Huomasitteko Arno Kotron kirjoituksen tanaan Hesarissa: " Toissa kayva aiti se vasta sankari on." Olipa mukava kirjoitus :-).

Vierailija:

että äiti saa hoitaa lapsensa kotona.

Jossakin tapauksessa se on järkevää, esim jos tosiaan tuntuu siltä, että ei rahat riitä kunnolla edes ruokaan ja vaatteisiin. Silloin töihin meno on lapsen kannaltakin paras ratkaisu. Mutta joissakin tapauksissa kyllä huomaa, että materiaalinen hyvä on mennyt lapsen edelle.

Vierailija:

materiaalinen hyvä on mennyt lapsen edelle.

tekemälläkin keskivertoa enemmän.

Kuinka moni lähtisi silti töihin??

että (pätkätyöläis)alallani putoaa ja pahasti, jos on monta vuotta poissa. Ja kun putoaa pahasti, ei löydy enää niitä pätkiäkään.



Enkä nyt viittis akateemisen tutkinnon suoritettuani loppuelämääni Siwan kassalla mennä istumaan, vaikka onkin tullut tehtyä lapsia.

Ja töissä saa äitikin käydä, vaikka voisivat perheen kanssa kituuttaa miehen palkalla ja asua pienemmässä asunnossa ja pukeutua kirppisvaatteisiin ja laskea riittääkö raha ruokaan.



Valintoja saa tehdä ja jos arvosta elintasoa ja sitä, että saa käyttää kykyjään, se ei ole lapselta pois. Päinvastoin, osaava ja kykenevä äiti on hyvä esimerkki lapselle, sen sijaan kotona nysväävä onneton kotiäiti, joka ripustautuu lapseen ja tukahduttaa lapsen, voi aiheuttaa paljon vahinkoa lapselle.

Eikö kukaan enää mieti lasta?



Itse olen tehnyt valintani lapsen parhaan mukaan, en sen perusteella, mikä olisi ehkä minulle paras. En ole kotona sen vuoksi, että pääsisin laiskottelemaan eikä aivotoimintanikaan ole näinä vuosina surkastunut.



Kotiäitiyttäkin voi olla monenlaista, harmi jos jotkut kuvittelevat sen olevan tylsää ja älykkyysosamäärää laskevaa.

Vastapainoksi voisi kysyä, että kuinka monen työ on oikeasti kehittävää, hyvinpalkattua ja haasteellista. Suurin osa äideistä kun taitaa olla ihan niissä tavallisissa duuneissa erilaisissa palveluammateissa tms. Harvalla

on oikea ura tai halua tai aikaa panostaa itsensä kehittämiseen tai uuden oppimiseen.

ajatellen. Joten enpä usko oiekin tuohon. Ei sillä että se itseä enää juurikaan hetkauttaisi.

Vierailija:

Minä taas veikkaan, että kotihoidontuki otetaan jossakin vaiheessa kokonaan pois. Toivon, etei niin käy, mutta merkit viittaavat siihen.

Oikeammat syyt ovat

* äiti on laiska, ei jaksa mennä töihin

* äiti ei viitsi kouluttautua

* äiti on passivoitunut, itsetunto mennyt

* äiti on masentunut

* äiti on miehen tossun alla palvelijana





Mutta onhan se hyväksyttävämpää vedota lapsen parhaaseen, kun ei vaan saa aikaiseksi olla tuottava yhteiskunnan jäsen. Ikävä kyllä lapset saavat nahjusmaisen esikuvan ja tällainen sosiaalinen vamma periytyy.

Kuvitteletko tosiaan, että kaikki työssäkäyvät ovat hyviä ja loistavia äitejä?

Vierailija:

Oikeammat syyt ovat

* äiti on laiska, ei jaksa mennä töihin

* äiti ei viitsi kouluttautua

* äiti on passivoitunut, itsetunto mennyt

* äiti on masentunut

* äiti on miehen tossun alla palvelijana

Mutta onhan se hyväksyttävämpää vedota lapsen parhaaseen, kun ei vaan saa aikaiseksi olla tuottava yhteiskunnan jäsen. Ikävä kyllä lapset saavat nahjusmaisen esikuvan ja tällainen sosiaalinen vamma periytyy.

Alle 1-vuotiasta hoidossa olevat sairastuu 70% enemmän vakaviin sairauksiin kuin kotihoidetut. Mitä väliä, vaikka äiti olisi kotona laiskuuttaan, kun se kuitenkin on lapselle hyväksi?



Mutta mutta. lapset ovat erilaisia. Oma esikoiseni ei ole koskaan viihtynyt päiväkodissa, ja on nyt 4-vuotiaanakin todella onnellinen ja iloinen ihan vaan kotona olosta pikkuveljen kanssa. Olen varsin iloinen, että se on mahdollista hänelle suoda. Joku saman ikäinen puolestaan kaipaa jo kovasti seuraa, ja päiväkoti voi olla siihen hyvä vaihtoehto.



Niin ja jottei kenenkään tarvitse älähtää, niin olen kyllä töissä 3pv viikossa, ja silloin lapsia hoitaa isä. Esikoisen kohdalta vaan päiväkotielämä näytti yleensä sen kurjemman puolensa.

2-3-vuotiaaksi voin lasta kotona hoitaa, sitten se on loppu.

Pidetään keskustelun tasoa korkealla, jooko?

Vierailija:

Joku kirjoitti:

* äiti on laiska, ei jaksa mennä töihin

* äiti ei viitsi kouluttautua

* äiti on passivoitunut, itsetunto mennyt

* äiti on masentunut

* äiti on miehen tossun alla palvelijana





Missä ne miehet on!!!!! Pitäisikö niiden miesten EHKÄ ruveta myös jäämään kotiin!?! eikä aina vaan naisten - ja aina vaan tätä naisten haukkumista.



Mä en kestä enää tätä palstaa.

Itse tiedän muutaman työssäkäyvän äidin, jonka lapset ovat päiväkodissa ja viikonloput mummolla. Lisäksi mummo hoitaa lapsia iltaisin, kun vanhemmat harrastavat. Lapset ovat päivähoidossa jopa koko vanhempien kesäloman, että vanhemmat ehtivät levätä ja harrastaa.

Vierailija:

Pirullisimmat, lasta tyrannisoivat äidit ovat kotiäitejä. Ja heillä on paljon aikaa tympääntyä lapseensa ja kiusata häntä.

Kotona lapsiensa hoitaminen ei ole työtä -mutta ala perhepäivähoitajaksi ja saat palkkaa! Kotona lapsiaan kolme vuotta hoitavalle tosin mielestäni kuuluu saada suurempi ansio kuin työttömälle.



Musta on naurettavaa että mietitään olisiko nainen kotona jos saisi siitä saman palkan kuin tekemällä työtään! Minä jäisin kotiin. Käyn töissä ainoastaan koska sillä saa rahaa; osallistun perheen taloudenhoitoon ja saan tulevaisuudessa suurempaa äitiysrahaa.

Ymmärrän että jokkut tekee työtään vaikka työaseman vuoksi.



Minulle fyysisesti erittäin raskas työni on hankalampaa nyt perheellisenä kun pitää töihin keritä ajoissa, siivoamiseen on vähempi aikaa kun pitää ensin huomioida lapset ja parisuhde.



En lukenut Hesarin kirjotusta; meille tulee Aamulehti. Mutta minua ihmetyttää miksi toisten perheiden ratkasuja tarttee mollata. Itse menin suoraa äitiyslomalta töihin ja kolmannen lapsen poksahdettua maailmaan tulen olemaan kolme vuotta kotona -tilanteet vaihtelee ainakin meidän perheessä.



Kotiin jäisin jos lapset ei hoitoon sopeutuisi. Itse pärjään valintojeni kanssa, tämä on ollut harkittua. Kumma miten minun työssäkäyminen kiinnostaa niitä jokka on kotona. Ei minua kiinnosta jos joku käyttää oikeuttaan olla kotona. Itsekin tulen jonain päivänä olemaan kotona. Ja silloin nautin saamastani valinnasta hoitaa lapset täyspäiväsesti kotona, ei ole tulosvastuussa pomolle, minuuttiaikataulu ja kellokortti on vaan ikävä muisto! :D



Sitä ihanaa kotiarkea odotellessa: oppikaa nauttimaan siitä mitä vapauksia teillä on älkääkä mollatko toisia! Vai onko niin paha olla kun jokkut kykenee palaamaan työelämään??

Maksakoon jokainen päivähoidosta todellisten kustannusten mukaan.

Vierailija:

Kotiäitien elatus ei kuulu yhteiskunnalle

pyörisi. Sen sijaan tiedän monta jotka lähtevät töihin lepäämään kun eivät jaksakaan hoitaa lastaan kotona. " En minä jaksa joka päivä ulkoilla" , " Mä tarviin työkavereita" ja " Mulla on niin tylsää kotona" , he selittävät. Väliäkö sillä, että lapsi ei ole vielä vuottakaan, ei puhu, ei kävele, itkee kun hoitoon jätetään, itkee kun hoidosta haetaan. Onneksi on vielä ihmsiä, jotka suostuvat rahasta hoitamaan näitä pieniä ressukoita, joiden äidit eivät pysty pariksi vuodeksi pistämämään lapsen tarpeita itsensä edelle. Työelämässä ollaan monta kymmentä vuotta, on se omituista, ettei paria vuotta kotielämää kestetä.

Ämmiä kaikki tyynni.

Mikkä on vakavia tarttuvia tauteja jokka saa hoidossa???



Isäni muotoili omasta kokemuksestaan pienten lapsien viemisen hoitoon kun epäonnistui: ei menty lapsen ehdoilla.

Tämä tarkoittaa että lapsi lähinnä " raahattiin" hoitoon. Lapsi itki ja laittoi vastaan koska lapselle ei annettu aamulla aikaa sopeutua. Hoitoon meneminen ei ollut kivaa, siihen ei rohkaistu. Ei mietitty lapsen kanssa mitä hoidossa olikaan tai ketä kavereita sielä on. Ehkä teilläkään ei olla osattu heittäytyä lapsen kenkiin?



Meillä on lapsien kanssa positiivisia kokemuksia. Toisella on heikompi immuunijärjestelmä ollut syntymästä lähtien (oltiin 2 viikkosina takasin sairaalassa lenssun vuoksi jne) mutta kaikki taudit jokka tarttuu kerran jää kroppaan puolustuksena. Eli luultavasti kouluikäsenä meillä lapset on jo toisinpäin sairasteluiden kanssa.. ;)

Mutta kerro mikkä on VAKAVIA tarttuvia tauteja.



Taudit tarttuu aina sielä missä on ihmisiä: oli sitten lapsia tai aikuisia, oltiin bussissa, kahvilassa, kerhossa, muskarissa..



Meillä alle 3- vuotiaat lapset tykkää mennä hoitoon. Sielä on kivoja kavereita, eri leluja, paljon leikkiä ja lauluja. En sano etteikö kotona voisi laulattaa ja leikkiä, kavereita on ulkonakin -puhumattakaan sisarrusleikeistä.. Mutta meillä vanhempien motivaatio pitää lapsien mielenkiinto hoitoa kohtaan mukavana on auttanut, kertaakaan ei ole lapset kiukutellut hoitoon viedessä tai haettaessa.