Toisiaan muksivat veljekset ihmetyttää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalit veljekset. Rakkauden osoituksiahan ne muksimiset on. Kyllä ne siitä rauhoittuu.

Tämä on muuten yksi sairaimmista asioista, että poikien tekemä väkivalta väritetään rakkauden osoituksiksi.

Nahistelu ja väkivalta ovat melko eri asioita !

Joskus se on tuollaista sisarusten välillä, joilla on pieni ikäero. Minä ja sisko tapeltiin verissäpäin allekouluikäisenä. Kouluiässä hän vaihtoi sen henkiseen väkivaltaan, johon minä en autistina osannut vastata mitenkään. Ei olla hirveesti väleissä nyt aikuisena eikä kiinnostakaan (ilmeisesti kumpaakaan).

Äiti ja hänen siskonsa eli meidän täti kuulemma tappeli myös pienenä. He ovat olleet läheisiä aikuisinakin.

Joka tapauksessa ei se ole lapsenvahdin pulma tuota asiaa miettiä. Hillitset niitä tappeluita niinkuin tähänkin mennessä, sen takiahan ne muunmuassa vielä tarvitsevat vahtia. Me kyllä siskon kanssa päästiin liian varhain kahdenkesken, koska sisko muunmuassa jahtasi mua sakset kädessä...

Tuttavamiehet, veljekset muuten vielä myöhäisteineinä jahtasivat toisiaan kirveen kanssa. Ei käyny kuitenkaan mitään pahempaa ja jossain vaiheessa rauhoittuivat.

Mä muksin mun siskoa usein. Oltiin siis kaksi tyttöä. Porukat vaan mäkätti että ei saa tapella ja lässyn lää.

Olen aikuisena ymmärtänyt, että mun käsittelemättä jäänyt koulukiusaaminen aiheutti tuon. Kotona ei myöskään huomioitu muuten kuin negatiivisesti. Kannattaa miettiä, onko pojilla kokonaisuus kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on nollatoleranssi väkivallalle ja tästä on johdonmukaisesti pidetty kiinni, joten ei ole kuin pari kertaa tarvinnut vääntää asiasta omien poikien kanssa.

Kuulostaa siltä, että vanhemmat hyväksyvät veljesten välisen väkivallan.

Ei vanhemmat ole aina läsnä eli kyllä poikien elämään kuuluu nahistelu. Koti voi myös opettaa sopimaan ja pyytämään anteeksi. Ei poikia voi pumpulissa kasvattaa. Ulkoisia uhkia on sen verran että joskus on pakko uskaltaa puolustaa itseään ja/tai veljeään.

Ei se, ettei hyväksy väkivaltaa lasten kesken ole mitään pumpulissa kasvattamista. Eikä veljeä lyömällä opi puolustamaan veljeä. Veljen lyöminen on veljen puolustamisen vastakohta.

Meillä on opetettu, että ekana ei saa lyödä, takaisin saa hakata niin paljon kuin sielu sietää.

Pojat eivät lyö toisiaan, kiusaaminen on verbaalista, jos sitä on. Ihan vanhempien oma päätös, mitä hyväksyvät ja minkä kieltävät, tuolla ei näköjään ole kielletty lyömistä, tönimistä tai kiusaamista.

Kun naapurin samanikäinen erehtyi lyömään kiusallaan meidän 5v:tä nyrkillä selkään mammanpojaksi lällättäen, niin seuraukset yllättivät kokonaan. Ei mitään itkua tai takaisinhuitaisua vaan pari kunnon lyöntiä ja niiden seurauksena naapurin poika juoksi itkien kotiin. Kun asiaa selviteltiin, ilmoitin, että oma poikani voi toki pyytää anteeksi, mutta ei hän sitä tarkoita, minä näin ja kuulin koko tapahtuman, joten kannattanee opettaa omalle pojalle, että lyöminen ei ole leikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalit veljekset. Rakkauden osoituksiahan ne muksimiset on. Kyllä ne siitä rauhoittuu.

Tämä on muuten yksi sairaimmista asioista, että poikien tekemä väkivalta väritetään rakkauden osoituksiksi.

Nahistelu ja väkivalta ovat melko eri asioita !

Niin ovat ja sen takia nahisteluun ei kuulu lyöminen.