Lue keskustelun säännöt.
Anu Pensola ja talo Italiassa
12.03.2025 |
Olen aina ihaillut Anun luovuutta, mutta samalla ihmetellyt. Anu on ostanut ja remontoinut ainakin neljä taloa, tehnyt käsitöitä, kirjoittanut kirjoja, saanut lapsia, eronnut ja avioitunut uudestaan.
Valtava määrä eläimiä kissasta lampaisiin ja melanooman sairastuminen.
Ei ihme, että paloi loppuun. Kaikesta materiasta luopuminen ja irtiotto pakureissulle Italiaan oli varmasti hyvä idea, mutta miksi jo menomatkalla piti ostaa 11-huoneen valtava pommikuntoinen talo?
Ei ihme että riitelyksi meni ensimmäinen kuukausi Italiassa, vaikka somessa annettiin idyllinen kuva elämästä.
Miksi taas piti hommata työleiri?
Kuulostaa aika maaniselta.
Kommentit (199)
Musta Anu on ärsyttävän tekopyhä ja feikkiylevä. Hänestä ei ole tunnustamaan että pieleen meni vaan kaikki tapahtumat ja käänteet pitää esitellä mahdollisimman positiivisessa, onnellisessa ja hattaramaisessa valossa vaikka totuus olisikin toinen. Itse en ainakaan ottaisi minkäänlaista elämänopastusta ihmiseltä, josta ei ole myöntämään tekemiään virheitä tai reflektoimaan omia tekemisiään ja niiden vaikutusta muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se piru kun naisen pitää välttämättä päästä Italiaan vaikka rahaa ei ole kuin kauheaan raunio taloon. Ja sit iskee stressi ja ukko ei jaksa panna (varmaan kalpeni ihanien italiaanojen rinnalla). Kyllä Italiasta aina on saatu hyvää seksi- ja muuta seuraa. Jos kotoa ei saa niin ulos vaan, ei hassumpi tarjonta...Joo, ei tuo nainen ihan kunnossa ole...Buona fortuna!
Harmittaa miehensä puolesta, iso talo missä ennen asuttiin yhdessä, nyt tyhjillään.
Varmasti juureton ja irrallinen olo. Mistä saa voimaa jatkaa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa miehensä puolesta, iso talo missä ennen asuttiin yhdessä, nyt tyhjillään.
Varmasti juureton ja irrallinen olo. Mistä saa voimaa jatkaa elämäänsä.
Eihän miehen ole mikään pakko jäädä siihen isoon taloon. Tai edes Italiaan.
Nythän Anu on taas ostanut talon, rakkaustorpan. Projektiksi, ei kodiksi. Ja Kaapelitehtaalla hänellä on taidenäyttely. Ihailen todella tuota energisyyttä. Itsellä viimeiset vuodet on menneet toimistossa ja kotisohvalla koomatessa, hän on ostellut ja remppaillut taloja ja pakuja, käynyt Italiassa asumassa, kirjoittanut kirjan ja tehnyt valtavasti taidetta. Tiedän kyllä, että itsestä kaikki on kiinni, mutta en vaan saa edes aloitettua mitään uutta. Hänen lahjakkuuttaan mulla ei toki olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fiskarsin asunto on varmaan vuokra-asunto. Missähän tämä uusi ostettu asunto sijaitsee? Isosta kivitalosta vapautui rahaa myynnin yhteydessä, mutta talo ei ollut kovin kallis, joten oletuksena rahoitus uuteen torppaan Suomessa Anulle tuli myynnistä.
Tämä uusi torppa oli "ment to be". Se kutsui häntä, koska sen oli aiemmin omistanut joku rakennusperinteen asiantuntija. Ei hyvää päivää, kyllä saa sen kuvan että ihminen on pohjimmiltaan hukassa näiden jatkuvien talon ostelujen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miehensä jäi Italiaan. Eli ovat selvästi eronneet. Harvoin käy lastaan Suomessa tapaamassa.
Anu on kertonut, että heillä on 2 kodin ja maan järjestely. Eli sukkuloivat ees taas. Eivät ole eronneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eivät kyllä ole yhdessäkään, kun mies Suomessa niin kaikkialla muualla mutta ei Anun torpassa.
Luulisi että on nyt remppaamassa Anun uutta mökkiä tai yhdessä ostaneet sen. Mutta ei, on Anun mökki ja Anun oma talo ja projekti.
Eivät enää takuulla ole yhdessä. Mies ei tullut edes isäinpäiväksi Suomeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos joku mies kertoisi iltapäivälehdelle miten löysi miehuutensa tumputtaessaan keskellä lattiaa hikisenä?
Hyi helvata
Mikä on ero naisen ja miehen välillä tässä asiassa.
Miehensä piti olla sielunkumppani, näin kertoi jossain haastattelussa. Taisi Anun sielu vain muuttua toisenlaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastahan mies on tulomatkalla, ei olisi torpalle vielä ehtinytkään.
Mies nyt Suomessa ja Anu yökylässä naisystävänsä luona.
Vierailija kirjoitti:
Nythän Anu on taas ostanut talon, rakkaustorpan. Projektiksi, ei kodiksi. Ja Kaapelitehtaalla hänellä on taidenäyttely. Ihailen todella tuota energisyyttä. Itsellä viimeiset vuodet on menneet toimistossa ja kotisohvalla koomatessa, hän on ostellut ja remppaillut taloja ja pakuja, käynyt Italiassa asumassa, kirjoittanut kirjan ja tehnyt valtavasti taidetta. Tiedän kyllä, että itsestä kaikki on kiinni, mutta en vaan saa edes aloitettua mitään uutta. Hänen lahjakkuuttaan mulla ei toki olekaan.
Täällä samat tunnelmat! Muutettiin koronan myötä kakkoskotiin kokonaan ja haaveilin olevani luova ja tekeväni kaikkea ihanaa sisustusta ja otan kanoja tuonne navettaan jne jne.
Not happening. Kesällä täällä käy ystäviä ja sukua ja lapsia ja touhua riittää. Nyt kun alkoi tää syksy ja pimeys, niin istuskelen netflixin ääressä, punkkupullo käden ulottuvilla..
Miten niin sukkuloivat kahden maan ja kodin väliä. Eihän Anu ja lapsensa ole vielä kertaakaan käyneet Italiassa sieltä lähdön jälkeen.
Ja Anu kertoi että hänellä lapsi vapaa viikonloppu aina joka 5. viikonloppu. Eli lapsi silloin isänsä kanssa.
Jos olisivat yhdessä niin eivätkö olisi silloin perheenä yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä alkuunkaan suomalaisia, jotka haluaa lapsensa italialaiseen kouluun. Läksyjä tuntikausia koulun jälkeen, myös kesät menee läksyjä tehdessä, mitään kieliä eivät opi, edes enkkua kunnolla.
Ja elämä Italiassa? Kylmät, kosteat kivitalot. Talvella aivan jäässä sisälläkin.
Ei se oo mitää dolce vitaa ja Eat Pray Love -elämää.
Suurin osa italialaisista on niin köyhiä ettei niillä ole varaa matkustaa edes Euroopan sisällä. Matalat palkat ja korkeat verot.
En ymmãrrä Italian ihailua.
Kamala kulttuuri.. tai siis sen puute.
Kamalat ihmiset.. puukottaa selkään.
Se mitä on rooman valtakunnasta jäljellä on kaikki mitä italialla on.
Muutoin kaikki keskittyy vain siihen että näyttää ja vaikuttaa kivalta. Pakko järjestää kalliit juhlat. Ja aina pitää olla jotkut juhlat.Maksaa puolituttujenkin ruuat ja juomat ja sitten ovien takana kituuttaa ja itkeä, kun rahat on loppu.
Pakko olla ranta- tuoli vuokrattuna kesällä, koska dolce Vita ja siitä on pakko maksaa 600e/kk 1000e palkasta.
Ja vaatteet? Lapset pitää pukea tyylilyyleiksi ja pienikin tahra ja vaate lentää roskiin.
Sitten keksitään keneltä ne rahat voi varastaa. Ja italiassa sinut todella ryöstetãän joka käänteessä joka hetki, etkä edes tajua sitä. Kamala paikka.
Tämä jotenkin häiritsee, kun kaikki on sellaista höttöä ja niiin ihanaa.
Siis se, että julkisuuteen annetaan sellaista kuvaa. No, Anu on visualisti joten siksi tuon ymmärtää, mutta kun tietää mikä on totuus tuon kiiltokuvamaailman takana.