Hajatelma

Törmäsin vahingossa erään entisen tutun elämäkertakirjasta tehtyyn lehtijuttuun ja huomasin, että hänkin sairastaa syöpää. Jo toinen, entinen fwb:ni (ainoa sellainen) sairastaa myös. Nämä vanhat miehet eivät ole viisastuneet, koska olivat viisaita ja kaikkea muutakin kivaa jo nuorempina, mutta pehmentyneet ovat kyllä huomattavasti.

No, nostalgiapuuskassa kävin katsomassa myös eräitä You Yube-videoita telkkariohjelmista, missä haastatellaan ensirakkauttani ja avomiestäni. Hän on niin komea, että edelleen pyörähti sukat jalassa, kun näin :)  Sussiunakkoon mikä mies, en yhtään ihmettele, että rakastuin ensisilmäyksellä. Ja mikä huumori, äly ja nokkeluus toimittajan kysymyksiin vastaamisissa. Tuolloin hän oli kuitenkin vasta alle 30.

Mutta videoiden alla luki hänen nimensä ja RIP. 

Haluaisin kovasti tietää miten hänelle kävi, milloin ja mihin kuoli. Kun jätin hänet, päädyimme vielä muutamia kertoja samaan sänkyyn kun minä tai hän oli Suomessa, ja se vasta kipeää tekikin, kun hän aamulla lähti. Tuntui että saan sydänkohtauksen, se oli fyysistä kipua. Hänen takiaan jätin ne piirit kokonaan ja ihan kaikki ihmiset myös, jotka niihin piireihin kuuluivat. Enkä edelleenkään pidä heihin yhteyttä, joten en tiedä ensirakkauteni myöhemmistä vaiheista mitään. Melkein 40 vuodessa ehtiikin tapahtua yhtä sun toista.

Kumma juttu tuokin, että aina jos livenä törmään näihin ihmisiin (mitä silti välillä tapahtuu, sama musiikkimaku kun on), niin edelleen tunnen halua paeta eikä siksi tule kysymykseenkään mennä juttelemaan ja kysymään kevyesti mitä ensirakkaudelle kuuluu. (Voihan olla, että tuo RIP oli väärää tietoa.) Jotkut heistä tunnistavat minut ja kerran yksi tuli juttusillekin vahvojen imartelujen kera. En vain halua mitään kontaktia yhteenkään heistä, vaikka meillä on yhdestä elämänvaiheesta samoja muistoja ja muutenkin paljon yhteistä.