Lue keskustelun säännöt.
Ketkä näistä kummivanhemmiksi?
11.03.2025 |
Hei, meille on tulossa kolmas lapsi. Sukulaisia ei valitettavasti ole enää kummeiksi. Meillä olisi neljä ystäväpariskuntaa, mutta kaipaisin apuanne, kenet pyytäisimme heistä? Ja miten kysyä, että jättää tilaa heillekin ettei pakolla ketään
💠 Jännät kaverit
Heidän kanssa on tosi tosi kivaa viettää aikaa. Asutaan lähekkäin ja nähdään viikottain (vanhempien lastemme) kautta. Lapsemme harrastavat usein samoja juttuna ja ovat erittäin läheisiä. He tulevat aina hyvin innolla mukaan meidän juhliimme, mutta eivät valitettavasti juuri ikinä kutsu sitten meitä omiinsa. Eivät vastaa kutsuihin, eivät usein innolla ehdota meille mitään. Matkivat helposti, hyvin omaa etuaan ajavia. Tunne että he ovat meille tärkeämpiä kuin me heille. Perheen rouva erittäin dominoiva, ja jäänyt jopa valkoisista valheista kiinni, mutta myös hyvin auttavainen. Heillä on jo kahdesta kolmeen kummilasta. Naimisissa ja kuuluvat kirkkoon.
💠 Naapurin ystäväperhe
He ovat myös kivoja mutta sarkastisempia. Poliittisesti aktiivisia. He vastaavat usein viestiin ja heidän kanssa saa helposti sovittua tapaamisia. He eivät ole ihan niin hauskaa seuraa kuin ekat. He eivät koskaan tuo lapsiaan mihinkään harrastuksiin vaikka mahdollisuus olisi sitä kautta syventää yhteisiä tekemisiä. He ovat rehdimpiä. Naimisissa, mutta mies ei kuulu kirkkoon. Heillä on pari kummilasta.
💠 Työystävän perhe
Luotettava naisystäväni tarjoaa hienon vahvan naisen mallin. Kiva, fiksu, luotettava ja vastaa aina puhelimeen. Aina. Varmasti paneutuu kummeuteen. Yksi lapsi. Haaste: liittonsa rakoilee, ei naimisissa, puolisonsa viestii eri tavoilla ettei halua kunnolla tutustua meihin. Esim. peruu vierailuja, ei saa sovittua että tulevat kylään yhdessä, kenelläkään em. muilla pareilla ei ole tälläistä.
Miten toimisitte?
Kommentit (87)
Eilen, kun yritin katsoa tätä ketjua, se oli poistettu. Ajattelin, että hyvä kun joku ilmiantoi tämän paskaketjun. Nyt se onkin taas palannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kuullut koskaan tuota sanaa kummivanhemmat.
Kiva, että joku vielä pääsee kummiksi. Itse toivonut sitä jo kauan.
Jo on laskelmoivaa. Mitäs jos pyytäisit heitä kaikkia kummeiksi. Lapsella saa olla vaikka kuinka monta kummia. Joku heistä kuitenkin kieltäytyy syystä tai toisesta ja joku ei piittaa kummiudestaan sen enempää kuin mitä nyt kastettaessa on paikalla. Ja joku on sitten se, joka muodostuu lapselle varsinaiseksi kummiksi, muistaa tätä paljon ja on läsnä lapsen elämässä. Et voi etukäteen tietää, kuka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periaatteessa kummeja pitää olla kaksi, mutta enimmäisrajaa ei ole. Niitä saa olla vaikka kuinka monta.
Kuninkaallisissa piireissähän kummeja on pitkä litania. Suurin osa ei varmaan koskaan ole sen kummemmn lapsen elämässä mukana, kuin niissä tilaisuuksissa, missä koko hoviporukka on läsnä jonkun häissä tai hautajaisissa.
Kastettaessa ei paikalla tarvitse olla kuin yksi kummi. Riittää kun sen toisen kummin nimen vain ilmoittaa. Suotavaa on tietysti, että sille poissaolevalle kummille on kerrottu, että hänesta ollaan tekemässä kummia ja että tämä on siihen suostunut.
Nykyään kummiudesta on tehty kauhean iso numero. Johtuuko se sitten siitä, että lapsia todellakin syntyy vähemmän, niin se yksikin on jo kuin pieni ihme ja kaikki siihen liittyvä erityisen merkityksellistä. Ennen oli lapsia iso liuta ja kummit yleensä löytyi suvusta ja ystäväpiiristä sen kummemmin pähkäilemättä. Eikä niillä kummeilla niin kovin suurta merkitystä ollut. Itsekään en edes tiennyt, että minulla oli ollut kummeina kaksi pariskuntaa, luulin aina, että vain ne yhdet. Kun pääsin ripille, niin täti tuli tuomaan minulle rippilahjaa ja silloin vasta tajusin, että hän ja miehensä olivat myös kummejani. Ei niistä niin suurta lukua silloin pidetty.
Mä itse kadun, että suostuin kummiksi. Ensimmäiset vuodet asuttiin lähempänä ja käytiin kylässä puoliin ja toisiin, olen mennyt eka vuosina synttäreille ja muutenkin muistanut joskus jollain pienellä lahjalla/tuliaisella ja pari kertaa hoitanutkin kummilasta ja sisaruksiaan.
Sitten vaihettiin paikkakuntaa ja yhteydenpito väheni. Laitoin lahjan sijasta synttäkortin postiin, sitten vain tekstarilla onnittelut.
Miksi kaduttaa? Koska koen sen kuitenkin jotenkin noloksi, että näin surkeasti tän kummina olon hoidin. Voisin sanoa myös omaksi puolustukseksi sen, että usein kyllä kun pyysin kummilapsen perhettä kyläilemään/puistoon tms niin ei heille juuri koskaan sopinut, mutta kun pyysin kummilasta ja sisaruksia hoitoon niin heti sopi. Myös kun itse sain lapsen niin kummilapsen vanhempi ei muistanut tätä millään tavalla, ei käynyt katsomassa vauvaa tms.
Olen myös siskoni lapsen kummi ja muistin häntä aina synttäri+rippilahjalla, ensimmäiseen ammattiin valmistuttua ja kun täytti 18v. Nyt ei pahemmin nähdä, myös välimatka vaikuttaa.
Toinen kummilapsi pääsee ripille, en pääse juhliin, mutta jonkun muistamisen laitan ja se oli sit siinä.