Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tekisit, jos olisit vanhassa syrjäisessä talossa yksin ja....
13.03.2025 |
Eli tässä tapauksessa isovanhempieni vanhassa talossa, syrjässä muulta asutukselta. Naapuritalot on autioituneet, eikä läpikulkua juurikaan ole lähitiellä. Istuisit keittiön tuolissa ajatuksissasi katsellen kaunista hiljaista maisemaa ja auringonpaistetta. Yhtäkkiää ovi "porstuasta" keittiöön aukeaa noin 25 senttiä. Olet sellaisessa kulmassa, että aukaisijaa ei näe. Itse aloin kiljua ja silmissäni musteni. Muistan vain kuinka ovi sulkeutui hiljalleen. Seuraavista hetkistä en muista juuri mitään, mutta juoksin kuitenkin ulos samasta ovesta, koska muutakaan keinoa ei ollut. Seuraavaksi juoksin n.150m matkan autolleni, koska talvella talon pihalle ei maastosta johtuen pääse ajamaan.
Kommentit (36)
Mä katsoisin mitä oven takaa tulee. Tietysti siinä vähän jännittynyt olo on, mutta asian näkeminen yleensä purkaa jännitykseni.
Jalat maassa ajattelua vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Normi settiä vanhoissa taloissa.
Niihin tottuu. Ehkä mummosi tuli moikkaamaan tai talo vääntyilee perustuksilla.
Niin tai näin, ei vaaraa.
Meillä kuuluu välillä yöllä askelia ihan sängyn vieressäkin ja valvontakamerassa näkyi naisen haamu, selkeät kasvonpiirteetkin erottuivat.
Ettei ollut joku elävä?
Asuin 10 vuotta todella syrjässä vanhalla maatilalla. Enää en asu siellä, mutta mökillä vietän myös aikaa metsän keskellä. En ole koskaan pelännyt noissa paikoissa. Mä pelkään enemmän kaupungissa, että yhtäkkiä joku hullu juoksee jostain ja puukottaa tai ampuu.
Vierailija kirjoitti:
Olin yksin viikkoja isossa kaksikerroksisessa talossa. Vaikka oli kesä, niin pelkäsin yöt ihan sikana koska takapihalla oli vain metsää eikä naapureihin näköyhteyttä, sieltä olisi voinut kuka vain tulla kenenkään näkemättä . Edes pyssyllä uhaten mua ei olisi saanut siellä olemaan yksin syyspimeällä. Haaveilen maallemuutosta, mutta tiedän ettei musta olisi asumaan siellä syrjässä talvikuukausina. Kerrostalossa on kuitenkin ihanan turvallista, kun ei Helsingissä kuitenkaan asuta.
Mistä tiedät minkälaisia naapurit ovat tai kaupungin asukkaat? Ehkä maaseutu onkin "turvallisempi" joskus, jos on jotain turvaa siinä lähellä tai pikkukaupunki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkää olla yksin mökillä. Kummituksia en ole pelännyt sen jälkeen, kun olin seitsemän ja isoisät kuolivat. Ajattelin siitä lähtien, että hekin ovat sitten kummituksia ja suojelevat minua. Mitä taas eläviin tulee, väkivallan uhriksi voi joutua missä ja milloin tahansa. Syrjäinen mökkini ei ole sen todennäköisempi paikka kuin mikään muukaan - yhtä hyvin joku hörhö käy päälle kotirapussa tai kauppareissulla.
Olen kokenut useita paranornaaleja ilmiöitä. Sellaisia että tulee itselle kylmät väreet jos niistä kertoo. Tulisi sen verran pitkä kertomus niin en ehkä tähän viitsi kirjoitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Normi settiä vanhoissa taloissa.
Niihin tottuu. Ehkä mummosi tuli moikkaamaan tai talo vääntyilee perustuksilla.
Niin tai näin, ei vaaraa.
Meillä kuuluu välillä yöllä askelia ihan sängyn vieressäkin ja valvontakamerassa näkyi naisen haamu, selkeät kasvonpiirteetkin erottuivat.
Se on anoppi.
Olin kerran ostamassa telttaa ja kerroin myyjälle että lähdemme kaverin kanssa metsään telttailemaan (kaksi naista siis). Myyjä ihmetteli että miten uskallamme. Mielestäni ihan outo kysymys. Siellä missä ei ole muita ihmisiä, on aika vähän mitään pelättävää. Ihmisethän ne pelottavia on jos mikä ja heitä on enemmän kaupungeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut useita paranornaaleja ilmiöitä. Sellaisia että tulee itselle kylmät väreet jos niistä kertoo. Tulisi sen verran pitkä kertomus niin en ehkä tähän viitsi kirjoitella.
Tai katsoo nyt jos huomenna kerron. Nyt ei jaksa kirjoitella tänään enempää.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni vähän vastaava tapahtuma ja ajattelin että kummitus, mutta ei se mitenkään epämiellyttävältä tuntunut. Joissakin taloissa on hyvä tunnelma silloinkin kun tuntuu ettei ole yksin ja joissakin sitten ei.
Tuosta talon tunnelmasta. Itse asunut aikanaan yli satavuotiaassa talossa. Heti ensi hetkestä kun menimme taloon, tiesimme, ettemme olleet yksin. Mutta oli hyvä henki talossa ja siksi muutimme taloon. Kaikenlaista tapahtui eli talossa oli monta henkeä, talon edesmenneitä asukkaita. Tultiin hyvin juttuun ja asuttiin aikamme talossa. Kuulin myöhemmin, että asukkaat vaihtuivat tiheästi, eikä kukaan viihtynyt pitkää aikaa. Itse olisin jäänyt asumaan, mutta työt veivät toisaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin isovanhempieni talossa, kuulostelisin, onko esivanhemmillani jotain asiaa. Sitten hatkaisin toimiani ja olisin kiitollinen piipahduksesta.
Ajattelen, että menneet polvet suojelevat meitä aivan kuin itsekin suojelen lasta ja aikanaan tulevia polvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, jos ihminen tulee kylään niin on tapana jo ovelta huutaa: päivää taloon! Ei kai maalla ovia lukossa pidetä?
Jos ei mitään ääntä kuuluisi, niin kyllä mä kysyisin kuka siellä?
Hiiret ne vaan oli. Makuuhuoneessa odottaa uusiksi kuositut vaatteet, kuten Tuhkimossa. Tosin ne on vaan jyrsityt vaatteet.
Alue: Aihe vapaa
No hyi hitto!