeen=)

Muuten olo on ihan hyvä, siis mikäli tuota edelleen jatkuvaa flunssaa ei lasketa. Alkaa sekin tuntua jo ihan normaaliolotilalta kun on niin kauan jatkunut. Aamulla tosin lensin nenälleni jäiselle pihalle, " onneksi" sain polvet edelle niin ei masu tärähtänyt pahasti, mahtaa vaan tulla komiat mustelmat taas polviin =) No eipä tässä minihameita ole muutenkaan tullut pidettyä.

Vauveli hyörii masussa kovasti, mutta en vieläkään ole oikein onnistunut paikallistamaan että miten päin mahtaa kaveri oleskella. Täytyykin katsoa esikon neuvolakortista millä viikoilla oli ensimmäiset merkinnät raivotarjonnasta, oli mielestäni aika aikasessa vaiheessa. Seuraava neuvola joulun jälkeen, sittenhän niitä kai alkaakin olla parin viikon välein.

Synnytyksestä on ollut puhetta...mua huolestuttaa lähinnä se, älyänkö lähteä ajoissa sairaalaan. Esikoinen kun ei itsestään lähtenyt tulemaan, mutta sitten käynnistyksen jälkeen tulikin melkoisen vauhdikkaasti. Meiltäkin kuitenkin sairaalaan on tunnin matka ja lapsillekin täytyisi ehtiä hoitaja järkkäämään. Ihan hyvät muistot on synnytyksestä kyllä, että sikäli hyvillä mielin lähden uuteen koitokseen!



Mutta töihin tästä kai tarvisi ryhtyä, toivorikasta torstaita!



Manna ja eekuli 29+6

Olettekos huomenna tapaamassa Tamperelaiset? Kyselen vaan, että tiedan suunnistanko sinne suuntaan...



Yön nukuin pitkästä aikaa kuin tukki, paitsi aamulla heräsin jo puoli viisi kun mies nousi töihin... Sen jälkeen en sitten juuri nukahtanut, ja nyt on sitten väsy olo, kun pitäis lähtee kohta sinne glögitilaisuuteen, mikä on töissä... Vanhemmille järjestetty...



Masussa ollaan hiiren hiljaa, aina kun itse olen menossa, mutta kun hetkeksi pysähtyy niin alkaa hirmuinen hässäkkä... Muuten kaikki ihan ok, paitsi välillä tulee supistuksia, mitkä sattuvatkin vähäsen, mutta onneksi harvemmin kuin töissä käydessä, tuossa juuri eilen tajusin ettei meillä mene kuin parisen kuukautta aikaa jotta saamme kauan odotetun ja kaivatun pienokaisemme syliimme, ja tuntuu kuitenkin niin hassulta että vastahan mä plussasin... Mihin tää aika on mennyt????!!!! Pitäis tässä pikku hiljaa ruveta ostamaan viimeisiä tavaroita vauvalle, tosin veljeni eilen ilmoitti että ostavat " jotain" hänelle, tiedä mitä, kääk! Meillä on vaatteita, vaunut ja sänky (joka on jo kasattu, koirien iloksi!) valmiina, mutta lähes tulkoon puuttuu kaikki muu... Kun ei oikein tiedä montako tuttia, pulloa, riepua yms tarvitaan...



Lumista torstain jatkoa, täällä ainakin tuli jonkun verran lunta yön aikana... Ihanaa... Harmi vaan kun en voi nauttia rakammaista talviharrastuksesta tänä talvena, siis luistelusta... Byäää...



Napero ja masukki tasan 32

Pitipäs tänäänkin sitten alkaa tänne kirjoittelemaan, kun luin muiden ajatuksia tulevasta synnytyksestä. Olen yllättynyt, että näinkin moni ei jännitä uutta synnytystä, kun itse kyllä olen sillai ihan rauhallisella mielellä asian suhteen ja en koe että pelkäisin tulevaa synnytystä, mutta silti selkeästi päällimmäisenä mielessä on se hirvittävä kivun määrä mikä oli siinä loppuvaiheessa, kun paikat rupesi olemaan auki n.8cm ja synnytys ikäänkuin jumittui muutamaksi tunniksi paikoilleen ja meni siis vajaat 3h:a ennen kuin olin täydet 10cm auki ja pääsin ponnistamaan joka sekin oli aikamoista suorittamista, kun 45min. ponnistelin poikaa ulos ja tuntui ettei millään jaksa enää ponnistaa, kun kymmeniä kertoja puski ja puski ja ei vaan tullut ennen kuin sitten 45min. päästä ja epparin leikkaamisen jälkeen.



Mulle laitettiin pyynnöstäni epiduraali, kun olin n.5cm auki, kivut siihen asti oli ihan ok, ei pahoja, luin jopa toista tuntia Kaksplussaa siinä paikkojen avautuessa. No sitten laitettiin epiduraali ja muutaman tunti sitten sen avulla pötköteltiin pedillä ja paikat aukesi tuonne n.8cm:iin. Sitten tuli kätilö ja totesi että paikat on auki, että pitäisi alkaa ponnistelemaan ja otti epiduraalin pois. Ja sen poisottamisen jälkeen alkoi kamalat tuskat, huh-huh. Onneksi tuli lääkäri katsomaan tilannetta ja totesi kätilön tehneen virhearvioinnin ja että missään nimessä ei saa alkaa ponnistamaan, koska en ollut auki vielä vaadittua 10cm:ä van vasta 8cm:ä ja määräsi kipujen määrän takia lisää oksitosiinitippaa vauhdittamaan loppu avautumista ja takaisin epiduraalin jotta tuska hellittäisi.



Mä ainakin koin ton ajan kun olin auki n.8-9cm ilman puudutusta ollessani ihan hirveäksi. Huusin ja itkin miehelle ja pelkäsin että kuolen, lantio ja takapuoli ei pysynyt sängyssä ollenkaan vaan ne jotenkin kramppasi kropan ihan mutkalle ja vauvan pää painoi alapäässä voimakkaasti. Just nuo kramppaukset vei voimat ihan täysin ja tuska selässä ja lantiossa oli ihan järkyttävää, sen kivun tunnetta pelkään ja sitä en haluaisi enää kokea uudestaan, koska se sai mun olotilan liian epätoivoiseksi ja sekavaksi. Ei auta kuin toivoa että tässä tulevassa toisessa synnytyksessä paikat aukenisi nopeammin (ed. synnytys siis kesti 12 tuntia salissa) ja säästyisin tuolta lantiotuskalta, siis että kumpa kaikki tapahtuisi nopeammassa tahdissa ja ponnistamiseenkaan ei menisi melkein tuntia, että selviäisi vaikka 10 minuutilla. Pitkä synnytys vie mehut ihan täysin. Vaan niinhän ne sanoo, että toissynnyttäjillä synnytykset ovat nopeampia ja paikat antaa paremmin periksi..siihen olen yrittänyt tukeutua kivun pelossani.



Terv. Camilla76 rv33+1

Oli puhetta maidontuotannosta. Olen huomannut, että varsinkin saunan tai suihkun jälkeen kun vähänkin puristaa nännistä, alkaa valumaan suht kirkasta nestettä joka tuoksuu makealle. Eli lienee sitä esimaitoa. Tähän liittyy kiva juttu, joka tapahtui rv38+6 esikoisen odotuksessa. Oli ollut säännölliset supistukset jo pari tuntia, kun yhtäkkiä alkoi nänneistä valua maitoa tipoittain. Tästä pari tuntia oltiin jo synnärillä, eli tuolloin taisi olla merkki synnytyksen käynnistymisestä :)



Mua ei pelota synnytys, vaikka esikoinen tulikin suht luomuna. Sain Petidin-ruiskeen (joillakin vie kivuilta kärjen, joillakin nopeuttaa avautumista). No, mulla se ei vienyt tippaakaan kivuista mutta kohdunsuu aukesi alle tunnissa 1cm:stä 10cm:iin, ja siitä suoraan ponnistamaan. " Räjähdin" auki, jonka seurauksena kalvot olivat niin riekaleiset, että sain pari päivää supistuslääkkeitä, että kohtu tyhjeni kunnolla, mutta ei sinne mitään ollut jäänyt onneksi. Synnytys oli nopea (ponnistus vain 6min) ja kivulias (siis supistukset, ei itse synnyttäminen), mutta jäi silti hyvä mieli. En voi enkä halua kuvailla synnytyspolttoja, mutta kyllä uskon, että niistä toistekin selviäisin hengissä jos en pystyisi epiduraalia saamaan. Olisin sen halunnut ensisynnytyksessäkin, mutten ehtinyt sitä saamaan kun aukesin niin nopeasti ja heti perään alkoikin ponnistuttaa.



Nyt en siis kirjoittanut " toivelistaan" mitään, koska mikään ei viime synnytyksessäkään ehtinyt toteutua. Mennään sen mukaan miltä tuntuu ja miten hommat etenee. Petidiniä en ehkä enää saa, koska se avasi kohdunsuun viimeksikin noin vauhdilla. Tosin nyt ehkä osaan ja uskallan antaa kohdunsuun aueta.. viimeksi pidättelin aina supistuksien aikana, enkä rentouttanut lantiotani vasta kun sen viimeisen supistuken aikana jolloin sikiöpussi tuli jo näkyviin ja kohdunsuu aukesi.



Mutta tässä mun aatoksiani synnytyksestä. Alkoi heti supistelemaan kun tuota ajattelin :) Muutenkin on ollut vähän kipeitä suppareita, joten huomenna on neuvolalääkäri joka katsoo että paikat on vielä kiinteinä ja kiinni.





Iloista Joulumieltä kaikille helmimasuille! :)



t. Mikaela rv29+3

Eli yritän tulla iltasella vähän enemmän kirjoittelemaan...mutta minä ainakin olisin huomenna valmis käväisemään kaupungilla (Tampereella) syömässä lounasta jos saan seuraa?



yritän palailla vielä illalla siis katselemaan ja kirjoittelemaan enemmän...



Marcel 32+5

Kävin tänään neuvolassa.

Tänään on rv 32+3. Painoa on nyt tullut 6.3kg. Kaikki oli kunnossa. Vauva potki niin kovasti, että ei terkkari saanut laskettua sydänääniä. Raivotarjonnassa siellä on, jospa pysyykin sitten loppuun asti.



Seuraava neuvola on kolmen viikon päästä ja lääkärineuvola, jossa tehdään synnytystapa arvio on neljän viikon päästä. Täällä järjestetään myös sellanen vauvan hoito ja imetys tunti äideille ja isille, sekin on neljän viikon päästä.

Synnytysvalmennuksessa ollaan käyty kaks kertaa, enempää ei olekaan.



Viime yönä nukuin tosi huonosti, kun vauva mylttäsi koko yön niin ettei millään meinannut hyvää asentoa löytää.



Ajatella että ihan pian on jo joulu. Sitten kun tulee lapsia on kyllä ihana laittaa joulua mut nyt tuntuu et ei niin jaksa innostua..Ens jouluna laitetaan sit joulukuusi ja kaikkenlaisia joulukoristuksia. Nyt en oo laittanut kun vaan kynttelikön ja vähän tonttuja et olis pikkusen joulusempaa.

Ei olla joulunpyhiä kotona ni ei siksikään niin kehtaa tuota joulua laittaa..



Mirjami ja masuasukki 32+3

jolloin sain painaa työhuoneen oven kiinni piiitkäksi aikaa! Nyt siis vuosilomalle ja sitten mammalomalle=) Olikin jo melko tukalaa nämä pari viimeistä viikkoa töissä. Muuten niinkin menettelee, mutta väsymys alkaa painaa päälle. Yöt olen kyllä nukkunut todella hyvin, mutta jostain sitä unta vain tuntuu riittävän.



Jouluvalmisteluista on ollut puhetta. Meillä kortit vietiiin postilaatikkoon jo sunnuntaina, kerrankin siis ajoissa. Joululahjat on melkein hankittu. Mutta kaikki muu onkin sitten tekemättä. Ajattelin viikonloppuna lasten kanssa leipoa, kun ovat niin innokkaita ' apulaisia' siinä hommassa=) Siivoukset tehdään varmaan ensi torstaina kun mieskin on apuna ja aika pintapuolisesti, ei mitään älyttömiä suursiivouksia.



Tiistaina kävin lääkärilläkin ja masussa kaikki hyvin. Tosin perätilassa tämä meidän pieni vain viihtyy. Potkuja satelee ' alakertaan' hyvää tahtia. Mua on alkanu tosiaan jännittämään kääntyykö tulokas itsekseen. Joo ja painoarvio oli jo 2kg, lääkärin mukaan yläkäyrillä mennään. Mutta onpas tuolta yks ' pikkujättiläinen' jo mahtunut syntymään, että jospa se tämänkin kohtuudella tulisi.



Nyt taidan oikaista ja nauttia lomasta=)

iituaatu 31+6

Huomenna sitten alkais mullakin talviloman kautta äippäloma! Kyll on ollut nämä pari viikkoa jo melko hankala olla, supisteleekin oikeastaan vain töissä (teen toimistotyötä). Kotona pääsee makoilemaan kun haluaa ja se helpottaa oloa, töissä ei oikein onnistu...



Mäkin ajattelen paljon synnytystä, mutta en odota sitä mitenkään kauhulla. Sitä on niin sinisilmäinen kun ekaa odottaa eikä se asia paljoa ajattelemalla parane, asiat menee niinkuin menee, niistä murehditaan sitten. Itsekin olen miettinyt, että tajuanko ajoissa lähteä sairaalaan kun aika koittaa. Meillä onneksi reilu kilometri sairaalaan eli sen puoleen voi sitten sahata tuota väliä ihan useamminkin.



Meidänkin masukki nukkuu yöt kiltisti, paitsi tietty jos mä nukun levottomasti. Sitten hiukka potkiskellaan, että rauhoitus äippä täällä yritettäis nukkua :). Aamulla venytellään ja oiotaan jalkoja ihan ylävatsaan ja kylkeen. Kun pääsen töihin, on yleensä hiljaista, mutta möyrintä alkaa uudelleen hiukka ennen ruokkista. Sitten taas on hiljaista ja yleensä iltaisin tulee sellainen riehumishuippu jolloin tuntuu että vauva tulee kyljestä läpi, auh! Yleensä masussa rauhoitutaan vähän ennen ennenkuin menen nukkumaan. Vauva asettuu oikealle puolelle köllimään ja rauhoittuu.



Voi teitä ahkeria jotka teette jouluiset laatikot itse, olen kateellinen...itse ostan aina valmiina ne...olen niin laiska sen suhteen...Ensi viikolla pitäisi siivoilla äidin kanssa ja sitten myös leipoa jotain (ihan itse, heh).

Joulu ollaan murun kanssa kahden, ensi jouluna onkin sitten eri meininki kun on yksi murunen lisää :)



Mulla ei ole tullut ensimaitoa, ainakaan vielä, mutta silmät vuotaa sitäkin enemmän, mä olen hyperliikuttunut kokoajan...tuntuu, että voisi itkeä joka asiasta. Samalla myös sappi kiehuu...kiroilen ajatuksissani varmaan sata kertaa tunnissa mutta en välttämättä sano mitään ääneen...tai voi olla että jupisen itsekseni, musta on tullut niin lahopää että en voi oikein luottaa enää itseeni...kyl se vauva vie nyt ajatusmaailman täysin!



Meilläkin olis vielä pinnasänky ja turvakaukalo hankkimatta, muuten alkaa sitten olla jo kamat kasassa.



Jeps, nyt ruoanlaittoon, ostin rosollia, sitä on jo mennyt kun se on NIIN hyvää....



Kohti perjantaita ja viikonloppua masut pystyssä!



Sasuliini ja hajuherne 32+6

Ilmestyn kyllä tamperelaisten tapaamiseen, jos saadaan ajoissa aika ja paikka sovittua. 12? 13? Mä voisin olla Plevnan kannalla, mutta muutkin paikat käy!



FannyK

iiik mun viesti katosi johonkin....mutta kirjoitellaas nyt sitten uudestaan



sama kiire jatkuu täällä edelleen..joka vuosi sama juttu joulukortit pitäisi saada postiin ihan viime minuuteilla..Pidemmittä puheitta huomisesta, eli minä voisin ilmestyä huomenna sinne Plevnaan kello 12 jos saan seuraa. Vilakisen aamupäivällä pinon josko joku olisi vahvistanut tulonsa...



Mutta jos ei huomenna päästä näkemään niin ensi viikolla minulle käy maanantaita llukuunottamatta mikö tahansa päivä : )



Marcel

Tulin juuri kotiin, oli se glögitilaisuus töissä... Ja työkavereiden kanssa läksiäiset... Oli todella kivaa, sai nauraa ja paljon...



Minäkin voisin osallistua huomenna siihen tamperelaisten tapaamiseen... Jos siis on muitakin... Kello 12 käy hyvin ja Plevna. Oliko muita kiinnostuneita kuin marcel(toivottavasti meni oikein!!??) ja fannyk?



Mutta nyt nukkumaan, jotta jaksaa huomenna nousta ylös...



Napero