Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pakko avautua. Poikani on isänä liian suorapuheinen
18.03.2025 |
Olen eronnut poikani isästä kun poika oli 10 v.
Poika on hyvin kouluttautunut ja nuorempana puhui ettei halua lapsia. Sopiva puoliso löytyi ja lapsia on neljä.
Poika puhuu lapsille kuin aikuisille. Ja vaatii asioita jotka on liian vaativia ikään suhteutettuna. Tämä tieto tuli kun kävivät jossain psykologin tapaamisessa ja kertoi minulle. Jäi kumminkin sellainen käsitys että hänen omassa käytöksessä ei kumminkaan ole vikaa? puheissa ei mitään hienosäätöä. Ja ylipäätään aina on hermot kireällä. Kovasta kurista huolimatta lapset on villejä.
Vaimo on samantyylinen.
Ja kun katsoo näin ulkopuolelta tilannetta niin koko perhe-elämä näyttää olevan kaaosta.
Kommentit (15)
Lapset on kuitenkin tavallisia eikä.nepsyjä? Ovatko vanhemmat saaneet lomaa? Itseäni näin jälkikäteen harmittaa kuinka kireä, tiukka ja joka asiaan puuttuva olin kun lapsi oli pieni. Stressi ja se että olin YH ilman tukiverkkoja, niin omaa aikaa sain muutaman kerran lapseni lapsuuden aikana. Ja kaikki aika tosiaan meni töihin, kotitöihin , lapsen harrastuksiin ja muihin asioihin. Kun aloin saamaan omaa aikaa,hermot hellitti ja elämästä, myös lapsen elämästä tuli helpompaa. Voitko ottaa lapsia "lomalle" vaikka kaksi kerrallaan? Helpottaa vanhempien oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma syysi kun jätit hänen isänsä.
Odotin milloin joku tulee jo suurella ennakkoasenteella kommentoimaan. Niin miksei aloittaja mennyt esim.ruikuttamaan miehen uuden perheen ovelle, tai kontrollointi miestä niin, ettei se mene kuolemaan kesken kaiken tms.
Onko poika kovin tekninen mieli tai peräti aspergerpiirteinen, entä isänsä? Itse olen myös kasvanut niin, että puhuttiin kuin aikuiselle ja sitten raivostuttiin, jos olin lapsi. Yllättävän paljon samaa kyvyttömyyttä olen löytänyt itsestäni lapseen samaistumisessa. Vaikka muistan asioita kirkkaana hyvin pienestä asti, ja ymmärrän sitä kautta lapsen todellisuutta, niin on vaikea soveltaa niitä omaan lapseen, joka on myös hyvin tekninen päästään ja käsittämättömän pikkuvanha. Muun muassa hän vaati jo n. 4-vuotiaana, että hänelle pitää puhua sitten aina totta vaikka lapsille puhutaankin yleensä höpöjä. Hän ei näyttänyt vauvana kunnolla vauvalta, vaan oli silloinkin atleettinen. Ei pömppömasua, ehkä tiukan diabetesdieettini takia. Eikä hän juurikaan käyttäytynyt kuin vauva, omia aikojaan puuhaili tyytyväisenä ja kehuu olevansa ääri-introvertti teininä. Myöhemminkin hän on näyttänyt ikäistään vanhemmalta. On ollut todella vaikea muistaa hänen todellinen ikänsä ja joudun taistelemaan suhteuttaakseni toimeni hänen ikäänsä.
Omaa osuuttaan lapsen pieleen menneessä kasvatuksessa on vaikea nähdä, saati myöntää, puhumattakaan että alkaisi korjata asiaa. Yleensä jokainen sukupolvi toistaa samat virheet, kunnes joku yksilö oivaltaa että kasvatuksen voi tehdä toisinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma syysi kun jätit hänen isänsä.
Odotin milloin joku tulee jo suurella ennakkoasenteella kommentoimaan. Niin miksei aloittaja mennyt esim.ruikuttamaan miehen uuden perheen ovelle, tai kontrollointi miestä niin, ettei se mene kuolemaan kesken kaiken tms.
Ei se ole ennakkoasennetta että n. 70% eroista on naisen alulle panemia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea, olet kasvattanut varsinaisen ääliön. Neljä lasta onnettomilla kasvatustaidoilla???
Eikö tuo ongelma ratkea ajan kanssa kun lapset kasvavat tarpeeksi isoiksi, niin sitten voi ongelmitta keskustella kuin aikuiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina on niin helppo kritisoida. Joko liikaa kuria tai liian vähän kuria tai molemmat. Koskaan ei ole hyvä. Kannattaa muistaa, ettei kenenkään tarvitse eikä tule olla täydellinen.
Minäkin puhun lapselleni kuin aikuiselle, koska se on mielestäni hauskaa. Lapsikin tuntuu tykkäävän.
En kyllä mielestäni vaadi liikoja. Lapsi on lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin puhun lapselleni kuin aikuiselle, koska se on mielestäni hauskaa. Lapsikin tuntuu tykkäävän.
En kyllä mielestäni vaadi liikoja. Lapsi on lapsi.
Voihan sitä puhua kuin aikuiselle mutta kumminkin pitää ymmärtää miten 3-vuotias ymmärtää asioita.
Vierailija kirjoitti:
Aina on niin helppo kritisoida. Joko liikaa kuria tai liian vähän kuria tai molemmat. Koskaan ei ole hyvä. Kannattaa muistaa, ettei kenenkään tarvitse eikä tule olla täydellinen.
Ap. Mutta todella vanhanaikaisia metodeja. Esim nukkumaan nälkäisenä jos on tehnyt jotain epäsopivaa. Itse en koskaan tehnyt noin. Joten ihmettelen mistä keksinyt,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapset ovat kuitenkin villejä niin ehkä toivoa on. Viileys on merkki siitä, etteivät pelkää isäänsä tai äitiään. Uskaltavat kapinoida ja vaikka se rankkaa on, niin se on hyvin positiivinen merkki kaikesta huolimatta.
Joku tuossa sanoi, että vanhemmat saattaisivat kaivata hieman omien hermojen lepuuttamista. Tästä olen samaa mieltä. Jos haluat auttaa poikaasi, mieti miten voisit heidän taakkaa hieman helpottaa. Kuskata lapsia harrastuksiin, maksaa jollekin kuskaamisesta, ottaa lapsia välillä hoitoon, tai mennä hoitamaan lapsia vaikka viikonlopuksi, jotta vanhemmat voisivat mennä minilomalle, jne.
Samalla voisit ystävällisesti pojalle kertoa, että mitä vähemmän sääntöjä, sitä helpompaa niistä olisi pitää kiinni.
Alue: Aihe vapaa
Oma syysi kun jätit hänen isänsä.