Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tarvitseeko yliopisto-opinnoissa apua vanhemmilta?
19.03.2025 |
Tyttäremme on lukiossa ja menestyy koulussa erinomaisesti. On kuitenkin saanut apua opintoihinsa meiltä vanhemmilta, koska on sitä kovasti pyytänyt. Erityisesti pitkän matikan ja fysiikan kymppejä ja ysejä ei olisi tullut ilman vanhempien apua.
Nyt tyttö suunnittelee yliopisto-opintoja, joissa on paljon matikkaa. Pelottaa, että emme vieläkään pääse eroon läksyistä, vaan tytär jää kotiin ja me tehdään taas illat pitkät matikkaa.
Ovatko muut tai ovatko lapsenne tarvinneet vanhempien konkreettista apua vielä yliopisto-opinnoissakin? Monihan ei edes osaisi auttaa lastaan, me valitettavasti osataan. Isänsä opetti aikanaan yliopistolla työkseen niitä samoja kursseja ja minäkin olen käynyt ne läpi.
Kommentit (75)
Taitaa olla niin, että sinä tarvitset apua omaan vanhemmuuteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matikkaa lukee meidän opiskelija enkä osaa jeesata, mut hän kyllä tietää sen.
Eiköhän tuossa vaiheessa voi pestä kätensä lastensa koulutuksesta.
Jos hän ei osaa itse matikkaa, tuskin pääsee sinne kouluunkaan.
Ei kai kukaan pakota auttamaan. Selkeästi hyötyy avustanne. Löytyiskö asiaan joku kompromissi? Mille alalle aikoo hakea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain vaiheessa lapsen on vain opittava lentämään omilla siivillään. Se miten paljon tai vähän lapsi saa apua tai tukea yliopisto-opintoihinsa vanhemmiltaan on yksilöllistä. Kaikilla lapsilla ei edes ole mahdollisuutta ikinä saada apua ja tukea omilta vanhemmiltaan koulunkäyntiinsä saati, että saisivat siihen apua apua tai tukea millään tavoin siinä vaiheessa kun mahd. opiskelevat yliopistossa.
"Vähän" pelottavai ovat curling vanhemmat jotka eivät osaa päästää lapestaan irti.
Lapsella kuuluu myös oikeus tehdä virheitä ja vääriä valintoja. Ei ole lapsellekaan hyväksi, jos häntä ihan jokaisessa asiassa autetaan ja tietaan.
Ei yliopisto-opintojen ole edes tarkoitus olla aina helppoja ja saada niistä hyviä tai erinomaisia arvosanoja. - Ei ainakaan niin,. että niiden saaminen olsi kiinnin enemmän tai vähemmän vanhemman avusta.
Totta kai apua saa ja voi ja pitää pyytää minkä ikäinen opiskeilja on oiueketttu saamaan, jos sellaista tarvitsee. Mutta yliopisto-opiskelija on useimmiten täysi-ikäinen, jolla on ensi-sijaisesti itse selviydyttävä omista opinnositaan ilman vanhemman erityistä ja välitöntä apua ja tukea,
Uskovainen mies
En osaisi auttaa lapsiani. Toinen poika opiskelee Lapin yliopistossa ja toinen itä-Suomen yliopistossa Joensuussa . Ihan mukavasti pärjäävät . Itsellä jäi koulut puolitiehen , mutta työelämä meni ihan mukavasti . Nyt jo eläkkeellä olen. Kauhistelen vain omassa mielessäni sitä lukumäärää, mitä molemmat tekee . Hyvä niin. Pojasta polvi paranee . Ainakin koulutuksen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä verran omat vanhempasi auttoivat opiskeluissasi?
Niinpä.
Eikö ne yliopistossa yleensä tee tehtävät tiimityönä muiden opiskelijoiden kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopiston läksyt ovat helppoja. Äidin ja isin apua ei tarvita.
Tämän takia suosisin pääsykokeita. Nythän tyttäresi pääsee todistuksen kautta alalle, jonne hänen kompetenssissa ei muuten riittäisi. Tuo toiminta on periaatteessa sama kuin pääsykoevalmennus.
Itse aiheesta: käytin muutamaan esseeseen materiaalina äitini kanssa käymiäni keskusteluja: hyviä näkökulmia. Tuskin lasketaan varsinaiseksi auttamiseksi? Normaalia kommunikointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä verran omat vanhempasi auttoivat opiskeluissasi?
Niinpä.
Onhan se totta, että koulutuskin periytyy enemmän ja vähemmän. On surullista, että osa vanhemmisyta saattaa pilata lapsensa koulu ja opiskeliuhaaveet jo pelkällä asenteellaan, että et sinä siellä pärjää kun ei me (vanhemmat) osata sinua (lasta) auttaa sitten. - Siis ikäänkuin vanhemman pitäisi jotenkin erityisesti auttaa lasta, joka on täysi-ikäisenä lähtemässä opiskelemaan.... Kannustaminen ja tsemppaus ja kuulumisten kysely ovat sitten oma juttunsa mutta toki merkittäviä nekin.
Vierailija kirjoitti:
Jos hän ei osaa itse matikkaa, tuskin pääsee sinne kouluunkaan.
No kyllä hän osaa sitä lukiomatikkaa, kun on harjoittelut. On siis erittäin todennäköistä, että pääsee papereilla sisään yliopistoon haluamalleen alalle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No rahallisesti autettiin kyllä, mutta ei muuten. Kavereidensa kanssahan ne on siellä yhdessä tehneet tehtäviä tarvittaessa, ei kyllä olisi kumpikaan poika eikä tytär enää yliopistoiässä vanhemmilta kysellyt. No se kyllä olisi vaikeuttanutkin sitä, että molemmat opiskelivat eri paikkakunnalla kuin missä me asumme :D
Pääsykokeet ratkaisee ja omin avuin eteenpäin, muutoin joudutte vielä kolmannen kerran auttamaan eli työelämässä.
Jos tarvitsee, niin on väärässä paikassa.
Kansakoulun käyneitä olemme mole.mat vsnhemmat, emme peruskoulussaksan pystyneet neuvomaan kuin kirjasta kuulustelemaan esim kielten sanoja.
Kaikilla keskiarvot liki 9, nyt kaikilla akateeminen tutkinto ja uraputki, ihan omin avuin.
Omat vanhempani ovat käyneet pelkän amiksen, että eipä olisi heidän avustaan paljon apua ollut lukio-opinnoissani tai nykyään yliopistossa. :D
M-E paperit kirjoitin ilman mitään apuja. Yliopistossa nyt 3. vuodella tekniikan alalla keskiarvo noin 3,5.
Eli ei tarvitse. Paitsi jos olette kerran aiemminkin auttaneet eikä olisi lapsi yksin pärhännyt, saattaa tarvitakin.
Jos ei osaa itse tehdä läksyjä, niin yliopisto ei ole oikea paikka.
Yliopisto on tarkoitettu ikäluokan älyköille, jotka ovat itseohjautuvia ja kykenevät itsenäiseen opiskeluun.
On oppilaita, jotka kykenevät siihen jo lukiossa, joten en usko, että lapsenne edes pääsee yliopistoon sellaisia oppilaita vastaan kilpaillessaan.
Kahden älykön lapsesta ei usein valitettavasti tule yhtä lahjakasta. AMK on ihan hyvä valinta. Siitä lapsi voi selvitä itsenäisesti.
Alue: Aihe vapaa
Olen auttanut lapsiani kyllä jatko-opinnoissakin, suoritin, ei he suorittivat lääkärin, asianajajan ja insinöörin opinnot.