Mun elämällä ei ole mitään arvoa
Kommentit (39)
On se kuitenkin kohdattava joskus. Mut jos elettäs vielä vaikka piruuttaan!
Tää paska maailma pistää miettimään.
Voisiko arvoa tehdä itse? Jotain mikä miellyttää itseä? Jokin tavoite?
Tietysti on, kaikilla ihmisillä on. Mikä ahdistaa?
Vierailija kirjoitti:
Jokainen elämä on yhtä arvokas.
Ap varmaankin on arvokas, mutta rohkenen väittää, että kaikki elämä ei ole arvokasta tai elämisen arvoista. (Ohis)
Sä olet masentunut ja tarvitset kognitiivista terapiaa tueksi, jotta ymmärrät että nuo ajatukset ovat vääristyneitä. Vai ajatteletko itse niin että jollain ihmiselllä on enemmän arvoa kuin toisella? Mikä tilanne aiheuttaa nuo ajatukset. Ehkäpä ympäristönvaihdos auttaa.
Maailmanpolitiikka on enemmän sekopäistä kuin kukaan tällä foorumilla. Ai niin ja tietysti muutama orpo piru kotimaassammekin.
Kuka sen arvon määrittelee? Kenen kriteerit määrittää sun arvon?
Sitä voisi lähteä miettimään miten saisi elämäänsä lisää sisältöä ja lähteä kyseenalaistamaan miksi ajattelet noin? Mistä tuo ajatus kumpuaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen elämä on yhtä arvokas.
Ap varmaankin on arvokas, mutta rohkenen väittää, että kaikki elämä ei ole arvokasta tai elämisen arvoista. (Ohis)
Minä taas väitän, että elämän arvokkuus on ylipäätään aika subjektiivista. Esimerkiksi oma elämäni ei ole juurikaan minkään arvoista, mutta se ei myöskään ole sen arvottomampaa kuin kenenkään muunkaan elämä.
Lapsuuden aikaiset traumat eivät jätä mua rauhaan. Joka kerta kun käyn nukkumaan, tulen miettineeksi sitä, että herääkö enää aamulla vai ei.
-Ap
Olet arvokas ja tarvitset apua. Olin joskus tosi synkissä vesissä, arvoton, epätoivonen, enkä olisi ikinä voinut uskoa mikä onni odottaa ihan nurkan takana.
Katso vielä.
Ei millään olevaisella täällä ole sen ihmeempää arvoa. Eikä tarvi olla. Kun miettii vaikka jotain pikkulintua tai kissaa, niin samaan aikaan niillä ei ole mitään erityistä arvoa mielessä elämän suuri tarkoitus, mutta yhtä lailla useimmat meistä on sitä mieltä, että niillä ehdottomasti on olemassa olemisen ja elämisen oikeus, ihan sillä perusteella kun ovat tänne kerran syntyneet ja ovat tietoisia olentoja. Eli sulla on kyllä arvoa ihan vain koska olet olemassa, tietoinen ja vieläpä ihminen jolle kuuluu kaikki ihmisoikeudet, mutta jotain suurta, erityistä, tuskin. Mutta miksipä sellaista kaivatakaan?
Olet arvokas. Pyydä Jeesusta elämääsi. Tunnusta hänelle että olet tehnyt vääriä asioita. Sillä niin me kaikki olemme. Voit saada rauhan sydämeesi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden aikaiset traumat eivät jätä mua rauhaan. Joka kerta kun käyn nukkumaan, tulen miettineeksi sitä, että herääkö enää aamulla vai ei.
-Ap
Terapia auttaa. Olin itse ennen masentunut ja mietin, että kaikki olisi paremmin jos minua ei olisi olemassa. Menin terapiaan, löysin hetken etsittyäni hyvän terapeutin ja sain elämääni kannustavia ihmisiä, jotka auttoivat. Elämä voi oikeasti muuttua täysin!
Huh säikähdin jo että kirjoittajana ON LAPSI.
Elää voi ilman arvostustakin ja joskus tuo voi olla vain tunne. Kun tulee tiettyyn ikään ei edes piittaa mitä muut ajattelee. Siitäkin varmaan haukutaan tosin nykyaikana minäminäksi..... ?
Kannattaa puhua ajatuksia vaikka johonkin auttavaan puhelimeen, joita on runsaasti tarjolla. Elämä voi olla kuormittavaa myös psyykkisesti, ei se ole mikään häpeä. Ei silti tarvitse kuolla myöskään jos on vaikeaa.
Onpas. Jokainen on arvokas ja sä. Voit sä elää.