Miltä sinusta tuntuu elää maailman onnellisimmassa maassa?
Eli Suomessa.
Minusta tuntuu yksinäiseltä, pelottavalta ja alakuloiselta. Varmuutta mistään ei ole. Raadan veroihin varautumisen vuoksi. Lähisukuni on täynnä persoonallisuusongelmaisia ihmisiä ja luulen itsekin olevani sellainen. Palelen yli puolet vuodesta.
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Eipä täällä erityisen hyvälle tunnu asua, melko tylyn oloinen maa. Kauhean tiukka meininki monissa asioissa erityisesti valtion toimesta. Yksitotinen ja keskustelematon yhden totuuden maa. Vaihtoehtoja moniin asioihin ei juuri lainkaan, puuttuu julkinen keskustelu, normaali erimielisyys. Sen sijaan asiat pyritään pitämään mahdollisimman etäällä ihmisistä, jotta he eivät häiritsisi päätöksentekoa. Media on täysin aivokuollut. Kaikki nämä asiat ilmenevät sitten käytännön päätösten kautta ihmisten henkisenä pahoinvointina.
No missä on se onnella sulle? Missä maassa olisit onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on myös nyt akateemista työttömyyttä.
Niin, mutta ne "akateemiset" ovatkin kaakatustieteen tohtoreita ("naistutkimus"), nille ei kaikille ole saatu järkättyä suojatyöpaikkaa jotka maksetaan verovaroista.
Biologi, matemaatikko, fyysikko, kemisti, tilastotieteilijä, mikrobiologi tässä turhia akateemista työttömiä. Jokainen osaa laskea, lukea, kirjoittaa ja ymmärtää englanniksi oman alansa.
Vierailija kirjoitti:
Voi v...tu tätä valituksen määrää täällä. Teidän pitäisi kokea mitä on oikeasti elää "huonossa" maassa ennen kuin alatte suurin piirtein valittamaan ruuan suolattomuutta täällä ja muualla.
Ja ajattelit itsekin sitten alkaa valittamaan...
En tunne ketään, joka olisi tällaiseen onnellisuustutkimukseen joka vuosi vastannut. Tunnetko sinä? Suhtaudun koko tutkimukseen epäilevästi. Suomi on EU:n lypsylehmä eli nettomaksaja joten täytyyhän kyseessä olla maailman onnellisin kansa.
Vierailija kirjoitti:
Voi v...tu tätä valituksen määrää täällä. Teidän pitäisi kokea mitä on oikeasti elää "huonossa" maassa ennen kuin alatte suurin piirtein valittamaan ruuan suolattomuutta täällä ja muualla.
Kysymys ei ollut, miltä pitäisi tuntua, vaan miltä tuntuu. Rehellisesti, aidosti, kaunistelematta.
Antakaahan ihmisten vastata syyllistämättä.
Kuulun onnellisten suomalaisten joukkoon. En vaihtaisi tätä mihinkään muuhun.
Kahtiajakoiselta tuntuu. Toisaalta on paljon tilaa kaikkialla, keskimäärin myös isot asunnot, kesämökit, monet suomalaiset matkustelee paljon, ihana luonto, ilmainen koulutus, 4 vuodenaikaa, vapaus olla sellainen kuin on, rauhallista ja turvallista.
Toisaalta paljon on työttömyyttä, köyhyyttä, mielenterveys- ja päihdeongelmia, joihin ei saa apua, kaikki on kallistunut tosi paljon (myös terveyspalvelut), nuoret eivät löydä töitä valmistumisen jälkeen, on näköalattomuutta, lisääntynyttä rikollisuutta, huumeet ovat iso ongelma, koulut ovat paikoin levottomia ja huonotasoisia, paljon muualta tulleita, joille ei riitä töitä
Mahtavaahan tämä on ollut viimeiset 52 vuotta. Mutta pitkä talvi vaan potuttaa vuosi vuodelta enemmän. Kesällä ahistaa jo valmiiksi kun tietää että kohta on taas syksy.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on kallista, mutta sille on syynsä. Myös palkkataso on maailman mittakaavassa hyvä.
Maksan mielelläni veroja.
Kas, onnellinen veronmaksaja löytyi! Olet niin totaalisen väärässä mm. tuossa palkka-väittämässäsi.
Aika hyvä olo. Uusi kiva asunto rauhallisella paikalla. Ilmastostakin pidän yleisesti, en palele, tykkään vuodenaikojen vaihtelusta. No, viime talvi oli aika pohjanooteraus. Tällä hetkellä taivas on sininen ja aurinko paistaa. Merenranta ja luonto on lähellä.
Olen jo vanhuuseläkkeellä, eläke on pieni, mutta elän nuukasti. Tällä hetkellä selviän aika hyvin rahallisesti.
Sukulaisillakin menee kohtalaisen hyvin, iäkkäin sukulainen on vielä terve, nuoremmilla on töitä ja tulevaisuuden suunnitelmia. Ystäviä on useampi ja viihdyn myös yksin. Viikottainen liikuntaharrastus on jossa tapaan tuttuja. Elämässäni on useita kiinnostuksenkohteita, jotka pitävät minut hyvällä tuulella.
Ainoa mikä sapettaa, on se että sain kielteisen päätöksen pitkäaikaissairauteeni tarvitsemaani hoitoon. Meitä seniori-ikäisiä ei haluttaisi hoitaa. Suunnittelen vastatoimia.
Ja toki painostaa ajatus Venäjästä ja sodasta, mutta ainakin Suomella on asiassa aktiivinen rooli. Suren maamme osalta eniten sitä kuinka nuorten elämä menee, jos heiltä viedään toivo paremmasta. Jos Suomi ei satsaa lapsiin, nuoriin, opiskelijoihin ja työttömyyden ja terveyden hoitoon, se on todella paha virhe, joka tulee kostautumaan.
Maailmassa on niin kamalia lukkoja nykyään, että tuntuu onnekkaalta. En haluaisi olla jossain, missä on sota.
6-
Se on niin herttaisin kiva katsella sivusta kuinka muilla pyyhkii hyvin mutta itse ei vuosikausien yrittämisestä huolimatta pääse siitä osalliseksi.
Mä en juuri tunne lämpimiä tunteita Suomea ja suomalaisia kohtaan.
Asun maailman toiseksi onnellisimmassa maassa. Kun tulen kotimaahan en huomaa mitään eroa. Täällä on välimatkat vaan lyhyempiä verrattuna Suomeen. Tanskalaiset ovat vähän nuivia ulkomaalaisia kohtaan, ei epäystävällisiä mutta eivät hihku riemusta mitenkään. Ja onhan siinä eroa mistä maasta tänne on tullut. Muut pohjoismaalaiset sulautuvat tänne hyvin. Kummassakin maassa kaikki systeemit toimivat hyvin. Suomesta kaipaan joitakin asioita mutta täällä on kaikenlaista mitä Suomessa ei ole. Lentomatka on lyhyt eli jos alkaa kaivata frendejä on helppo pistäytyä viikonlopuksi . Yhteistä Suomen kanssa myös kieli, joka on vaikea. Ja tanskan lausuminen oikein on toivotonta, muille kuin syntyperäisille.
Ei täällä kovin hyvät säät oo. Espanjassa voi uida meressä maaliskuussa
Kurjalta koska olen pienituloinen.
Hyvältä tuntuu. Kaikki on hyvin. Lopetin työt , jäin eläkkeelle, velkaa ei ole, oma asunto stadin parhailla paikoilla, kesät mökillä rentoutumassa, voi saunoa, uida, vaeltaa metsissä, soudella puhtaassa vedessä, hengittää raikasta ilmaa. Meillä on upeita paikkoja, Lappi, Itämeren rannat, Saimaa, Saaristomeri jne. Aikuiset lapset löytäneet oman tiensä. Voi nauttia vuodenajoista ja jos pimeys marraskuussa ahdistaa voi muutamassa tunnissa lentää Välimerelle nauttimaan auringosta. Suomi on suomalaisille paras maa, sanoi jo kenraali Ehrnrooth aikoinaan. Olen samaa mieltä.
Ihan hyvältä tosin samalta tuntruis vaikka Suomi olis maailman onneton maa.
Hyvä jos mielesi parani, on tärkeää myös muistaa, mitä itsellä on, eikä pelkästään haikailla sen perään, mitä itseltä puuttuu. Onnellisuus on kuitenkin loppujen lopuksi korvien välissä.
Ihan lopusta olen täysin eri mieltä. Toivo paremmasta on kyllä olennaisen tärkeää onnellisuudelle, siihen kannattaa panostaa ja sen eteen kannattaa omien voimavarojen puitteissa tehdä töitä. Esimerkiksi säännöllinen liikunta parantaa useimmilla elämänlaatua huomattavasti.