säälin niitä vanhempia jotka

Vaikeuksia oli pärjätä sosiaalisissa suhteissa, olin liian arka ja ujo. Vaikeaa oli ja melkoisen ahdistunut olin. En tiedä johtuiko liian suojatusta elämästä, mutta vasta aikuisena olen taistellut itseni arkuudesta ja ujoudesta eroon.





Onko ulkoisilla mittapuilla menestynyt esim. automaattisesti onnellinen ihminen ja niin edelleen.

[/quote]

itse vein esikoisen hoitoon kun oli 1v4kk,onneksi jäin pian äippälomalle.

Kolme nuorinta on menneet hoitoon 3v vanhoina ja silti harmitti=(

Nyt kaikki ovat jo koulussa mutta minä kotona tämän vuoden kun kuopus aloitti koulun.

Äidin kotona oloa/kotihoitoa ei korvaa mikään!

t.lto ja neljän äiti

ennen oli ennen, nyt on nyt. Hoidon taso on tänä päivänä selkeästi heikompaa.

tuo on paljon myös persoonasta kiinni.

Meilläkin jokainen lapsi on aivan erilainen riippumatta siitä onko hoidettu kotona vai ei.

Kaksi lasta ovat erittäin arkoja ja hiljaisia, mutta uskon että se johtuu luonteesta,ei kotihoidosta

52

Vierailija:

ennen oli ennen, nyt on nyt. Hoidon taso on tänä päivänä selkeästi heikompaa.

Valitettavasti! On paljon lapsia ja vanhempia, joilla erityistarpeita. Suuret ryhmäkoot, pulaa ammattitaitoisesta henkilökunnasta ja kriteerit tättävistä tiloista jne.



Ei voi verrata ei..

Olisi tottunut olemaan toisten lasten kanssa.

Taidan olla kanssa sokea äiti.

Lisäksi äiti rakastaa omaa työtään ja tuo hyvää mieltä myös kotiin -missä kohtaa kärsimys?

Hän ehti olla hoidossa 9 kk, kun elämäntilanteemme muuttui ja jäin kotiäidiksi. En osaa sanoa, kunpi oli lapsen kannalta parempi rakaisu. Pojalla oli todella hyvä paiväkoti (kunnallinen). Hän oppi siellä syömään kunnolla, käymään potalla, olemaan muiden lasten kanssa jne. Pystyimme mieheni kanssa järjestämään työmme siten, että poika oli päiväkodissa vain 3-4 päivänä viikossa ja niistäkin hoitopäivistä osa oli lyhyitä. Isä siis hoiti lasta paljon. Minulla oli mukava työ ja valtavan mukavat työkaverit. Jaksoin olla lapsen kanssa kaiken vapaa-aikani hyvin intensiivisesti. Aamulla kävin monesti lapsen kanssa leikkipuistossa ennen iltavuoroon menoa. Aamuvuoron jälkeen kävimme usein linturetkellä merenrannassa jne. Työssä käydessä minulla oli sitä " omaa aikaa" , joten nautin valtavasti jokaisesta hetkestä, jonka sain lapsen kanssa viettää.



Nyt nautin lapseni hoidosta kotona. Minulla on kotona myös toinen (vanhus) hoidettava. Lapseni on valtavan vilkas ja vaatii valtavasti virikkeitä. Käymme kyllä kaikissa mahdollisissa perhekerhoissa, kyläilemme, ulkoilemme, askatelemme, käymme kirjastossa jne. mutta välillä tuntuu siltä, etten millään pysty tarjoamaan lapselleni riittävästi toimintaa. Lapseni on vielä liian nuori seurakunnan kerhoihin tms. Lapsella on hyvä suhde isäänsä, mutta nykyisin hän on mielestäni valitettavan paljon vähemmän isänsä kanssa, kuin työssä käydessäni. Minä kaipaan elämääni haasteita ja aikuiskontakteja. Sitä omaa aikaa ei juurikaan ole. Perhekerhojen aikuiskontaktit eivät millään korvaa hyvää työyhteisöä. Lapsi on tyytyväinen, mutta sitä hän oli päiväkodissa ollessaankin. Minusta se päiväkoti ei ollut lapselleni mikään huono vaihtoehto. Itse olen ainakin nyt kotiäitinä paljon väsyneempi, enkä jaksa keksiä lapselleni läheskään niin paljon virikkeitä, mihin hän on työssä käydessäni tottunut. Toki kotiin jääminen oli valtavan hyvä ratkaisu. Aikaisemmassa elämäntilanteessa se ei vaan ollut taloudellisesti mahdollista.

ei se miksikään muutu ajan myötä,tosin vanhemmuus on muuttunut=(

Se on valitettavasti aika paljon hukassa monessa perheessä nykyisin.

En ymmärrä mistä tämä äitien syyllistämisinto oikein kumpuaa. Oman kokemukseni pohjalta väitän että nykyajan äidit ovat paljon sensitiivisempiä ja lastensa tarpeita tarkkailevampia kuin koskaan ennen.

Vierailija:

ei se miksikään muutu ajan myötä,tosin vanhemmuus on muuttunut=(

Se on valitettavasti aika paljon hukassa monessa perheessä nykyisin.

Me kun asutaan maassa missä äitiysloma loppuu lapsen ollessaan 1v ja sit on pakko mennä töihin ja pistää muksu hoitoon tai sit ottaa lopputuli! Mutta tässä maassaki on asiat vielä hyvin verrattuna moneen muuhun maahan, esim. Kreikassa äitiysloma on vain 4kk.



Poikamme oli 1v 2kk kun aloitti tarhan ja on viihtynyt siellä alusta asti erittäin hyvin.

siellä viettävälle taaperolle? Leikkii muiden kanssa, on lapsiryhmässä iloinen, ei itke kun viedään hoitoon? Auta sokeaa..

häntä voi ruveta vertaamaan entisaikojen mummuun.

lasten pyöriessä jaloissa.

Vierailija:

häntä voi ruveta vertaamaan entisaikojen mummuun.

Tjaa, kummankohan se vuoden ikäinen lapsi oikeasti valitsisi jos siltä kysyttäisi - äidin läheisyyden vai hienot askartelut.

Vierailija:

Tjaa, kummankohan se vuoden ikäinen lapsi oikeasti valitsisi jos siltä kysyttäisi - äidin läheisyyden vai hienot askartelut.

Toki äiti tärkeä mutta jos vaikka 5 h päivässä hoidossa mistä 2 h nukkuu niin ei kai siinä kauheita traumoja pääse syntymään? Ei kai tämä asia ole oikeasti näin mustavalkoinen? Munkin äitiä hoisi päivisin 50-luvulla isomummu että mummu pääsi tehtaaseen töihin ja ihan on normaali ihminen tuo äiti. Isomummu ei siis asunut samassa taloudessa!