Kun rahaa jää hyvin yli pakollisten menojen jälkeen, miten tasapainoilette elämästä nauttimisen ja säästämisen välillä?
Säästäminen pahanpäivän varalle, tulevaa eläkettä ja vanhuutta varten on tietysti järkevää, mutta ei kuitenkaan kannata kokonaan olla nauttimatta elämästä tässä ja nyt jos siihen on varaa.
Minulla on tämä tilanne nyt, kun asuntolaina on maksettu, tulevia remontteja ei ole näköpiirissä, lapset aikuisia ja työelämää jäljellä 15 vuotta.
Onko teillä tasapaino noiden välillä, vai painottuuko toinen enemmän, kumpi?
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Me askarrellaan lasten kanssa sinulle mitali ja laitetaan postiin.
Yhtään ei paista tästä kateus ja katkeruus😂 no, me ollaan Suomessa joten ei yllätä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla auttaa monta tiliä. Palkkapäivänä laitan säästöön itselleni (säästötili + rahastot), lapselle (säästötili + rahastot) sekä miehen kanssa yhteiselle tilille. Jos ennen palkkapäivää on käyttötilillä vielä ylimääräistä, siirrän ne sivuun vielä yhdelle tilille. Tämän tilin sisältö on täysin omaan hurvitteluun tarkoitettua ja voi käyttää mihin vaan, ei tarvitse miettiä säästämistä, koska se on jo hoidettu muille tileille.
Priorisoin siis säästämisen kuitenkin etusijalle.
Naiset ei pysty edes tavallisia raha-asioita hoitamaan ilman useita tilejä 🤣
Mikä siinä naurattaa? Onhan siinä väkisinkin useita tilejä, kun on omat, lapsen ja perheen yhteiset tilit.
Lällää lällää, mä oonkin ollut velaton koko ikäni. Ja olen nauttinut joka hetkestä! Minulla on tasapaino työn, harrastusten, ystävien, jne kesken. Olen koko ikäni rikkonut hiekkakakut surutta, enkä ole valanut niiden perustaa betoniin ja rukoillut, ettei perustat murene. Oravanpyörä ei ole koskaan ollut minua varten, elämä on sitä mitä se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me askarrellaan lasten kanssa sinulle mitali ja laitetaan postiin.
Yhtään ei paista tästä kateus ja katkeruus😂 no, me ollaan Suomessa joten ei yllätä
Hih hih hih
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me askarrellaan lasten kanssa sinulle mitali ja laitetaan postiin.
Mikä tässä nyt on niin poikkeuksellista? 50 vuotinaana on ehtinyt maksaa asuntolainaa elämänsä aikana 20-30 vuotta, ehkä saanut jotain perintöäkin. Lasten aikuistutta (ja erottua) riittää pieni asunto.
No, se kun siinä ei ole mitään poikkeuksellista.
No miksi sitten ei vaan voi vastata ap:n kysymykseen, vaan kiukutella jostain olemattomasta
Koska av:lla ei koskaan niin toimita vaan alkaa aloittajan haukkuminen. Ainoastaan jos ap olisi haukkunut jotain henkilöä niin sitten olisi samanmieliset rientäneet mukaan yhdessä haukkumaan.
Puolet säästöön ja puolet kulutukseen. Yleensä säästöön menee enemmän kuin puolet, koska kaikki tarvittava on jo hankittu eikä huvita jatkuvasti juosta jossain tapahtumissa tms.
Sitä kun istuu vapaa ajan koneen ääressä ei rahaa kulu kuin lähinnä sähkölaskuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me askarrellaan lasten kanssa sinulle mitali ja laitetaan postiin.
Mikä tässä nyt on niin poikkeuksellista? 50 vuotinaana on ehtinyt maksaa asuntolainaa elämänsä aikana 20-30 vuotta, ehkä saanut jotain perintöäkin. Lasten aikuistutta (ja erottua) riittää pieni asunto.
No, se kun siinä ei ole mitään poikkeuksellista.
No miksi sitten ei vaan voi vastata ap:n kysymykseen, vaan kiukutella jostain olemattomasta
Miksi aloittaja sitten itse höpöttelee olemattomia?
Miten tasapainoilette elämästä nauttimisen ja säästämisen välillä?
Vierailija kirjoitti:
Puolet säästöön ja puolet kulutukseen. Yleensä säästöön menee enemmän kuin puolet, koska kaikki tarvittava on jo hankittu eikä huvita jatkuvasti juosta jossain tapahtumissa tms.
Näin minäkin olen alutavasti ajatellut. Asuntolainan loppumisen jälkeen menot putosi 600e/kk ja tätä ennenkin säästöön jäi parisen sataa, jos ei ollut yllättäviä menoa. Matkusteluun liittyviä haaveita on paljonkin, joten alan nyt niitä toteuttaa. Voin budjetoida siihen siis 4000-5000e vuodessa
ap
Ei olla hankittu lapsia niin koko ajan on voitu myös sijoittaa rahaa ja asunto maksettu myöskin. Emme pihtaa eläkevuosia silmälläpitäen koska voi olla ettei ne koskaan koita. Hyvä ystäväni vaikkapa kuoli alle 50-vuotiaana ja koskaan ei tiedä mitä käy. Turha elää pelkästään "sitten joskus eläkkeellä- elämää" vaan myös nauttia näistä päivistä. Normaalin arjen elinkustannukset eivät kuitenkaan järisyttävät joten sinne eläkepäiviinkin ynnä muuhun jää jatkuvasti säästöön.
Vierailija kirjoitti:
humble brag
Kerrotko vielä vähän tarkemmin, mistä tuossa valitettiin? Vai onko sulla joku ihan oma määritelmä humble bragille?
Itse eläkkeellä sekä töissä.Talous on kunnossa. Haaveilen jos löytäisin ystävän matkustamaan kanssani , Jotain nautintoja keksiä harmaaseen arkeen.
Juuri nyt haluan lähteä Italiaan ja sieltä risteilylle .
Säästöön vaan kaikki mitä liikenee. Mikään ei tuo samanlaista mielenrauhaa kuin riittävästi massia tilillä. Ja vaikka et itse ehtisi sitä käyttää, niin turvaat sillä lastesi ja lastenlastesi tulevaisuuden tässä jatkuvasti kurjistuvassa maailmassa.
Että kuinka? Ostan mitä tahdon ja loput jää pankkitilille, joskus sitten siirrän sijoituksiin. Elän vaatimattomasti, lapset ovat isoja, enkä juurikaan välitä matkustelusta tai ulkoisesta koreudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla auttaa monta tiliä. Palkkapäivänä laitan säästöön itselleni (säästötili + rahastot), lapselle (säästötili + rahastot) sekä miehen kanssa yhteiselle tilille. Jos ennen palkkapäivää on käyttötilillä vielä ylimääräistä, siirrän ne sivuun vielä yhdelle tilille. Tämän tilin sisältö on täysin omaan hurvitteluun tarkoitettua ja voi käyttää mihin vaan, ei tarvitse miettiä säästämistä, koska se on jo hoidettu muille tileille.
Priorisoin siis säästämisen kuitenkin etusijalle.
Naiset ei pysty edes tavallisia raha-asioita hoitamaan ilman useita tilejä 🤣
Mä käytän monen tilin taktiikkaa, on helpompi hahmottaa rahankäyttöä. Toki varmasti sä olet oman elämäsi supersankari ja kaikki onnistuu ilman mitään turhia säätämisiä.
Meille hieman vajavaisimmille ihmisille pitää olla erilaisia kikkoja, jotka helpottavat eri asioita.
Mulla on 6 eri tiliä eri tarkoituksiin. On aika paljon helpompi pitää kuukausittaista budjettia, kun vaikkapa sähkölaskuihin (isommat talvella) tai vakuutusmaksuihin (kerran vuodessa) varatut rahat eivät makaa käyttötilin pohjakassana.
Mutta mulle se lienee sallittua ja ei ole naurun aihe, koska olen mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pus, aloitus on silkkaa vaatimattomuuden kaapuun puettua lesoilua.
Taidat ola kateellinen, oli ihan tavallista olla 50+ ikäisenä velaton
Kyllä vaan. Itse säästän talvella ja kesällä reissuan rahat kotimaan kamaralla.
Vierailija kirjoitti:
Ei olla hankittu lapsia niin koko ajan on voitu myös sijoittaa rahaa ja asunto maksettu myöskin. Emme pihtaa eläkevuosia silmälläpitäen koska voi olla ettei ne koskaan koita. Hyvä ystäväni vaikkapa kuoli alle 50-vuotiaana ja koskaan ei tiedä mitä käy. Turha elää pelkästään "sitten joskus eläkkeellä- elämää" vaan myös nauttia näistä päivistä. Normaalin arjen elinkustannukset eivät kuitenkaan järisyttävät joten sinne eläkepäiviinkin ynnä muuhun jää jatkuvasti säästöön.
No eikös se AP vähän sitä kysellytkin, että missä suhteessa säästää ja missä käyttää. Ei siis alunperinkään ollut puhe mistään sitten joskus eläkkeellä elämästä.
Harva kuitenkaan laittaa tiliä sileäksi ihan sillä asenteella, että eihän sitä tiedä ensikuusta enää onko elossa, parempi elää NYT eikä sitku.
Sehän riippuu ihan siitä, mistä nauttii. Mulle eniten iloa ja nautintoa antavat asiat ovat pääosin edullisia tai ilmaisia, joten niitä on paljon arjessakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pus, aloitus on silkkaa vaatimattomuuden kaapuun puettua lesoilua.
Taidat ola kateellinen, oli ihan tavallista olla 50+ ikäisenä velaton
Kyllä vaan. Itse säästän talvella ja kesällä reissuan rahat kotimaan kamaralla.
Itse teen päin vastoin. Teen kesällä keikkatöitä Suomessa ja talvet olen ulkomailla tekemättä mitään.
Olen tällä hetkellä täysin varaton 58-v, elän sosiaalituilla mutta olen ollut hyväpalkka-asiassa töissä ulkomaita myöden ja kolmen tähden ravintolat ja suurkaupunkien oopperat ovat minulle tuttuja. Mitään en kadu tällä hetkellä, korkeintaan nauran kun joku 60-vuotiaana uskaltaa mennä HELSINGISSÄ johonkin kalliiseen ravintolaan.