***MarrasMasut***
Kommentit (66)
Mä oon uusi marrasmasun kasvattaja. Mulla on kaksi lasta (00 ja 03 syntyneet) ja me asutaan Kiinassa. Viikkoja on luullakseni 5+4. Mulla on ollut kaksi kohdunulkoista raskautta lasten välissä. Viime viikolla tuli vähän verta, mä panikoiduin ja tilasin heti ajan lääkärille. Mulle tehtiin uä (mahan päältä, mä epäilin, että näkyyköhän edes mitään...), mutta näkyihän siellä, kohdussa oli nestekupla! Sen tarkempaa kuvaa ei saatu ja kyllähän sintti on vielä niin pikkuruinen. Mutta oikeassa paikassa ja sehän on loistavaa. Viikkoja mulla oli sinä päivänä 5+1. Seuraava uä varattiin kahden viikon päähän, niin tarkistetaan, että siellä kasvaa pikkuinen. Lääkäri antoi la 7.11., vaikka suomalaisen vauvalaskurin mukaan mulla olisi ollut 8.11. No, amerikkalaiset laskee ehkä vähän eri tavalla - mä käyn jenkkisairaalassa täällä. Ei haittaa mua. Kunhan syntyy :)
Oireita mulle on tullut vähän, ajoittain etovaa oloa ja väsymystä. Kiva olla taas raskaana, mä en itse oikein vielä edes käsitä sitä. Me ollaan puhuttu kolmannesta lapsesta jo melkein kaksi vuotta, nyt mä vihdoin uskaltauduin ja tulin ekasta yrityksestä raskaaksi, niin kuin joka kerta ennenkin!
Mutta mä taidan painella nukkumaan, kello tulee kymmenen. Mukavaa alkuviikkoa kaikille!
täällä sitä yritetään ahertaa ja kuluttaa aikaa, eli olen töissä. Meinaa huonoa oloa pukata. Kolmatta päivää on runsaampaa vv-vuotoa.
Varjeleeko teillä muilla varjelevia miehiä? Minä en saanut edes puita kantaa saunaan viikonloppuna. Ruokaakin on jääkaappi täynnä ja tupla-patukkakin ilmestyy aina kauppareissun jälkeen.
Väsyttää taas kauheasti. Voisin mennä nukkumaan. Eilen tuntui että nukahdan töihin ja taas tänään. Tässäpä oli taas (.)
rv 6+1
:)
Siis toisaalta pelkää koko ajan että tää menee kesken ja toisaalta on taas niin varma olo. Samaan aikaan.Raskauden myötä aivotkin tekee mitä haluaa...
Ja sitten toisaalta miettii sitäkin että olenko mä ollenkaan raskaana vai en.
Tai siis kun musta tuntuu välillä että en mä voi olla...tms..
Kuitenkin kaikille meille mä toivon kovasti vauvoliimoja ja muut maholliset että mennään loppuun asti.
Ja tää väsy....
mielessä muuta pyörikkään ko väsy väsy väsy...
Buam
buam: et ole ainut noiden tunteiden kanssa. mulla on samanlaisia tuntemuksia. Aina kun viikko on ohi niin ajattelen että jospa vielä menisi seuraava viikko. Nyt on kuitenkin menossa jo seitsemäs viikko ja tekay.fi nettisivujen perusteella jos oikein muistan niin on jo 96% mahdollisuus että raskaus etenee loppuun asti. Pelottaa kuitenkin pysyykö vaavi mukana neuvolaan asti. Neuvolaan on aikaa vielä pari viikkoa. Odottavan aika on pitkä.....
:)
Nimittäin että en osaa oikein uskoa että olen raskaana. Eihän tätä nyt ole vielä kauan kestänytkään, kun perjantaina vasta tein testin. Oon kyllä viimeiset pari viikkoa muka jotenkin " tiennyt" että nyt tosiaan on tärpännyt, on ollut semmoinen olo. Ja silti vähän väliä käy mielessä pelko että mitä jos tässä onkin sattunut jokin erehdys... Tai että mitä jos meneekin kesken tai käy jotain muuta. Kun on miljoona asiaa jotka voivat mennä pieleen.
No joo. En halua olla pessimisti. :) Mutta kai kaikilla välillä on pelkoja ja epäilyksiä...
Enkä ole vielä viikonloppuna ehtinyt juurikaan edes totutella asiaan enkä etsiä tietoa. Saati sitten että olisin ehtinyt jotain neuvolaa ajatella... Mutta kai sitä tässä, vähitellen.
Mun itusella on nyt kolmenlaisia erilaisia soluja. :)
t. ama-riia 4+5
Meillä lapset vaan jatkaa sairastamista ja saan siis harjoitella hoitsuna olemista oikein urakalla! Influenssaa se varmaan on, kun on kestäny niin pitkään(torstaista asti) ja on tosi korkee tuo kuume. Eilen tytölle iski sit kauhee korvakipu ja iltapäivä menikin sit mukavasti päivystyksessä. Olihan sillä kovasti nestettä välikorvassa. Koko illan itki vielä korviaan ja päätäkin särki.
Aamuyöllä sit heräs poika itkemään korvakipua, jippii! Pääsin siis aamulla istumaan uudelleen päivystyspolille. Pojalla kans todettiin märkäinen välikorvatulehdus. Nyt näyttää onneks jo vähän valosammalta, kun molemmilla on kuurit ja kunnon särkylääkkeet menossa! Toivoa on siis, että tänä yönä sais jopa nukuttua. (ei ehkä pitäs toivoa liian aikasin...)
Mies vaan tossa jo kiroili yöllä, että entäs sitten kun näitä on kohta kolme itkemässä ja sairastamassa yhtä aikaa... Eipä oo tosiaan hauskaa sairastelu lapsiperheessä!
Edelleen vaan ite toivon etten sairastus, on kyllä jo niin väsynyt olo muutenkin.
Me ollaan jo kerrottu raskaudesta kaikille sukulaisille ja ystäville joita ollaan nähty. Kerrottiin heti kun testi näytti plussaa. Minä en malta pitää tällaisia uutisia sisälläni!!! :)
Tähkäpää rv 6+0
noita Tekayn sivuja ni huomasin vasta sitten että toi lääkäri ultras multa monta kertaa kun esikoista ootin.
(Mulla meni napanuorassa vaan yks valtimo ni ne tarkkaili sitä että meneekö ne virtaukset oikein ja ettei tukkeudu)
Miten mä en oo aikasemmin ees huomannu, vaikka monesti sivuja oonki kattellu.Höh..
Onko teillä muilla muutes välillä sellasta menkkamaista kipuilua alavatsalla?
Mulla niitä kun on ollu useempanakin päivänä.
Ihan siis sillain että on menkat vaikkei verta olekkaan..
Siksi sitä aina ajattelee että kaikki menee miten sattuu...Tai että tää ei mee loppuun...
Pah!
Mä aina itelleni tässä yritän sanoa kun ajatukset harhailee että nyt lopetat ja ajattelet että tää kyllä nyt onnistuu!
Noh, mä oon taas tässä häiriköiny koko ajan ku ei millään malta olla poies ja lukkee kaikkee ihania vauva juttuja...
Nyt mie meen.. =)
Buam ja orioni
Mä hetki sitten laitoin sen viestin ja menin vessaan.
Vuoto alko, taas!
Ei perkele, miksei se voi vaan onnistua?????!!!!!!!!!!
(sori kielenkäyttö)
Että tipahin taas ja korkeelta!
Pitää tippuu tonne kuumeilemaan ja sillä sipuli, siellä mä sitten taidan ollakkin lopu ikäni!
Paljon liimoja ja kaikkia muuta mahollista teille muille kaikille!
Ja toivotaan että ei enempää keskenmenoja tuu marraskuisiin.
Buam
Täällä näyttää porukka karsiutuvan vähemmäksi. Pahoittelut kaikille keskenmenon saaneille. Meitä ei ole montaa, jotka täällä pidetään marrasmasujen puolta. Alkaa itsellekin tulla epäilyttävä olo ja pelko että milloin menee kesken. Oireita ei ole kuin muutama. Palelee, runsas vv-vuoto ja nänninpäät hieman arat.
Lopuille, jotka täällä on niin teille paljon vauvalimaa ja tarrasukkia!
:)
Voi kurjuuksien kurjuus, isot pahoitteluni kaikille keskenmenon saaneille :( Itseänikin hiukan pelottaa että mitenkä tää raskaus etenee. Mutta ajattelen jotenkin niin että menee miten menee niin elämän on jatkuttava. Aika raakasti sanottu mutta kun itse ei voi aina kaikkeen vaikuttaa. Elämä on välillä vaan tosi epäreilua.
Eilen illalla tein löydön. Hormonikarvat on löytäny jälleen tiensä vatsaan! =) Onko muilla? Niin ja toisesta rinnasta tihkui keltaista möhmää. Vatsaa repii välillä tosi kovasti ja etova olo poikkeaa aina kylään kun ei ole muistanut syödä.
Esikoista odottaessa oksensin tasan kerran. Ja sekin taisi olla jännityksestä kun oli menossa ekaan ultraan selvittämään laskettua aikaa. Jännitti ihan kamalasti ja kerran yskäisin niin piti juosta vessaan.
Onko kukaan ehtinyt vielä miettimään esim. vaunuasioita? Kun meillä on Emmaljungan yhdistelmät ja niihin ei saa liitettyä sisaristuinta. Esikoinen on sit marraskuussa 2v8kk. Nyt kyllä kävelee aika reippaasti suht pitkiä matkoja mutta eihän siihen voi aina luottaa. Mietin sitäkin että vauva olis kantorinkassa tms... Nuita vaunujakaan kun ei tahtois myydä kun ihan uutena ostettiin. Vai kandeisko ne vaihtaa sit kaksostenkärryihin. Huoh. Isot ne on ongelmat miullakin =)
Isoja voimahalituksia kaikille surua kokeneille, en osaa edes kuvitella miltä teistä nyt tuntuu! Tarrasukkia muille!
Pahoittelut kaikille km saaneille. Tuntuu tosi pahalta teidän puolesta. Toivottavasti pääsette yrittämään uutta heti ens kierrossa!
Kyllä tässä itsellekin alkaa melkoinen epäilys tulla, kun noin monella on kesken mennyt, että voiko tämä onnistua. Mutta pakkohan tämä jollakin on sisällä pysyä, kai se on jo tilastollisestikin välttämätöntä. Niin se on näköjään hiuskarvan varassa tuo ihmisen alku, ei voi kun ihmetellä, että miten siellä ylipäätään ikinä kukaan kyydissä pysyy. Vetää mielen matalaksi, mutta yritetään me jäljellä olevat sinnitellä ja pitää toukat kyydissä.
-Sanle 4+6-
Voi että, miten monella on huonoja uutisia:( Suuren suuret lohdutushalit teille kaikille! Mulla tuli ihan tippa linssiin..
Pelottaa omastakin puolesta, kun näitä huonoja uutisia lukee..Toivon sydämeni pohjasta että tippuneetkin saatte pian palata takasin o-puolelle ja et kukaan ei enää tipu tästä pinosta.
On niin väsynyt ja voimaton olo, et ihan itkettää. Herkkyyttä on tosiaan tullut lisää, tuntuu ettei voi enää telkkaakaan katsoa ilman nenäliinaa.
Joku kirjotti siitä ettei voi uskoa raskuteen, ja tunteet vaihtelee..Täällä sama juttu..Välillä mietityttää et onko tää todellista, sit alkaa pessimismi nostaa päätään et ei voi olla, tai ainakaan tää ei loppuun asti mee ja sit tuleekin pelko, et voiko meillä käydä niin hyvä tuuri et toinen yhtä terve ja ihana lapsi voitais saada. Ei sitä ekan odotusaikana tullut näin paljoo pohdittuu ja mietittyy esim. syömisiä ja muuta.
No, koitan ajatella, et iloitsen nyt tästä raskaudesta ja se on todellinen kunnes toisin todistetaan. Sit on surun aika, jos jotain tapahtuu.
Melkein tekis mieli alkaa kattelemaan vähän äitiysvaatettakin, mut ei uskalla vielä. Tai no, vähän oon katsellut, silleen salaa, mut ostaa ei uskalla:)
Tänään vietettiin tytön kans pari tuntia päivystyksessä. Eipä tuosta mitään löytyny, lääkäri tutki korvat ja kuunteli keuhkot. Sai onneks kuitenkin tulehduskipulääkettä, semmoista kuumetta alentavaa ja jos ei sillä mene niin sit on antibioottikuurikin. Toivotaan et tuo pieni nyt paranis.
Niin, ja paranemisia muidenkin pienille!
Nyt on pakko lähtee iltapalalle ja sit nukkuu..
Milenna ja Onni-Ilona rv 4+6 :)
Huonosti nukutun yön jälkeen huomenta kaikille! Aloittelen tässä työntekemistä. Ilta- ja aamuvuoro on peräkanaa niin ehdin nukkua ehkä 5 tuntia. Sormet ovat taas ihan turvonneet.
Täällä sataa räntää ja välillä puhdasta vettä. Paistais edes aurinko.
:)
Suuret pahoitteluni km:n saaneille, toivottavasti ponkaisette pian taas tänne odotuslistalle! *hali*
Pelkään että itsekin tipahdan listalta mutta tänä aamuna alkoi sitten tulla taas raskausoireita (mielialan heittelyä ja pahoin vointia). Toivottavasti matonen pysyy sisällä!
Minua on ruvennut oksettamaan erilaiset hajut, se haittaa aika suuresti työntekoa... Joudun työskentelemään pienessä kopperossa (näytteenotossa) h*lvetin pahalta haisevien ihmisten kanssa (monet asiakkaat haisevat ällötys-kammotukselta, varsinkin vanhukset ja yksinäiset miehet ja ne jotka tulevat syömättä ja juomatta verikokeisiin kuvittelevat että hampaiden pesukin on kiellettyä, yök!), välillä läträän kusien kanssa (meinasin eilen oksentaa asiakkaan pissanäytepurkkiin kun se kusi haisi niin kamalalta) ja yskökset saavat mahan heittämään todellista volttia (vaikka ne ei millekään haise niin pahaa tekee). Olenkin miettinyt sitä että miten ihmeessä selviän täällä, jos on neula suonessa ja rupeaa oksettamaan ei siinä voi kesken kaiken mihinkään lähteä... Ja töitä pitäisi kuitenkin hyvään tahtiin tehdä kun sairaslomia on niin paljon että ei edes kahville ehdi (vaikka nyt kyllä pidän säntillisesti kahvitauot, aivan sama vaikka jono seisoisikin sen hetken).
Muuten olo on ihan ok, pelkään vaan kovasti että raskaus menee kesken tai sitten tämä on kohdun ulkoinen... No, täytyy yrittää päsyä positiivisena, muutaman viikon päästä on jo neuvola joten silloin olen sitten taas hieman viisaampi :)
-Doodels ja mato 4+5
Täällä yksi marrasmasu ilmoittautuu mukaan joukkoonne. Esikoisemme LA on laskurin mukaan 13.11 jolloin olemme mieheni kanssa seurustelleet tasan 9v :)
Kauhulla luin äsken noita edellissivujen ikäviä uutisia, pahoittelut kaikille km saaneille.
Joko olette kertoneet sukulaisille ja kavereille uudesta tulokkaasta? Me ei vielä (pe vasta plussaus) kun ei olla kasvokkain vielä ketään nähty. Jännittää miten vanhemmat suhtautuu kun tämä on molempien vanhemmille ensimmäinen lapsenlapsi (eli hössötys alkanee sillä hetkellä).
Mukavaa ja aurinkoista tiistaita koko marraspoppoolle!
t. Glenda 5+4
Huonosti nukutun yön jälkeen mietin että mitä pitäis tehdä.. eilen illalla alko ihan kamala vatsakipu, ihan kuin menkkakipu, mutta voimakkaampana, soitin päivystykseen ja sanoivat vaan että täytyy seurailla. Vuotoa ei ole. Eli mietinkin tässä että pitääkö lähteä lääkäriin vai voiko seurailla tilannetta.. Onko muilla ollut vastaavaa?? Mistähän voisi johtua? Tietysti ite pelkään keskenmenoa tai kohdun ulkopuolista, en tiedä, kai se on soitettava lääkäriin...
lotta2
Surullista luettavaa tosiaan, pahoittelut minunkin puolestani. Melkein alkaa tuntua että on ihme että edes joillakin vauvanalut pysyy sisällä! Tai no, ihmehän se tosiaan onkin, aina.
Lotta2, en osaa sanoa sun kivuista. Toivottavasti menevät nopeasti ohi eikä tule vuotoa tai mitään. Itselläni oli eilen illalla semmoista pientä kipua alavatsassa, mutta ei ollenkaan niin kovaa kuin menkkakipu on. Pikkuhousuihin oli myös ilmestynyt aavistuksen verran jotain tuhrua. Minä tietysti pelästyin ja sitten vähän itkin miehen kainalossa... :) Mutta ilmeisesti pieni vuoto on normaalia, etenkin jos se ei oo kirkasta. Nyt aamulla ei ole enää ollut mikään paikka kipeä, paitsi tissit edelleen. Se onkin melkein ainut oire, ja siks tässä välillä tahtookin epäilyttää.
Mutta mukavaa tiistaiaamua kaikille, ja toivotaan että ne ituset pysyy kaikilla kyydissä mukana!
Ama-riia 4+6
Tervetuloa mukaan, Glenda79!
Kysymykseen kavereille ja sukulaisille kertomisesta, ei vielä. Perjantaina vasta sain itse tietää, ja kerroin toki miehelle heti (vaikka joskus olin ajatellut että pidän ensin salaisuutta vähän aikaa vain itselläni :) Meillä oli sitten vieraita ja hässäkkää koko viikonlopun ettei ehtinyt oikein itsekään tottua vielä ajatukseen, niin ei sitten kerrottu muille. Pari kertaa tuli kyllä sellainen tilanne, että ihmettelenpä jos ei joku jo arvannut. :) Siskolle piti kyllä heti kertoa, joten hän ja miehensä siis tietävät, kun he tietävät suunnilleen kaikki meidän asiamme. :)
Omalle äidilleni haluaisin kertoa mieluummin kasvotusten kuin puhelimessa, joten saapa nähdä tuleeko lähdettyä sitten viikonloppuna käymään " mummolassa" .
- Ama-riia
Miten jakselet ja mikä on tilanne??? Toiv. oli ohimenevää!!!
Helkkari tätä pahoinvointia... Olen maannut 5 päivää sisällä sairastamassa ja nyt kyllä heitän vermeet päälle ja lähden lenkille. Ulkona on aivan mahtava ilma! Täällä ei enää ole lunat, meillä paikat vihertää jo ihan täysillä. Ojanpientareilla hieman valkoista, mutaa se sitten siitä. On se ihanaa kun tulee kevät, muksutkin nauttii siitä.
Nyt tsemppiä siskot älkääkä vaipuko epätoivoon. Nauttikaa oireistanne, uskon että suurimmalla osalla kaikki menee kyllä aivan hyvin odotus loppuuna asti =D bd bd bd
Eppuliina rv 5+4, yhä jatkuu kituutellen
Piitu-Miina, Hönttä: Olen pahoillani. Tiedän tarkalleen miltä tuntuu. Paljon voimia ja jaksamista. Toivottavasti kummallakin tärppää heti uudelleen ja seuraavan vauvan kanssa kaikki on loppuun asti hyvin!
ON: Polilla tuli käytyä... UÄ:ssä näkyi sikiöpussi ja ruskuaispussi ja sikiöpussin reunassa oli se verenvuotokohta. Tuomio oli että se joko loppuu tai menee kesken. eli joudun nyt sit odottelemaan viikon seuravaa UÄ:tä jotta saisin tietää onko sikiö kuollut vai lyökö sillä sydän. Tietysti vuoto voi runsautua ja km tulla jo aiemmin. Kivaa tässä sitten odotella! Pahoinvointi on jotain ihan hirveetä, vessassa saa ravata ja uni on kova. Kamalaa kärsiä kaikesta tästä tietäen että se on todennäköisesti aivan turhaa.
Toivottelen kaikille uusille plussanneille onnea ja säkeittäin vauvaliimaa. Ja myöskin toivon ettei tähän sakkiin tulisi enempää keskenmenoja! Synnyttäkää potrat vauvat.
Eppuliina rv 5+3, ainakin vielä toistaiseksi hetken