Loukkaantuisitko, jos laiha tuttavasi utelisi sinun, ylipainoisen elämäntapoja?

Laihuus on sairaaloista siinä missä lihavuuskin.  Hoikkuus on hyvä asia mutta laihuus ei.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on todella laiha ja paras ystäväni myös. Ihmettelevät miten en voi syödä milloin mitäkin herkkua ja ei kai tämä nyt vaikuta. Minulla on 20kg ylipainoa ja tiukkaa tekee edes tässä painossa pysyä, en voi syödä mitään ylimääräistä, mutta kyllä se välillä käy hermoon kun toiset mättää roskaa rajattomasti ja itse ei vaan pysty. 

Omasta kokemuksestani voin kertoa, että kyllä kaikki ylimääräinen, tai väärä ruoka vaikuttaa. Itse en voi syödä mitään makeaa. Jos syön, siitä seuraa verensokerin rajua heittelyä, ja hetken päästä on kiljuva nälkä. Ratkaisuna on olla kokonaan ilman sokeria ja makeita herkkuja. Koskee myös hedelmiä ja marjoja, joiden määrä päivää kohti on pidettävä varsin pienenä. Itselläni esimerkiksi yksi ravintola-annos, ei mikään suuri edes ja ilman jälkiruokaa, juomana vesi, nosti heti puoli kiloa painoa. Ymmärrän kyllä, että kyse oli suolaisemmasta ruoasta, kuin normaalisti, ja se puoli kiloa suli taas pois parissa päivässä. Mutta periaatteessa siis, jos olisin repsahtanut, painoa olisi kertynyt nopeasti lisää.

Luulen kyllä, että ne, jotka nyt nuorina vetävät kaikenlaista moskaa, saattavat vanhemmiten yllättyä. Eivät toki kaikki kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Näinkö se meneekin, että laihat kyselee ylipainoisen syömisiä? Mun käsityksen mukaan lihavia kohtaan ollaa hyvinkin hienotunteisia, mutta hoikan syömiset ja elintavat on vapaata riistaa kaikille. 

Ei pidä paikkaansa. Se hienotunteisuus, tai miksi sitä nyt halutaankin kutsua, ulottuu tasan siihen asti, kun se ylipainoinen lähtee pois. Sitten alkaa selän takana jauhaminen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä jännä ilmiö. Ylipainoisena en kuullut ikinä kommentteja syömisistäni, koska söin varsin terveellisesti silloinkin. Tai paremminkin kyse oli terveellisiksi mielletyistä ruoka-aineista. Nyt kun itsetuntemus on lisääntynyt, ja tietoisuus siitä, mikä ei ehdottomasti minulle sovi, mitä voin syödä, ja minkä verran, niin tulokset ovat aika huimia. Mutta sen ihmettelyn ja kyselyn määrä on kasvanut samassa suhteessa. Paljonko olet laihtunut, voi että, kun olet laihtunut, paljonko nyt on lähtenyt, entä nyt, vieläkö aiot laihduttaa, älä nyt vaan enempää laihduta ja niin edelleen. Eväitäni ihastellaan, kuinka jaksan vääntää niin herkullisen näköisiä annoksia. Mitä näihin voi oikein vastata? En laihduta, vaan olen tehnyt suuria muutoksia elintapoihini, josta suora seuraus on laihtuminen ja terveempi elämä. Miksi toisten olisi pakko saada tietää, kuinka paljon kiloja on lähtenyt? Mihin he tätä tietoa tarvitsevat?

Juu tätä esiintyy. Kun laihduin, hyvin laiha kaverini huolestui etten vaan nyt laihtuisi liikaa. ilmeisesti pelkona oli että laihtuisin yhtä laihaksi kuin hän itse.

En mä ainakaan itse omaa ylipainoa ihmettele kun mässään joka päivä sokeria naamaan. Syön puuronkin reilulla sokerilla ja isolla voisilmällä.

Jos ystävä puhuisi reilusti ja suoraan. Asia ok. Mitään vihjailuja ja mielipelien pelaamista en siedä. Olisi entinen ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Minun elämäntapani ovat varmasti terveellisemmät kuin sen laihan, joka utelee, joten en loukkaantuisi. Voisin auttaa häntä. 

T. Lievästi ylipainoinen

Samoin. En käytä alkoholia enkä tupakoi, syön säännöllisesti monipuolista ruokaa, ulkoilen ja nukun hyvin. Olen työtön nyt. Töissäkäyvä hoikka ystäväni elää lähinnä kahvilla, oluella, tupakalla ja pikaruualla. No me tunnetaan toisemme eikä kommentoida eikä neuvota, tässä iässä tiedetään miten pitäisi elää. Just risteilyllä käydessä ehdotin että käydääs maissa aamukahvilla jossain. Hän ei viitsinyt, no kävelin sitten parin kilsan päähän, söin jotain ja nautin sen kahvin ja söinkin jotain ja sitten takaisin. Enkä loukkaannu, otan huumorilla ja kuittaan takaisin eikä muiden elopaino kiinnosta.

Loukkaantuisin, mutta sitten tajuaisin, että loukkaannun juuri siksi kun se asia ei ole kunnossa ja toisen täysin normaali kysymys tuntuu loukkaavalta vaikka se ei välttämättä sitä ole. 

Toki moni varmaan nauttii kun saa toisen häpeämään itseään. 

Riippuu varmaan missä mielessä. Itse oon kysellyt läheisteni elintavoista reflektoidakseni omiani: mulla on korkea verenpaine, korkea kolesteroli ja sokeriarvoissa häikkää. Olen hoikka. En ole ajatellut, etten saisi kysyä itseäni pyöreämmältä. Siis kun pointti on löytää itselleni apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä hämmästyisin, miksi joku sellaisia utelee.

onhan se hyvä tietää, että osaa välttää asioita, joiden vuoksi ihminen paisuu muhkuraiseksi löllyväksi läskimöykyksi

Eiköhän tuon jo jokainen aikuinen tiedä muutenkin. Ystävät ja tutut tietää ja miksi ketään kiinnostaisi tuntemattoman elintavat.

Tuttava on melko laaja käsite, mutta sitä mieltä olen, että ystävän/kaverin tehtävä on mainita ylipainosta. Eihä sitä hyvä ystävänä/kaverina voi päihderiippuvaisellekaan mennä sanomaan, että jatka vaan dokaamista/narkkaamista niin hyvä tulee??



Kyllä reilusta ylipainosta pitää sanoa suoraan ja kehottamaan tekemään asialle jotakin. Läski voi yleensä huonosti sekä henkisesti ja 100-varmasti fyysisesti. Eikä se mene parempaan suuntaan mitenkään, jos asialle ei mitään tee.

Yks hoikka tuttu on todella peloissaan lihomisesta ja kysyi multa lähes paniikissa mitä söin kun lihoin 15 kiloa. Hän oli kuulemma alkanut syödä useamman näkkärin illassa eikä halua lihoa. Minä olin lihonut sairauden ja lääkkeen takia joten en alkanut sitä sepustaa. Sanoin vain että näkkärillä minäkin aloitin paisumisen.

Vierailija kirjoitti:

No todennäköisesti elintavoissa on jotakin pahasti pielessä, jos on vähääkään ylipainoinen. 

Ei pidä paikkaansa. Elämäntapani ovat erinomaiset, syön terveellisesti, nukun hyvin, en polta, en käytä alkoholia, liikun päivittäin, käyn kuntosalilla, tanssin. Veriarvoni ovat optimaaliset.

Mutta olen nainen, en ole himoliikkuja ja olen yli 60-vuotias ja kyllä - olen painoindeksissä lievän ylipainon puolella. Olen 171,5 cm pitkä ja painan 74,5 kg. Sinun kauhuksesi EN AIO YHTÄÄN LAIHDUTTAA! 

En loukkaantuisi vaan kertoisin kaiken erinomaisista elämäntavoistani, josta hän voisi ottaa oppia, jotta pääsisi laihuudesta normaslipainoiseksi. Olen lievän ylipainon alarajoilla myöskin.

Tuollaiset utelijat ovat rajattomia ihmisiä. He voivat kysyä todella yksiyisasioista tuntemattomaltakin. Ovat tavattoman rasittavia.