Lue keskustelun säännöt.
Tänään 8 viikkoa raitistumista takana. Huh miten kiitollinen olen.
19.03.2025 |
Olen niin kiitollinen ja päivä kerrallaan eteenpäin. Pari kertaa on ollut todella lähellä että sorrun mutta onneksi olen pystynyt kamppailemaan pääni kanssa. Vaikeinta on välillä se että yritän liikaa vaatia itseltäni. Esimerkiksi ettei tämä raitistuminen riitä vaan yritän myös monta muutakin asiaa saada parempaan ja kun niissä välillä epäonnistun niin tunnen pettymystä itseeni. Sitten muistan ja lohdutan miten olen tehnyt ison askeleen kun halusin ja haluan raitistua.
En ole koskaan näin pitkään ollut selvinpäin sen jälkeen kun aloin varhain nuoruudessa juomaan. Matka jatkuu.
Kommentit (57)
Hienoo, ap! Mä keskityin ekan vuoden pelkkään raitistumiseen ja jätin kaikki muut elämänmuutoshommat tuonnemmaksi. Kun päihdehimo iski, mässäilin olan takaa. Ei ehkä ollut kovin terveellistä mutta aina terveellisempää kuin ryypiskely.
Moni muukin raitistunut alkkis on suositellut, ettei kannata yrittää muuttaa liian monta asiaa yhdellä kertaa, ettei urakasta tuu liian iso. Mutta totta kai sä teet omat päätöksesi näissä.
Oon itte ollut 12 vuotta raittiina. Edelleen oon tosi kiitollinen, että pääsin pois siitä paskasta.
Mahtavaa kevättä sulle, oot rakas ja tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menkää AA kerhoon vollottamasta juoppouttanne Siellä on muutkin tuntikerrallaan EX juopot
Voit vapaasti poistua tästä keskustelusta.
Hienoa, jatka samaan malliin.
Tiukoissa hetkissä mieti sitä miten ihana on seuraavana aamuna herätä ilman krapulaa, pahaa oloa ja ahdistusta jos nyt jätät ottamatta.
Minulla auttoi myös kivojen harrastusten varaaminen lauantai- ja sunnuntaiaamuihin. Piti löytää jotain parempaa. Addiktio piti korvata toisella. Mietin miten ikinä tulen pärjäämään ilman alkoholia lopun elämääni, joka ikinen päivä. Oli kuin olisi luopunut hyvästä ystävästä, jota ei tule enää koskaan näkemään. Ja olihan alkoholi ystävä, kumppani. lohduttaja, tukija, mukana iloissa ja suruissa. Mutta päivä kerrallaan. Tulee päivä, kun ei ole miettinyt alkoholia kertaakaan. Nykyään en enää ajattele, että joudun elämään loppuelämäni ilman alkoholia. Nyt ajattelen, että onneksi ei tarvitse enää juoda ja saan elää ilman alkoholia loppuelämäni.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, jatka samaan malliin.
Tiukoissa hetkissä mieti sitä miten ihana on seuraavana aamuna herätä ilman krapulaa, pahaa oloa ja ahdistusta jos nyt jätät ottamatta.
Minulla auttoi myös kivojen harrastusten varaaminen lauantai- ja sunnuntaiaamuihin. Piti löytää jotain parempaa. Addiktio piti korvata toisella. Mietin miten ikinä tulen pärjäämään ilman alkoholia lopun elämääni, joka ikinen päivä. Oli kuin olisi luopunut hyvästä ystävästä, jota ei tule enää koskaan näkemään. Ja olihan alkoholi ystävä, kumppani. lohduttaja, tukija, mukana iloissa ja suruissa. Mutta päivä kerrallaan. Tulee päivä, kun ei ole miettinyt alkoholia kertaakaan. Nykyään en enää ajattele, että joudun elämään loppuelämäni ilman alkoholia. Nyt ajattelen, että onneksi ei tarvitse enää juoda ja saan elää ilman alkoholia loppuelämäni.
Unohdin sanoa, että raittius oli paras päätös ikinä. Ei ikinä enää takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut! Havahtuminen tulee aina juuri oikeaan aikaan ja kun motivaatio raitistua tulee sinusta itsestäsi, niin tiedät, että olet valmis. Minulla tulee kohta kaksi vuotta raittiina oloa täyteen. Mitä pidempään olen ollut selvänä, sitä itsevarmemmaksi olen tullut. Muiden ei tarvitse ymmärtää tai hyväksyä valintaani, sillä raittius on lahja itselleni.
Sama juttu, minä tiedän, että alkoholittomuus on minulle parasta ja minulla on näin hyvä olla. En välitä mitä muut sanovat (kyllä sä nyt voit yhden ottaa, maistaisit nyt edes, elä nyt vähän, jätä auto tänne, camoon). En enää selittele tai piilottele sitä, etten juo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt kunnon känni ja ryyppyputki päälle. Sillä ilo ilman viinaa on teeskentelyä vaan.
En ole ap, mutta tämäkin on raittiudessa hieno puoli. Kun on selvin päin hauskaa ja viihtyy, niin silloin on oikeasti hauskaa. Juomalla saa itsensä viihtymään paikassa kuin paikassa ja huonommassakin seurassa. Mutta jos pitää juoda että viihtyy ja on hauskaa, niin silloin on väärässä seurassa ja paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieno juttu! Hyvä kun onnistuit, ei ole helppoa!
Niin, kyllä se on mentävä päivä kerrallaan.
Kun hallinnan on menettänyt, niin se on loppuelämän hoitoa vaativa "hoitosuhde".
Muisten itsekin edelleen, että se kurjuus on vain "yhden ryypyn takana" .
Päivä kerrallaan...älkää käsittäkö väärin"...on kestänyt kohdallani nyt 29vuotta, 4kuukautta ja viikko vielä päälle. On ollut hienoa elämää.
Ap:lle tsempit hyvästä ratkaisusta loppuelämän suhteen. Tämä palktsee Sinut "tuhat kertaisesti".
-p-
Hur mycket skall man dåka för att hamna i ett sådant fullkomligt delirium?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoo, ap! Mä keskityin ekan vuoden pelkkään raitistumiseen ja jätin kaikki muut elämänmuutoshommat tuonnemmaksi. Kun päihdehimo iski, mässäilin olan takaa. Ei ehkä ollut kovin terveellistä mutta aina terveellisempää kuin ryypiskely.
Moni muukin raitistunut alkkis on suositellut, ettei kannata yrittää muuttaa liian monta asiaa yhdellä kertaa, ettei urakasta tuu liian iso. Mutta totta kai sä teet omat päätöksesi näissä.
Oon itte ollut 12 vuotta raittiina. Edelleen oon tosi kiitollinen, että pääsin pois siitä paskasta.
Mahtavaa kevättä sulle, oot rakas ja tärkeä.
Ihana viesti, kiitos sinulle ja kuin myös, oikein hyvää kevättä sinullekin :) sekä kaikille muillekin kiitos kivoista viesteistä ja tsempeistä!
Juu ymmärrän, että tämän ekan vuoden aikana ei pidä ottaa liikaa paineita elämän muista valinnoista. Ehkä kuitenkin katson tätäkin asiaa kokonaisuutena, että voin paremmin jos syön terveellisesti ja muutenkin yritän touhuta ja liikkua. Harmi vain että edelleen väsyn kovasti hyvin herkästi jos liikaa kasaan tekemistä itselleni, edes joka päivä en jaksa lähteä ulos ja joutuu ponnistelemaan kaupan käynnin ja lenkille lähdön kanssa. Välillä syön hyvin epäterveellisti, lähes ahmin ja sitten tulee todella huono fiilis. Todella pettynyt olo. Eli ehkä tässä nyt on tärkeintä että haen tasapainoa monessakin asiassa ja vaikka tärkeintä on ehdottomasti raittius niin yritän myös ammentaa hyvää oloa muista oikeista päätöksistä. Armollisuutta opettelen. Täytyy pitää myös mielessä ettei tässä täydellinen tarvitsekaan olla eikä sellaiseksi tulla, ei tarvitse saada kaikkea hyvälle mallille eli vähän sellaista suhtautumista asioihin että riitän kyllä vähemmälläkin ja tärkeintä on vain se että kokisin elämän ja arjen pääsääntöisesti tasaiseksi ja hyväksi.
Mielenkiintoinen matka kaiken kaikkiaan, odotan oikein että pääsen myös siihen kun +10 vuotta tulee raittiutta täyteen mutta tottakai päivä kerrallaan sitä on mentävä ja tämän ekan vuoden kun saa täyteen niin huh kuinka ylpeä sitä sitten on. Nyt eletään kuitenkin tässä päivässä ja tänäänkin olen päättänyt olla selvänä. -ap
Mä muistan miten "ihanaa" oli hetätä tärisemään ja huuto-oksentamaannviideltä aamulla. Sitten tuskaili klo 7.00 asti että sai ykkösolutta kaupasta. Eihän se juurikaan auttanut ja VASTA 12 kolmisoluen jälkeen alkoi pikkusen helpottaa. Lattia täynnä oksennusta ja housut ribulissa. Delikka kolkutteli aina jos liikaa laski promillet. Lopulta ei enää pystynyt juomaan delikkaa karkuun ja tuli lähtö sairaalaan. Siellä sitten puhalteli ja tuskaisena odotti milloin saa sitä mansikkalientä...😬 Alkkiksen elämä ei helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap: ensimmäisten raittiuskuukausien aikana ei tosiaan kannata ponnistella liikaa. Olet vasta aloittanut henkisen ja fyysisen toipumisen, mikä yksistään vaatii sinulta fokusta ja voimavaroja. Pitkään jatkunut runsas alkoholinkäyttö on sekä keholle että mielelle erittäin rasittavaa ja kestää aikansa, että molemmat tasapainottuvat. Keskity välttämättömien kauppa-asiointien ym. hoitamiseen mutta muuten älä ota paineita siitä, että sinun pitäisi päästä superkuntoon heti kaksi kuukautta juomisen lopettamisesta.
Oma kokemukseni on, että fyysinen puoli lähtee loppujen lopuksi kohenemaan yllättävän nopeasti. Itse olin kuin eri ihminen joskus 4-6 kk kohdalla ja myös kuntoni oli noussut kuin huomaamatta. Henkinen puoli saattaa vaatia pidemmän ajan, ennen kuin pystyt katsomaan mennyttä uudesta perspektiivistä ja samalla näkemään syyt sille, miksi alunperin aloit juomaan niin paljon. Minulle tämä rajapyykki koitti vuoden raittiuden kohdalla ja silloin myös sinetöityi se päätös, että tämä on minulle loppuelämän valinta.
Tsemppiä jatkoon ja kirjoittele kuulumisiasi tänne jatkossakin, jos haluat!
Taidan toistaa aikaisempia kirjottajia, mutta älä tosiaan ota paineita laihduttamisesta samaan aikaan kun raitistelet. Mässäile vaikka ennemmin, jos se auttaa olemaan selvinpäin. Sitä voi miettiä sitten myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa ap! Olen todella onnellinen puolestasi kun osasit tehdä näin hyvän päätäksen. Älä yritä nyt mitään muuta elämänmuutosta, vaan keskity päivä kerrallaan olemaan juomatta. Sulle on tulossa mahtava, jaksavampi elämä, jossa osaat nauttia pienistä asioista, vaikka auringon paisteesta ja kävelylenkistä.
Mulle ei alkoholi erikoisen suuri ongelma ollutkaan, mutta tultii vain ajatelleeksi, että ihan turhaa se on ja yhdessä lopettiin ensin se viikonloppupullon ostaminen ja lopulta kokonaan. Ei ole kaduttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunpa uskoisit monien kirjoituksia ja keskityt nyt vain raittiuteen, muille muutoksille on aikansa, sillä olet muuten liian lähellä repsahtelevaa juoppoa.
Vierailija kirjoitti:
Ajoitko varovasti alas keppanalla? Ei tullut kramppeja?
Kuinka moni on saanut noita kramppeja.. niistä aina pelotellaan. Itselläni on ollut näitä vkonlopun yli rännejä, enkä koskaan ole saanut. Kroppa yleensä kankea, mutta kiinnostaisi tietää, kuinka moni näitä on saanut?
Vierailija kirjoitti:
Ap: ensimmäisten raittiuskuukausien aikana ei tosiaan kannata ponnistella liikaa. Olet vasta aloittanut henkisen ja fyysisen toipumisen, mikä yksistään vaatii sinulta fokusta ja voimavaroja. Pitkään jatkunut runsas alkoholinkäyttö on sekä keholle että mielelle erittäin rasittavaa ja kestää aikansa, että molemmat tasapainottuvat. Keskity välttämättömien kauppa-asiointien ym. hoitamiseen mutta muuten älä ota paineita siitä, että sinun pitäisi päästä superkuntoon heti kaksi kuukautta juomisen lopettamisesta.
Oma kokemukseni on, että fyysinen puoli lähtee loppujen lopuksi kohenemaan yllättävän nopeasti. Itse olin kuin eri ihminen joskus 4-6 kk kohdalla ja myös kuntoni oli noussut kuin huomaamatta. Henkinen puoli saattaa vaatia pidemmän ajan, ennen kuin pystyt katsomaan mennyttä uudesta perspektiivistä ja samalla näkemään syyt sille, miksi alunperin aloit juomaan niin paljon. Minulle tämä rajapyykki koitti vuoden raittiuden kohdalla
Moikka,
Tänne on tullut hieman lisää viestejä. Tämä kommentti jonka luin nyt, niin oli erittäin hyvä tähän hetkeen, iso kiitos vastauksestasi vaikka vasta nyt huomasin lukea ja onneksi niin!
Ensinnäkin on ihana kuulla kun toisella on kokemusta asiasta ja tietää mistä puhuu sekä se, että on onnistunut ja haluaa auttaa myös toista onnistumaan. :)
Minulla on mennyt tämä viikko tosi mukavasti eikä mitään juomiseen liittyvää himoa tai huolta ole ollut. Silti olen ollut jotenkin tietyllä tapaa pettynyt itseeni ja hyvin väsynyt. Tämä selittyy kyllä hormoneillakin, pms-oireet tuovat näitä ajatuksia päähän kuin surkea olen ja kun turvotuskin nousee niin sitä katselee itseään peilistäkin hieman soimaten.
On minulla kyllä muutenkin ollut ajatuksia, että pitäisi olla vahvempi, parempi, jaksavaisempi, tehdä jotain! Mutta on oikeasti niin että koko ajan menen eteenpäin ja teen itselleni hyvin tärkeää prosessia tällä hetkellä ja minun pitäisi nyt vain keskittyä ja iloita siitä päivä kerrallaan.
Tänään olen aikeissa tilata pizzan mutta sekin on jo etukäteen tuottanut syyllisyyttä mutta yritän päästä siitä pois.
Joo, tällaista mutta muuten ihan hyvin menee, ei mitään. Sitä vaan välillä tuntuu että on jälkijunassa kaikessa tai tyrinyt liikaa ja haluaisi vain parannuksia elämäänsä mutta kaikella aikansa ja paikkansa.
Hyvää viikonloppua kaikille! -ap
Ei ole mitään vähäistä raitistuminen.