Anu Pensola ja talo Italiassa
Olen aina ihaillut Anun luovuutta, mutta samalla ihmetellyt. Anu on ostanut ja remontoinut ainakin neljä taloa, tehnyt käsitöitä, kirjoittanut kirjoja, saanut lapsia, eronnut ja avioitunut uudestaan.
Valtava määrä eläimiä kissasta lampaisiin ja melanooman sairastuminen.
Ei ihme, että paloi loppuun. Kaikesta materiasta luopuminen ja irtiotto pakureissulle Italiaan oli varmasti hyvä idea, mutta miksi jo menomatkalla piti ostaa 11-huoneen valtava pommikuntoinen talo?
Ei ihme että riitelyksi meni ensimmäinen kuukausi Italiassa, vaikka somessa annettiin idyllinen kuva elämästä.
Miksi taas piti hommata työleiri?
Kuulostaa aika maaniselta.
Kommentit (182)
Vierailija kirjoitti:
Mies suhtautuu oudon tunteella kaikkeen, Helsingissä ajelee ja jättää hyvästejä, olit joskus minulle tärkeä, nyt ihan vieras ym. Siis kaupunki.
Hienoa kun joku on herkkä ja tunteellinen ja ilmaisee sen myös.
Aika paljon tuo pari on vaikuttanut menevän vaimon ohjaksissa. Mies vaihtoi sometunnuksensa samanlaiseksi (pen_creative), yhteisissä liveissä vilkuili epävarmana Anua ja toisteli hänen sanomisiaan. Tietysti helposti käy niin määrätietoisen kumppanin kanssa. Kuitenkin selkeästi erittäin monitaitoinen mies kyseessä. Ehkä nyt on aika tulla omana itsenään esiin. Lapsen elämä kyllä aika turbulenssia.
Nyt on vaihdettu pakua ja vahtivuoroja, mies on Fiskarsissa ja Anu pakulla etsimässä mielenrauhaa.
Anu vaikuttaa ihmiseltä, joka ajattelee, että kaikki on olemassa häntä varten, mutta hän on olemassa vain itseään varten. Talot, eläimet ja miehetkin vaihtuvat ja jäävät taakse Anun säntäillessä milloin minnekin kulloisen mieliteon tai suunnanmuutoksen perässä. Veikkaan että rahoittaa tätä perinnöllään, isänsä oli Matti Yrjänä Joensuu eli yksi Suomen tunnetuimpia rikoskirjailijoita.
Miestään käy vähän sääliksi, vaikuttaa herkältä ja kiltiltä mieheltä, joka on täysin jäänyt vaimojyrän alle. Myivät varmaan vanhan kotitalon ja lähtivät matkaan sillä ajatuksella, että päätökset tehdään yhdessä mutta sitten selvisikin että Anu tekee mitä huvittaa muiden tunteista tai tarpeista piittaamatta. En ihmettele eksyneisyyden tunnetta yhtään, olihan pariskunnan tarkoitus asua ulkomailla yhdessä monta vuotta.
Mitä? Eivätkö he nyt asukaan Italiassa?
Huvittaa näin jälkeenpäin ne kuvat Menaisissa missä istuivat pakettiauton vieressä, oli kukkamekkoa ja hörhelöä ja vanlife idylliä.
Ajattelin jo silloin että taitaa olla Anun päässä tuo idylli ja muu perhe seuraa perässä.
Ei mennyt kauaa kun todellisuus oli toista. Lapsi ikävöi kotiaan, pakettiauto oli ahdas ja sekaisin, Anu katui mitä oli mennyt tekemään. 838
Vierailija kirjoitti:
Mitä? Eivätkö he nyt asukaan Italiassa?
Anu asuu Suomessa ja mies ei tiedä missä asuu.
Anun mielestä hänen elämänvalintojaan ja nopeita käänteitään ihmettelevät ihmiset ovat vain kateellisia hänen rohkeudelleen elää omannäköistä elämää. Kaikki tekeminen ja muutokset on naamioitu yleväksi ja kiiltokuvankauniiksi alkaen muutosta pakettiautoon ränsistyneen kivitalon ostamiseen. Ihanaa ja parasta larpataan siihen saakka että kirjoitetaan merkityksellinen ylevä oivalluskirja vaikka nurkista vetää ja parisuhde on ruvella. Todellista rohkeutta olisi ollut myöntää tehdyt virheet ja sanoa rehellisesti, että tämä tuli mokattua, olin sittenkin onnellisimmillani elämässä jossa olin ennen kuin talo meni myyntiin ja ennen kuin minimalistinen vanlife alkoi. Jos näin ei olisi niin tuskinpa Anu olisi ostanut ensi töikseen Suomeen samankaltaista asumusta samankaltaisesta maisemasta kuin mistä lähti vain pari vuotta sitten. Tuollainen rehellisyyteen perustuva kirja kiinnostaisi paljon enemmän kuin ulkokultainen liirumlaarum-kirja Italiassa asumisen ihanuudesta.
Varmasti olivat uupuneita ennen pakettiautoon muuttoa, mutta olisiko jostakin voinut karsia, eikö eläimiäkin ollut melko paljon. Ja voisihan sitä kai hommata jonkin perustoimeentulon takaavan työn, jotta sitten voisi rennommin harrastaa taidettakin. Lahjakashan Anu on kuin mikä, mutta taiteen varassa eläminen ei ole kovin realistinen ja leppoisa ura.
Kovin itsekeskeinen kuva on Anusta tullut jo pitkään. Silloin kun oli Suuren Käsityölehd3n päätoimittajana, koko lehti muuttui jotenkin epämiellyttäväksi. Silloinhan Anu työllisti lehdessä omia kavereitaan, ja taso laski.
Se Kotoliving vasta olikin pelkkää Anun egon pönkitystä. Joka samperin lehdessä kuvia Anusta, juttua Anun kesämökistä jne...
Mies pohtii elämän tarkoitusta, jos olisi lehti niin olisiko virran vietävänä vai puussa. Anu loikoilee pakettiautossa ja katselee ohi lipuvia pilviä.
Varsinaisia haahuilijoita sanon minä.
ero tuli ja nyt suomi onkin jees paikka asua.
Miten kauan kestää ennenkuin taas kyllästyy, kun koti on laitettu ja tavarat paikoillaan. Sitten pitää taas jotain keksiä. Tulojakin pitäisi tulla jostain, ehkä joku verkkokurssi, erohaastatteluja lehtiin, taideretriitti, kahvila.
Suomi ja vanha talo voi olla aika ankea paikka talvella. Lähtisikö kuitenkin Italiaan.
Eikös johonkin rumpuretriittiin jo kyselty osallistujia.
No niin, eikun retriittiä pystyyn. On kyllä uskomatonta miten joillain ihmisillä on aikaa ja pokkaa viettää elämäänsä juoden kahvia ja silittäen hellästi ruokapöydän pintaa.
Vielä vähän aikaa sitten valitti rahattomuutta, eikö pitäisi ihan töihin mennä.
Missäs Anun ja Artun yhteiset lapset ovat?
Vierailija kirjoitti:
Missäs Anun ja Artun yhteiset lapset ovat?
Varmaankin elävät omia elämiään, aikuisia kun ovat.
Joskus ajattelin, etkä Anu Pensola ja Olga Temonen ovat vähän samantyyppisiä. Molemmilla iso puutalo maalla, lapsia, eläimiä, omavaraisuutta.
Ei ihan ole näin, Olga on tehnyt töitä että lapsilla on ollut pysyvä koti, sisukkaasti hoitanut kotieläintilaa ja pizzeriaa. Anun touhut ovat olleet sekavaa tempomista, jotenkin haluttu aina antaa julkisuuteen kaunisteltua kuvaa kulloisestakin elämänvaiheesta.
Tämä nykyinenkin retriitti ja astrologiaan perustuvaa Human Design ovat surkuhupaisaa jatkumoa Anun julkisuushakuisella uralla.
millä se rahottaa ton hullutuksen?
kirjoilla ei monikaan tienaa ees omiaan takas .