***MarrasMasut***
Kommentit (66)
vain parillle parhaimmista ystävistäni, joiden kanssa jaan kaikki muutkin elämäni ilot ja surut. Musta on hyvä että ne tietää, jotta voin purkaa tän olotilan tuomia oireita heille ja varsinkin sit jos km yllättää, voin siitä heille myös puhua.. Toinen ystävistäni on itsekin raskaana ja toisella kolme lasta ja yksi km, joten he kyllä jaksavat kuunnella..
Mulla tuntuu selvästi pieni pömppö alavatsalla, joka tuntuu kasvavan joka päivä..=)
Lumi-83 rv 6+4
Mä oon kertonu raskaudesta parhaalle kaverille ja sen miehelle. Ne oli ainoot jotka tiesi että yritettiin. Varmaan seuraavaksi kerrotaan mun vanhemmille. Mut ensin eka neuvola ja jos sieltä sydänäänet sais kuuluviin.
Monella taitaa olla jo maha turvoksissa. Mä en oo omalla kohdallani vielä sellaista huomannu, mut eipä tuo maha muutenkaan mikään pyykkilauta oo, ni ei välttämättä edes huomaa;) Mut housut kyllä menee oikein hyvin vielä jalkaan. Rinnat ainoat, jotka on kasvanut ja turvonnu.
Joko olette varailleet ensimmäistä neuvolakäyntiä? Meillä se on vasta 12.4. Mutta ajattelimme mennä sitä ennen yksityiselle varhaisraskauden ultraan, malttamattomia kun ollaan...
Mulla ei vatsa vielä turvota, mutta rinnat kyllä senkin edestä. Vanhat liivit tuntuu vähän ahtailta.
vähän muokkailin la-listaa. tosin edelleen joku siinä häiritsee...
niin, ja surullista kun joutuu poistamaan listalta jo nyt nimiä :( pahoittelut teille joilla meni kesken.
LUMI83: on turvonnu. selvästi alamahalla sellainen pallero kun laittaa käden siihen päälle :)
NASULINA: joo! ne samperin hormonikarvat! justiisa eilen niitä kattelin että voi yök ku niiden kin piti ilmestyä. kivoja mustia karvoja... no toisaalta, onhan ne tavallaan kivemmat kuin pigmenttiviva, noi sentän voi ajella pois jos siltä tuntuu ;)
VAUNUT: on sitä tullu mietittyä myöskin. sama onglema kuin sulla nasulina. poika täyttää marraskuussa 3vuotta ja samaa mietin että miten järkkäis kyydityksen. kaksosten rattaat kun olis sinänsä turha ostos ettei esikoinen niissä kuitenkaan kauaa menis mutta sitten mitä? onneksi ehtii kattelee että miten esikoien kehittyy enne kuin tämä katkarapu tuolta ulos punkee. näkee että voisiko harkita sitä sellasta sisarlautaa vai mikä se nyt on vai pärjäisikö peräti suurimmaksi osaksi ilman mitään. meillä on kuitenkin kahdet rattaat...
KERTOMISESTA: me ollaan pikku hiljaa kertoiltu ihmisille. parhaimmat kaverit tietää jo, mun serkku myös. miehen työkavereista osa ja mun luokkakavereista osa (tai sit kaikki jos juoru on kulkenu...). muuten ei mitenkään salailla, mutta koitetaan viivyttää vanhemmile kertomista mahdollisesti ekaan ultraan asti. jos maltetaan eikä möläytetä :D
meillä tosin esikoinen jo möläytti mun äidille, mutta onneks/toivottavasti ei tajunnu. poika sano mummulle kun höpötteli että vauva. mummu kysy missä on vauva ja mitä teki meijän 2vee. näytti mua mahaan ja sano äiti... ei jättäny paljoo arvailun varaa, mutta hyvällä säkällä poskiontelontulehdus olis jumittanu äitin aivot niin ettei tajunnu :D
ja onneks justiisa tuolloin poika puhu yksillä sanoilla, normaalisti kun on yks höpötintti koko kakara ettei olis yllättäny vaikka olis kovaa ja korkeelta huutanu: äitin mahassa on vauva... täytyy siis olla puhumatta mahavauvasta pojan kanssa toistaiseksi...
nyt alkaa tulla nälkä. vatsatauti on voitettu näet. tänään vielä lepäilen kotona ettei vahingossakaan käy niin ettei päsiskään huomenna neuvolaan. sitä en riskeeraa. jännittää jo kovasti!
Mukava katsoa kun marrasmasujen joukko vain kasvaa ja toivottavasti ei tule tippumisia. Kauhea olo itsellä kun kaksi KM takana ja joka vessa kertaa pelkää että vuodanko. Vielä kun ole sairaslomalla niin aika tuntuu matelevan ja on liikaa aikaa miettiä masunasukin vointia.
Mullakin on tuntunut nipistyksiä ja viiletelyjä alavatsassa, mutta koitan vain kovasti ajatella että kuuluu asiaan että kohtu se vain kasvaa ja kiinnikkeet venyy. Vaikka vaikeaahan se on. Alavatsa oli eilen todellä pömppö mutta nyt melkein omissa mitoissaan, mutta rinnat on kasvaneet huimasti. Toisaalta ihan mukava kun on pieni rintainen että välillä on kunnon RINNAT!! Vielä ei oikein muita oireita ole aamulla alkoi huimata kun en heti syönyt kun heräsin kunnon tuoremehu lasi korjasi tilanteen. Niin ja eilen illalla kun pesin hampaita niin tuli kunnon oksennus refleksi, sama oli esikoisen odotusaikana että meinasin joka hampaidenpesu kerta oksentaa.
Emme meinaa vielä sukulaisille kertoa ilostamme vasta ultran jälkeen joka on 23.3, pääsemme ultraan sairaalaan jossa olemme käyneet aikasemmin hormonihoidoissa, pelkäsin että emme pääse nyt kun hormonejen syönnissä on pidetty taukoa viime KM jälkeen, mutta pääsemme kuitenkin, ONNEKSI. Olisin kyllä sitten yksityisesti mennyt. Pitääköhän sitä sitten neuvolakin varata kun niin moni on jo varannut ja pääseekin aika hyvin sinne, mulla kun oli sellainen tunne et jos on toinen raskaus niin eka neuvola ois vasta RV10!?
Ehkäpä lopetan runoilemisen tähän...
Tarrasukkia ja tiukkaa vauvaliimaa ja hyvää tiistaipäivää ja hyviä vointeja : )
Täällä ollaan, taas. RV 5+2. Kuopusta ootellessa hengailin täällä 4 vuotta sitten, apua onko siitä tosiaan jo niin kauan?? Esikoinen on lokamuksu, lapset ovat vuoden ikäerolla, huh, ei enää ikinä sitä rääkkiä! Nyt jo tosin helpottaa, helpotti jo kun kuopus oli siinä kahden vanha ja esikoinen kolmen, leikkivät hienosti yhdessä, ei ole koskaan mitään sisarusriitoja ollut. Ollaan panostettu todella perhedynamiikkaan ja hyvään vuorovaikutukseen ja ilman ongelmia on mennyt. Nyt on pojalla 4v.uhma, ja ollaan ihan iloisia siitäkin, hän on sellanen viilipytty ja itse rauhallisuus ollut aina, että hyvä nähdä että luonnettakin löytyy sillä sisko on tulta ja tappuraa:D...luonnetta siis löytyy.
Kaikille ollaan jo pikkukolmosesta kerrottu, ei malttanut millään pitää iloista asiaa itsellään, toivottavasti kaikki menee hyvin niin kuin kahdella ensimmäisellä kerralla. Ekat mammavaatteetkin olen jo ostanut, vauvalle en vielä ole uskaltanut mitään vaatetta hankkia. Kahdelta ensimmäiseltä on jäänyt paljon vauvavaatetta mutta jotakin omaa pitää tietty olla uudelle tulokkaallekin.
Nyt ostetaan ihan erilaiset vaunut kuin aiemmin ja kestovaippailuakin meinataan kokeilla, niitä olen muutamat hankkinut. Nyt on ihan erilainen olo jotenkin kun on jo konkari synnytyksien jne. suhteen, vaikka jokainen synnytys onkin erilainen.
Esikoinen tuli sektiolla ja kuopus alateitse. Valitsisin sektion koska vaan uudelleen, alatiesynnytyksestä jäi kauhea pelko, niin kauheeta se minulle yksinkertaisesti oli. Vaihtaisin koska vain 2:n viikon sektiohaavakivun 46:n minuutin ponnistuskipuihin. Pelkolappu oli mukana, kukaan ei sitä Kättärillä mitenkään noteerannut, kätilöitäkin oli samana yönä neljä, kuka siinä joutaa kuuntelemaan synnyttäjän mielipiteitä. Jokin häpyluunosa tms. oli irti vielä 2 vuotta synnytyksen jälkeen.(toiv.en pelästyttänyt ketään?)
Edelleen pidän joka päivä päiväkirjaa syntymättömälle lapsellellemme, niin kuin aiemminkin. Päiväkirjan kirjoittaminen muuttuu kerran viikossa-kirjoitteluksi taas kunhan lapset kasvaa, mutta on mielestäni kiva muisto lapselle. Nyt panostan itseeni ja yritän nauttia täysin siemauksin odotuksesta, aiemmin sitä ajatteli vain käytännöllisiä vaatteita ja jännitti omalla tavallaan enempi, nyt aion olla hieman turhamainenkin:D
Kaikille iloista odotusta!
Tänään aamulla heräsin aivan järkkyyn maha kipuun ja sitten menin vessaan ja sieltähän se pienten ponnistelujen jälkeen " putkahti" pois.
Eli pikku-vaavi tuli pois..(verilimalöntti)
Soitin sitten neuvolaan ja nyt tilanne on se että me joudutaan nyt tutkimuksiin, koska tää on nyt viides keskenmeno meijän lapsenyritys historiassa.
Mua ei masenna tuo keskenmeno nyt enää ollenkaan, vaan mua pelottaa, pelottaa ihan sikana.
Miksi mä en pysty pitämään sitä lasta sisälläni?
Mikä mussa on vikana?
Kaikki ajatukset vaan rullaa päässä ihan koko ajan...
Teitä tulee niin ikäväkin..
Höh, ikävä kuulla, että joukostamme on joutunut lähtemään taas monta nikkiä. En osaa muuta sanoa kuin että olen tosi pahoillani puolestanne. Toivottavasti jäljelle jäävät pysyvät mukana marraskuuhun asti.
Tervetuloa uusille! Kiva että porukkaa tulee lisää!!
Tappiselle neuvolaan menosta: mulle sanottiin nlasta, että kannattaa mennä sinne rv 8 (mullakin siis toka raskaus). En kyllä vielä varannut aikaa, vaan teen sen vasta ensi viikon ultran jälkeen.
Joku (sori en muista nikkiä) kirjoitti, että aina vessaan mennessä pelottaa. Sama juttu täällä, oon aina sydän kurkussa, kun lasken housut alas. Ja jos jalkeilla ollessa tuntuu, että housuihin lirahtaa jotain, katson heti ihan kauhuissani, että ei kai se ole verta. Kauhea keskenmenon pelko siis täälläkin. Samanlaista oli esikoisenkin aikaan eli ei sitä yhtään viisaammaksi (=rauhallisemmaksi) ole näköjään tulltu.
Joo ei taas sen enempää, täytyy palailla töitten pariin.
Voi ei! Ihan kamala tilanne! Melkein alkaa täälläkin itkettää. :(
Jaksamista sinulle! Toivottavasti tutkimukset auttavat.
Voi että Buam, olen todella pahoillani :/ Toivotaan todella että tutkimukset auttaisivat vähän selvittämään asiaa.
Täällähän on tosi aktiivisia kirjoittelijoita, kiva juttu!
Ja kiitos Freya (menihän nikki oikein??) kun kommentoit karva- ja vaunuasiohin :) Meilläkin on nuo yhdistelmät ja matkarattaat käytössä. Matkarattaisiin saa autobaby kaukalon kiinni joten sen puoleen vauvan kanssa on kätevää liikkua autoillenkin....mutta mihis sit tämä esikoinen jos ei haluakaan kävellä? Mutta onneksi tässä on vielä tosiaankin aikaa kuten itsekin sanoit :) Ja hyvä kun paranit vatsataudista! Olihan se sinulla? Jotenkin menee nämä nimimerkit meikällä ihan sekaisin.
Mitäs muuta pitikään kommentoida. Mielen kyllä vetää todella matalaksi nämä km:t. Ei oikein edes " huvita" tänne mitään kirjoitella kun jotenkin pelkään että pahoitan jonkun mielen. itse täällä pohdin jotain vaunuasioita kun toisella on elämä ihan sekaisin ja vauva mennyt kesken.
Mutta pidetään lippu korkealla, tuli vastaan mitä tahansa, eikös vaan!!
Heipat!
Olen pahoillani buam, kun jouduit taas käymään km läpi. Kerro meille kuulumisesi, kun olet käynyt lääkärissä. Paitsi, jos menee liian henkilökohtaisesti. Käyn välillä tuolla kuumeilijoiden puolella lukemassa/kirjoittelemassa.
Maha on taas turvoksissa ja olo on kuin norsulla. Väsyttää, mut voi johtua viiden tunnin yöunista.
Uusille tervetuloa joukkoon tummaan!
rv6+2
:)
Heippa,
Olen kohta 2-v. pojankoltiaisen äiti E-Suomesta. Meillä on yksi km takana, joten pelolla olen lukenut viestejänne. Olen ollut aikaisemmin sitä mieltä, ettei saisi hehkuttaa raskaudesta ennen kun on 12 vko täynnä, mutta nykyisin olen kantaani lieventänyt. ;-) Otti ilmeisesti se edellinen km koville kun en hyväksynyt ollenkaan kun toiset alkoivat touhottaa raskaudesta heti kun kaksi viivaa ilmestyi tikkuun. Ihan kuin touhotus vaikuttaisi jotenkin asiaan.. haloo..
Odottelen tässä ihan rauhassa ja menen varmaan yksityiselle ultraan jos parin viikon sisällä ei ole tullut mitään hälyyttävää. Oireita on paljon vähemmän kuin kahdessa edellisessä raskaudessa. Keskenmenneessä oireet loppuivat kuin seinään ja silloin tiesin, että jokin on hullusti. Niinhän olikin.
Mutta toivotaan, että kaikilla masunautit pysyvät kyydissä ja sitten joskus marraskuussa tajuavat tulla uloskin. ;-)
RV 4+6
en oikein löydä sanoja.. Huomasin että olit eilen kirjoittanut menkkamaisista kivuista mitä sulla oli ollut, mulla alkoi samanalaiset kivut eilen illalla, vuotoa ei ole ollut, ja tänäänkin kivut vaan jatkuu.
Jostain luin että voi kuulua alkuraskauteen, mutta sitten oli myös kirjoittelua netissä siitä että voi kertoa myös alkavasta keskenmenosta.
Eli en nyt sitten tiedä mitä ajatella. En ole käynyt lääkärissä, mieli kyllä tekisi, vaikka eihän sille mitään voi jos kesken menee.
Onko kellään muulla kokemusta näistä kivuista alkuraskudessa?
Noista menkkakivuista on pakko kertoo, että tää oli mulle viides keskenmeno ja suurin osa on alkanut ihan pelkällä verenvuodolla, ilman kipuja.
Tää oli toinen joka alkoi kivuilla.
Esikoista odottaessa mulla oli ihan noita samoja tuntemuksia, mutta loppuun mentiin ihan hyvällä menestyksellä.
Että ole ihan rauhallisin mielin, jos ei vuotoa ole niin kaikki on hyvin.
Mä olen itkeny tän päivän aikana niin paljon että nyt saa riittää.
Surut on surtu pois ja pelonsekaisin tunnelmin ootellaan lääkäri aikaa.
tälle viikolle en saanut ja ens viikolla pitää soittaa neuvolaan ja sitten kuulemma sille viikolle saan ajan ja sitten saadaan lähete ilmeisesti perinnöllisyysklinikalle.
Nyt on vaan niin ontto olo.
Anteeksi kun mä teille tätä puran, en oikein osaa tuolla kuumeilijoissa purkaa itteeni, kun te ootte kuitenkin tutumpia...
Toivottavasti ei kukaan pahoita mieltään kun tänhän pitäis olla onnellista aikaa kaikille...
Sanokaa ihan suoraan vaan jos jotakin haittaa/häiritsee.
Buam
pikemminkin päin vastoin voisi kuvitella, että susta tuntuis pahalta puhua meille kun meillä se pieni astronautti vielä istuu raketissaan ja itselläsi on niin suuri suru jälleen läpi käytävänä :( oon todella todella pahoillani sun puolesta. en oikein osaa sano mitään fiksua taaskaan, sitä vain on ikävien tilanteiden edessä niin neuvoton, mutta toivottavasti ei yksin. en osaa ilmaista myötätuntoani niin kuin haluaisin. ei voi sanoa että tiedän miltä susta tuntuu, sitä ei voi tietää kuin toinen saman kokenut. ei voi sanoa että häntä pystyyn, koska tottahan toki sitä on ihmisella lupa surra suurta menetystään. ei voi sanoa että kaikki järjestyy kun ei kaikki järjesty, mikään ei tuo pientä taimea takaisin. ei voi sanoa oikein muuta kuin yritä jaksaa ja jonain päivänä tia hetkenä kun aika on kypsä, on taas aika katsoa tulevaisuuteen.
nyt pitää lopettaa koska alkaa itkettää liikaa ja kohta pitäisi hakea poika hoidosta eikä sinne viitsi silmät turvoksissa ja punasina mennä...
Oon kans pahoillani buam, et teille kävi noin:(
Ja minua ei kyl häiritse jos haluat tänne purkaa tuntojasi, parempihan se on saada se suru puhuttua kuin jättää se sisälle vellomaan.
Suuren suuret halit sinulle, en osaa muuta nyt sanoa..
Omaa napaa seuraavaksi: Minäkin tässä odottelen ,että tulis se perhana ulos, että saa taas jatkaa yrittämistä. Lääkäri ei antanut mitään toivoa eilen kun olin naistenklinikalla. Ultrasta ei edelleenkään voi sanoa, missä se sikiö on.
Veren hormoonitaso ei ole noussut odotetusti, eikä vastaa viikkoja, joten lääkäri ei mitää toivoa tämän vuoksi antanut. Hän on lähes varma, että sikiö on kohdun ulkopuolella.
Menen huomenna taas siellä käymään ja sitten katsotaan, miten menetellään. Tiedän, että haluavat olla varmoja, ennenkuin aletaan abortoimaan. Odottelu tuntuu niin tuskaiselta. Olisi niin kiva, että lähtis nyt itsestään pois.
Fiilikset vaihtuvat koko ajan. Välillä itken ja välillä tulee sellainen sisu; Minähän vielä sen lapsen saan. Ja välillä tahdon luovuttaa.
Toivotan teille muille todella onnea ja tarrasukkia.
Unelma rv6, vielä vähän aikaa
Voi Buam! :' ( jaksamisia sinulle, meinas täälläkin myötätunto itku päästä.
Oli taas tullut uusia :) meitähän on jo toosi paljon! Kiva :D
tää päivä on menny yllättävän nopeesti, vaikka ei paljon mitään ole tehnytkään. mieheltä leikattiin eilen molemmilta puolilta nivustyrät, on saanut leikkiä sairaan hoitajaa. säälittää kun toinen ei pysty kunnolla edes kävelemään, kun on niin kipeä. onneks on särkylääkkeitä!
eilen jo piti siivota, mutta iskikin päänsärky ja jäikin sitten tälle päivälle... Ja huomisellekin vielä :D jotenkin loppui vauhti ala kerran siivottua. ehtii sen ylä kerran siivota huomennakin.
Huomasin että alavatsa on nyt jo pyöristynyt :) aamullakin tuntee kädellä pienenpienen kummun :) ja iltaa kohti maha turpoaa koko ajan... Myös lievää herkistymistä ilmassa... Katsottin ice agea, ja lopussa meinas tulla itku, kun se oli niin liikuttava :) Ei muuten oo tapana vetistellä vaikka katsois mitä. kerran on saanut leffa itkemään. odotin silloin esikoista, ja leffa oli pocahontas :D
Nälkä tulee huomattavasti helpommin kuin ennen. Ja ihan järkky makean himo! eilen kun menin hakemaan miestä sairaalasta, söin matkalla yli puolet fazerin sinisestä, aikaa matkaan meni n. 15 min :) Jaa saman voisin tehdä taas :p
ja taas kerran unohdin mitä mun piti kenellekin kirjoittaa... piti muutamaankin kirjoitukseen vastata jotain.. Minkäs teet, kun on lähopää :)
-ebba- 5+0
Tervetuloa Glenda!
Meillä la laskureiden mukaan myös 13.11, joka on mun ja miehen hääpäivä:)
Kysymyksiin;
Ei olla kerrottu kenellekään, miun tekis hirveesti mieli kertoo etenkin yhelle kaverilleni, mut viel en oo saanut mieheltä lupaa kertoa:) Ehkä ekan neuvolan(jos saadaan kuunneltua sydänäänet) tai ekan ultran jälkeen.
No höh, muistelin et siel oli 2 kysymystä, mut toinen pääs jo unohtuu..Palailen sit myöhemmin:)