Te, jotka olette laihduttaneet ja onnistuneet pitämään painon kauan kurissa,

Minä annan itselleni kultatähtiä, joka urheilukerrasta. Sitten minulla on tähtiä vastaava " lahjomistaulukko" : 10 tähteä ja saan kuohuviinipullon, 15 tähteä ja voin ostaa itselleni paidan, 20 tähteä ja voin mennä manikyyriin/pedikyyriin...sitten itse päätän, missä vaiheessa haluan tähtiäni käyttää. Ja kun ne on käytetty niin keräily siis alkaa taas nollasta.

Pyrin urheilemaan 5 kertaa viikossa vähintään.



Sitten lisäksi olen lukenut lohtusyömisestä kirjoja (tai kirjoja, jotka sitä aihetta erinomaisesti sivuaa). Kokeile esim. kirjoja " Kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu" (Hendrix) tai Hellstenin " Virtahepo olohuoneessa" .



Lisäksi minulla on eettisiä syitä yrittää olla syömättä liikaa. Minusta on väärin, että toiset näkevät nälkää, kun minä syön itseni lihavaksi. Lisäksi ylisyöminen on epäekologista (ruoan tuottaminen saastuttaa ilmaa, meriä, aiheuttaa eläinten pahoinvointia, aiheuttaa kasvihuoneilmiötä).



Yritän myös ajatella terveyttäni. Ja sitten toisaalta olen miettinyt: miksen yhtä hyvin voi olla syöpöttelemättä? Mitä minä saan syöpöttelystä? Kumpi minua harmittaa elämäni ehtoopuolella: se etten syönyt silloin ja silloin 3 donitsia vaan vain yhden, vai se että olin lihava koko elämäni? En tiedä harmittaako kumpikaan, mutta kallistun jälkimmäisen puolelle.



Kannattaa myös keskittyä syömiseen, maistella kunnolla. Minä ainakin usein ahdan ensimmäisen lautasellisen ruokaa ihan törkeän nälkäisenä tosi vauhdikkaasti suuhuni. Sitten toinen lautasellinen (joka on TÄYSIN tarpeeton) vasta maistuu jollekin -- syön rauhassa ja nautiskellen.



Olin ennen 71kg nyt olen ollut jo 4 vuotta n. 59-62kg. En ole mikään superhoikka (167cm) vaan normaalipainoinen ja se on hyvä niin.

En ole ap, mutta mietin myös painonhallintaa. Yllättävän paljon on kaikkea ylimääräistä tapahtumaa, jossa tarjoillaan herkkuja. Syöttekö te muut hyvällä omalla tunnolla herkkuja ja sitten jätätte viikonloppuiset herkuttelut väliin? Vai kieltäydyttekö tiukasti kaikesta ylimääräisestä?

Sun on vaan sanottava hyvästit tietyille ruuille. Näin se vaan on. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän kuluttaa. Parempi opetella ajoissa tervelliset ruokatottumukset, joilla paino pysyy kurissa.



Itse en usko enää koskaan syöväni leipää, makaroonia, riisiä tai perunaa. Ja ihan vaan siksi, että nautin uudesta solakasta vartalostani ja haluan nauttia siitä myös 20v päästä. Joskus harvoin voin syödä karkkia, mutta oikeastaan olen sanonut hyvästit sillekin. Koska ruoka on ollut mulle ongelma (etenkin herkut;pulla, karkit, jogurtti, vanukkaat), on jotkut asiat vaan kiellettävä kokonaan.



Nykyään yritän tehdä nautinnollista ruokaa kaikesta huolimatta ja olen opetellut syömään kasviksia. Nautintoni ammennan vaatekaupoista, kun saan kokeilla mekkoja koko 34/36, samoin pieniä farkkuja ja vaatteet istuvat loistavasti. Alusvaatteet näyttävät ihan erilaisilta ja tunnen itseni seksuaalisesti erittäin aktiiviseksi. Ihan kuin löysin vartaloni uudestaan.



Ja jos tekee mieli herkutella...Ajattelen vaan kaikkea tätä ja jätän syömättä.

Myös minä olen jojoillut vuosia painoni kanssa bmi on vaihdellut välillä 17-36.



Nyt olen lopettanut dieetit koska minulla kävi aivan samoin kuin sinulla: Sain laihdutettua helposti, mutta paino tuli aina takaisin, ja suhteeni ruokaan pysyi epänormaalina.



N. vuosi sitten lueskelin paljon aiheesta ja törmäsin kutri. net sivustoon. Tärkeintä, mitä sieltä opin on se, ettei ruokavalioonsa saa tehdä mitään muutosta jota ei pysty noudattamaan koko loppuelämäänsä. Laihduttaminen pitää tehdä hitaasti, koska uuteen elämäntapaan tottuminen kestää.



Itse olen pudottanut nyt 1,3 v aikana painoani 17 kg. Metodini on se, että alussa laskin kalorilaskurilla, mikä on kulutukseni normaali (haave) painossani. Nyt syön sen kulutuksen mukaan, ja painoni hiipii väkisinkin kohti ihannepainoani : )



Tässä samalla tottuu sitten syömään sen mukaan, miten tulee syömään jatkossakin siinä ihanne painossa. Olen miettinyt, että tämä, mitä nyt syön on kohtuullista, en ole nähnyt nälkää kertaakaan ja tiedän myös pystyväni noudattamaan tätä ruokavaliota jatkossakin (Vaikka lipsumista minulla kyllä tuli viime joulun aikaan, ja painoakin +4 kg) ruokavalioon ja painon hallintaan palaaminen on helppoa, koska en noudata mitään kuuria, vaan kohtuullisuutta.



Miinuspuolena tässä minun tavassani on hitaus, mutta toisaalta olen sitten laskeskellut, että vältyn jojoilulta jatkossa.



Muutoksia jotia itse olen tehnyt:

* Olen vaihtanut pastan täysjyväpastaan

* syön enemmän kasviksia

* en syö leipää aterialla ja väli ja aamupalalla max. 2 viipaletta

* leivät olen vaihtanut täysjyvä vaaleaan ja ruisleipään

* syön lautasmallin mukaan (2 perunaa/ 2dl pastaa /2 dl riisiä + 1,5 dl kastiketta)

* jos haluan syödä esim. jäätelöä, syön sitä välipalan sijaan.

* suklaata syön max 2 riviä tai irtokarkkeja 10-15 kpl



Tämä on varsinkin meille ex syömishäiriöisille life time projekti!

Tsemppiä!

Useimmille on ehkä vaikea ymmärtää, miten syvällä syömishäiriö ihmisessä on. Siitä kestää usein vuosikausia parantua, jos parantuu lopullisesti ollenkaan...



Minulla ei ole tällä hetkellä minkään taulukon mukaan mitään syytä laihduttaa, painoindeksi on 18. Mutta juuri tuo suhde ruokaan, omaan kehoon ja laihduttamiseen on se ongelma. Ikuista jojoilua. Taidanpa tutustua kutrin sivuihin. Kuten jo mainitsinkin, mitään karppaamista en voi enkä halua edes ajatella. Näen jo itseni makaamassa letkuissa sairaalassa, kun olen taas kerran vienyt jonkun dieetin vähän liian pitkälle.



Ap

Vierailija:

Minulla ei ole tällä hetkellä minkään taulukon mukaan mitään syytä laihduttaa, painoindeksi on 18. Ap