Lue keskustelun säännöt.
Loppuuko elämä viisikymppisenä?
13.03.2025 |
No kaikilla ei lopu.
Mutta tällä hetkellä en näe mitään hyvää tulevaisuudessa.
Fyysisesti ja henkisesti edessä on alamäki.
Työelämässä minua ei nähdä enää tulevaisuuden osaajana. Olen se hyvä omassa hommassani-tyyppi, ja muutaman vuoden päästä se, joka saatetaan korvata nuorella kyvyllä.
Potentiaalinen parisuhde vaikuttaisi kädenlämpimältä yhteiselolta jossa pääroolissa ovat koti ja rahalla ostettavat mukavuudet silloin kun on rahaa.
Kavereita ei juuri näe, koska kaikki ovat kiireisiä tai vanhoja ja väsyneitä, kuten minäkin pian.
Ja rahaahan ei ole. Säästössä on muutama kymppitonni, joilla ehkä ostaa lonkkaleikkauksen sitten vanhana.
Eläke tulee olemaan surkea, jos sellaista edes saan.
Miten nähdä yhtään mitään positiivista tulevaisuudessa?
Kommentit (76)
Noim 1/10 viisikymppisten ikäluokasta on elämä jo loppunut. Loput vielä hetken odottelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpsis. Nyt 64-vuotiaana elän elämän parasta aikaa. Liksa on pitkän työuran loppumetreillä huipussaan ja lainat maksettu. Ei huolta taloudesta. Lapset on maailmalla ja elämän ruuhkavuodet takana. Nyt on paremmin kuin koskaan mahdollisuus keskittyä itseen. Reissataan paljon ja sitten on se kaikkein paras asia: lapsenlapset - vanhemmuuden jälkkäri. Aivan upeaa.
Kun terveyskään ei vielä pahemmin reistaa, on tämä millä hyvänsä mittarilla elämän parasta aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei, olen viiskymppisten jälkeen käynyt joka vuosi kaksi kertaa vuodessa kuukauden Pattayalla (paitsi koronavuosina), siellä sitä tuntee yhä olevansa elossa nuorten naisten seurassa.
M60
Jos saisi jatkaa tätä elämää lopun ikäni olisin onnellinen.
Niin nuoria naisia saa yhä Thaimaassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, olen viiskymppisten jälkeen käynyt joka vuosi kaksi kertaa vuodessa kuukauden Pattayalla (paitsi koronavuosina), siellä sitä tuntee yhä olevansa elossa nuorten naisten seurassa.
M60
Jos saisi jatkaa tätä elämää lopun ikäni olisin onnellinen.
Niin nuoria naisia saa yhä Thaimaassa.
Saa rahalla surkeeta /;
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elä hätäile minulla se loppu ennen 30v ja ei ole paranemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aira Samulin osti ensimmäisen minihameen 40-50-vuotiaana. Alkoi elää, kun pääsi sekopää ujosta eroon. Ei se iästä ole kii! Vaan korvien välist!
Aira Samulin oli kuuluisa ja rikas.
ap
Kuuluisa kyllä, mutta ei Aira rikas ollut. Hieno persoona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos säästöäjä haluaa kartuttaa, niin tuossa iässä on hyvä aika, kun ei ole enää huollettavia, ja useimmilla on asuntokin maksettu. Ei minullakaan ollut 50-vuotiaana säästössä enempää kuin parikymmentätuhatta, mutta nyt 60-vuotiaana siihen on tullut nolla perään.
Kohta 70 v täynnä. Ei ole loppunut. Kivaa on vielä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainut mikä on varmaa, niin meistä jokainen kuolee aivan varmasti.
Ei lopu. Se alkaa 65-vuotiaana kun eläke alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, olen viiskymppisten jälkeen käynyt joka vuosi kaksi kertaa vuodessa kuukauden Pattayalla (paitsi koronavuosina), siellä sitä tuntee yhä olevansa elossa nuorten naisten seurassa.
M60
Jos saisi jatkaa tätä elämää lopun ikäni olisin onnellinen.
Niin nuoria naisia saa yhä Thaimaassa.
Saa rahalla surkeeta /;
Ihan sama kun rahaa on yli miljoona.
Ei elämä lopu. Ollaan juuri mieheni kanssa minilomalla hotellissa, eilen kävimme konsertissa. Elämä on suhteellisen huoletonta, ja terveyttäkin vielä jäljellä. Eihän tässä kukaan tietysti nuorene, se pitää vain hyväksyä. Olen 56-vuotias, mieheni 60.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan, silloinhan se vasta alkaa kunnolla. Lapset lentäneet pesästä, lainat maksettu pois ja omaisuutta kerrytetty, ei urapaineita työelämässä, voi downshiftata.
Kaikki eivät ole syntyneet tuollaisen kultareunus elämän kanssa. Ei todellakaan, kirjoituksesi ärsytti minua. Elät ilmeisesti jossain oudossa onnellisuuden kuplassa, toivottavasti saat oven läimäytystä päin naamaa ja monta kertaa. En voi sietää tuollaisia Hannu Hanhia.
Vierailija kirjoitti:
Ei elämä lopu. Ollaan juuri mieheni kanssa minilomalla hotellissa, eilen kävimme konsertissa. Elämä on suhteellisen huoletonta, ja terveyttäkin vielä jäljellä. Eihän tässä kukaan tietysti nuorene, se pitää vain hyväksyä. Olen 56-vuotias, mieheni 60.
Kaikilla ei ole parisuhdetta, vaikka haluaisi. Kaikilla ei ole elämässä onnea, niinkuin teillä tietenkin. Elätte ilmeisesti jossain hyvän onnen kuplassa ilman vaikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
200 000 - 300 000 ?
ap
Kuinka monella meistä on/tulee olemaan ja jotka silti ajattelemme elämän elämisen arvoisenavaikka välillä vähän pisteleekin.
Ihan hulluutta mitata elämänsä arvoa rahassa, ymmärrän toki jatkuvan kitkutuksen rasittavuuden. Itse en mieti tulevaa kovi pitkälle eteenpäin, aivan turhaa. Terveyttäni koetan ylläpitää.
Elämähän loppuu vasta sitten kun se loppuu. Mutta omalla kohdallani tietyistä asioista luopuminen on alkanut joskus nelkyt vuotiaana. Ymmärtää töissä ja seuraelämässä että nuoret vie aina voiton. Ja se on luonnonlaki. Nyt kuuskyt ja elän minkä elän, tajuun että olen vanha ympäristön silmissä, siihen ei meikit tai vaatetus auta eikä ole kyllä tarvettakaan olla mikään ikinuori. Ehkä jotku viiskuuskybäset tekee itsestään ikäistään vanhempia kun yrittävät rastastaa trendien harjoilla. No hölmöiltä ne nyt ainakin näyttää.
Taas tänään Thai-tyttöystävä 24v soitti ja kyseli joko kohta tuun Thaimaahaahan taas?
M60v
Vierailija kirjoitti:
Noim 1/10 viisikymppisten ikäluokasta on elämä jo loppunut. Loput vielä hetken odottelevat.
Onko vuosikymmeniä hetken? Makuasia toki ikuisuuden näkökulmasta. Elämän pituuden näkökulmasta ei ole mikään pikku hetki useimmilla.
Ap; loppuiko vanhemmiltasi elämä 50-vuotiaina?