Autismi piirteet ja työ

Olen ollut työelämässä 35 vuotta, opettelin alkuun small talkia ja lukemaan toista ihmistä mitä se haluaa. Työpaikkoina on ollut markkinointisuunnittelija, erityisopettaja ja kampaaja. En kokenut missään työyhteisössä suuria ongelmia sillä en ota mitään henkilökohtaisesti, fakta on fakta ja sillä selvä. Harjoittelin jokaisen työpäivän etukäteen, mitä sanon/teen jne. Kirjoitin paperille, joista lunttasin tarvittaessa.

Kun työnsä hoitaa moitteetta niin se riittää, en mä niistä mitään parhaita kavereita halua. Jos samaa palkkaa saisi yksin näkemättä ketään niin sehän olisi unelmatyö, mutta mulle merkkaa vaan se että saan palkkaa sen verran että elämä sujuu raiteillaan.

Ei ole diagnosoitu, mutta muista syistä eläkkeellä. En ole halunnut ottaa asiaa edes puheeksi hoitavan tahon kanssa koska pelkään sen vain heikentävän eläkkelle pääsy mahdollisuuksia. Niille jotka eivät tiedä, eläkkeelle pääsee harvemmin usean diagnoosin kuin yhden ns. täsmädiagnoosin kanssa. Eli 1 diagnoosilla pääsee helpommmin kuin vaikka 3 diagnoosilla.

Mä olin koulusta valmistuttuani todella avuton. Alalla oli kuitenkin tuolloin huutava työvoimapula, ja työllistyin tehtävään jossa toimitaan yksin ilman että kukaan on vieressä katsomassa. Työn laatua ei valvo oikeastaan kukaan. Ensimmäiset vuodet tein varmasti aivan kauheaa jälkeä, mutta siinä tehdessä oppi kantapään kautta! Työ opetti. 

Enää ei ole missään huutavaa työvoimapulaa mihin palkattaisiin aloittelevia autisteja.

Tein "autistina" töitä nopeammin kuin suurin osa työpaikan normoista, mutta sain burn outin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette riippakiviä ettekö todellakaan kuulu työelämään. 

Mutta eikö autistinen henkilö ole työelämän ulkopuolella vielä suurempi riippakivi yhteiskunnalle?

Autistisena naisena kyllä tulee harvinaisen selväksi että olemus ärsyttää neurotyypillisiä vaikka ei tekisi mitään. Aikuiset ihmiset matkivat maneereitani pilkaten ja yrittävät savustaa töistä ulos. 

Tämä. Itse olen todella ekstrovertti, ja suht älykäs, joten sosiaalisia taitoja olen opetellut ja varsinkin ryhmädynamiikkaa. Minua on kiusattu aina kaikkialla, mutta minun on myös todella helppo tehdä kavereita ja ystäviä. Nykyiseen työpaikkaan tuli uusi, erittäin neurotyypillinen nainen, joka heti yritti aloittaa kiusaamisen. Eipä onnistunut, koska olin jo varmistanut selustani ja minulla oli vahva tuki ympärilläni, ja min

"tehdä kavereita" ei ole suomen kieltä. Voit käyttää sanontoja saada kavereita, tai ystävystyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette riippakiviä ettekö todellakaan kuulu työelämään. 

Mutta eikö autistinen henkilö ole työelämän ulkopuolella vielä suurempi riippakivi yhteiskunnalle?

Autistisena naisena kyllä tulee harvinaisen selväksi että olemus ärsyttää neurotyypillisiä vaikka ei tekisi mitään. Aikuiset ihmiset matkivat maneereitani pilkaten ja yrittävät savustaa töistä ulos. 

Tämä. Itse olen todella ekstrovertti, ja suht älykäs, joten sosiaalisia taitoja olen opetellut ja varsinkin ryhmädynamiikkaa. Minua on kiusattu aina kaikkialla, mutta minun on myös todella helppo tehdä kavereita ja ystäviä. Nykyiseen työpaikkaan tuli uusi, erittäin neurotyypillinen nainen, joka heti yritti aloittaa kiusaamisen. Eipä onnistunut, koska olin jo varmistanut selustani ja minulla oli vahva tuki ympärilläni, ja min

Minä olen introvertti ja ujo. Erilaisuuteni huomataan helposti. Työelämä suosii extrovertteja, joten autismin kirjolla ei välttämättä ole niin suurta merkitystä silloin. Itsekin olen älykäs ja korkeakoulutettu, mutta sosiaalisesti kömpelö. Kuormitun työpaikoilla vaaditusta yltiösosiaalisuudesta, mikä ei tarkoita, että haluaisin silti olla täysin yksin. On surullista, että erilaisuutta ei hyväksytä, sillä se aiheuttaa valtavasti yksinäisyyttä ja syrjäytyneisyyttä sekä masennusta.

Minä en työllistynyt. Teen käsitöitä päivisin. Joka työpaikassa minua on kehuttu taidoistani ja ahkeruudesta. Sosiaaliset tilanteet on toinen juttu. 

Minä en oikein enää tiedä, mitä voisin tehdä työkseni kun on autismin kirjoa, laaja-alaisia oppimisvaikeuksia ja Sjögrenin oireyhtymää, ja Sjögrenin oireyhtymän takia on kuivasilmäisyyttä, valonarkuutta, päähän koskee herkemmin, on refluksia, suolistokin on pilalla jne. Olen suorittanut tavallisessa ammattikoulussa kaksi perustutkintoa, ravintola-alan ja merkonomin koulutuksen. Tuntuu, etten minnekään kelpaa alavalintojen ollessa rajatut, mikä vain turhauttaa, ja kaipaisin jotain itsenäistä työtä, tekisin vaikka yksin töitä.

Ravintola-alan työkulttuuria en kaipaa, ja tällaisena nykyisenä ruokarajoitteisena en pystyisi syömään ravintolan ruokia saati maistamaan niitä (no, tarjoilijana siitä ei ollut liiemmin murhetta) ruokia, kun tiedä mitä ultraprosessoituja aineksia ja viljoja niissä ruuissa on käytetty, jollaisia nautittuani suuni kuivuu, närästää, joudun tunnustelemaan ruokaa hampain että on taatusti pilkkoutunut pieniksi palasiksi, jotta ruoka kulkeutuu ruokatorvesta alas tai muuten tuntuu siltä, että ruoka jäisi kiinni kurkkuun, ja jopa puhekin on voi vaikeutua hankaloituneen syömisen takia. 

Merkonomiksi opiskellessa kiinnostuin ja olen kiinnostunut edelleen Ruohonjuuren yms. sekä Normalin ja Tigerin kaltaisista erikoismyymälöistä ja kirpputoreista, mutta en ole päässyt edes haastatteluun asti tai jos olen päässyt, niin en ole tullut valituksi vaikka olen tervehtinyt, katsonut silmiin jne. eli sen puoleen ei ole mitään ongelmia, eikä kukaan työyhteisössä ole epäillyt että poikkeanko nyt jotenkin. Oman arvioni mukaan oirekuvani lapsuudesta aikuisuuteen sopinee epätyypilliseen autismiin tai sitten vain piirteisyyteen (mistä itse asiassa oli diagnoosi pienestä pitäen vaikean dysfasian lisäksi), kun alakoulussa opin nauttimaan musiikista niin, etten tarvinnut enää korvatulppia, olen oppinut olemaan utelias maistaakseen erilaisia ruokia ja katson silmiin ilman, että tuntisin siinä jotain epämukavaa, kivualiasta jne. Jäljelle jääviä hankaluuksia ovat sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeudet, jotka ovat jääneet vähintään lieviksi, syrjähtelevä puhe on jäänyt vähäiseksi, en enää sano suoraan kaikkea, olen todennut töissä että saa antaa risuja tarvittaessa ruusujen lisäksi, joten en suutu, mutta sitten taas en kykene small talkkiin, asiapitoisia ja jopa virallisia keskusteluja jaksan kuunnella, vaikka en kaikkea tietäisi mutta kun siinä ei ole mitään turhia ylimääräisyyksiä lisättynä, eikä tarvitse mitään hatusta vetää. Juuri tämän hankaluuden koin kerran keikkatyössä urheiluliikkeessä, jolloin koin olevani avuton ajatellen "Mmm, mitä heillekin nyt osaisi sanoa..." asiakkaan kysyessä pitkälle ja hoikalle lapselle sopivia ulkoiluhousuja, kun ei kerta kaikkiaan vaan tajua jostain housujen malleista yms. mitään. Tuollaisten tilanteiden takia niin toivoisi pääsevänsä vain taustalle, ettei tarvitsisi olla sanavalmiina. Kaipaan vaan jotain introverttiystävällistä työtä, mutta ei sellaista taida löytyä ammattikoulupohjalta.

Vierailija kirjoitti:

Minä en oikein enää tiedä, mitä voisin tehdä työkseni kun on autismin kirjoa, laaja-alaisia oppimisvaikeuksia ja Sjögrenin oireyhtymää, ja Sjögrenin oireyhtymän takia on kuivasilmäisyyttä, valonarkuutta, päähän koskee herkemmin, on refluksia, suolistokin on pilalla jne. Olen suorittanut tavallisessa ammattikoulussa kaksi perustutkintoa, ravintola-alan ja merkonomin koulutuksen. Tuntuu, etten minnekään kelpaa alavalintojen ollessa rajatut, mikä vain turhauttaa, ja kaipaisin jotain itsenäistä työtä, tekisin vaikka yksin töitä.

Ravintola-alan työkulttuuria en kaipaa, ja tällaisena nykyisenä ruokarajoitteisena en pystyisi syömään ravintolan ruokia saati maistamaan niitä (no, tarjoilijana siitä ei ollut liiemmin murhetta) ruokia, kun tiedä mitä ultraprosessoituja aineksia ja viljoja niissä ruuissa on käytetty, jollaisia nautittuani suuni kuivuu, närästää, joudun tunnustelemaan ruokaa hampain että on taatusti pilkkoutunut pieniksi palas

Tällä hetkellä olen keikkatyöntekijänä kaupan kassalla, ja vaikka olen viihtynyt kyseisessä työssä ja tiedän, mistä ja miten aloittaa sekä päättää työpäivä, niin työpaikalla kirkas loisteputkivalo provosoi kuivia silmiäni saaden itseni väsyneeksi ja pään kipeäksi, mitä johtuvat Sjögrenin oireyhtymän tuomasta kuivasilmäisyydestä. Kotona silmäni rauhoittuu hieman, vaikka silmätippoja saa laittaa tuloksetta.

Koko työ on alkanut tympäsemään, kun samanaikaisesti puhun ja suu alkaa kuivuamaan syljenerityksen vähentyessä, jolloin pakko juotava vettä, mutta yhtäkkiä ilmestyy asiakkaita, joita palvella, pitää tervehtimisen ja summan lisäksi vielä kysellä etukortteja, neuvoa alennuksen aktivoinnissa jne. vaikkei tekisi mieli puhua, silmiä kuivaa ja niitä yritän räpytellä silmälihaksen ollessa koko ajan jumissa, radiopuhelimesta kuuluu rätisevä ääni ja tuntuu, että korttitalo melkein romahtaa. Ehkä olisin kymmenen vuotta sitten pystynyt työskentelemään noin, kun näkö toimi normaalisti, ei tarvinnut pelätä pölyyn tukehtumista ja puhumaankin pystyi ilman kurkun kipeytymistä. Ihan sairastumisen myötä koen suoraan sanoen kehoahdistusta, kun se ei toimi normaalisti ja elimistö panee vastaan, jos suuhunsa laittaa jotain sopimatonta. 

Pitää jatkaa vielä kolmannessa viestikentässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en oikein enää tiedä, mitä voisin tehdä työkseni kun on autismin kirjoa, laaja-alaisia oppimisvaikeuksia ja Sjögrenin oireyhtymää, ja Sjögrenin oireyhtymän takia on kuivasilmäisyyttä, valonarkuutta, päähän koskee herkemmin, on refluksia, suolistokin on pilalla jne. Olen suorittanut tavallisessa ammattikoulussa kaksi perustutkintoa, ravintola-alan ja merkonomin koulutuksen. Tuntuu, etten minnekään kelpaa alavalintojen ollessa rajatut, mikä vain turhauttaa, ja kaipaisin jotain itsenäistä työtä, tekisin vaikka yksin töitä.

Ravintola-alan työkulttuuria en kaipaa, ja tällaisena nykyisenä ruokarajoitteisena en pystyisi syömään ravintolan ruokia saati maistamaan niitä (no, tarjoilijana siitä ei ollut liiemmin murhetta) ruokia, kun tiedä mitä ultraprosessoituja aineksia ja viljoja niissä ruuissa on käytetty, jollaisia nautittuani suuni kuivuu, närästää, joudun tunnustelemaan ruokaa h

Niin miettinyt jotakin tarkkuutta ja itsenäistä työnkuvaa edellyttävää ammattia kuten kuraattorilta vinkattua lääkelaa (tekninen myyjä apteekissa), mutta kuivasilmäisyyden takia mietin sata kertaa koska en halua aiheuttaa harmaita hiuksia silmävikani takia. Pitäisi olla ensin viisaampi: voiko kuivasilmäisyyttäni ja siitä aiheutuvia oireita korjata edes jotenkin suojatyölaseilla, monitehot ei riitä. Saan vielä odottaa silmätautipoliklinikalle pääsyä. Näkövammaa ei ole, vaikka sekin on pelottanut. En usko ajokorttia saavani, ja pelkään jo silmien vetistämisen sekä polttamisen tunteen ja väsymyksen takia olevani vaaraksi liikenteessä. En halua sellaisia tilanteita päästää syntymään. Olen kuitenkin niin "neiti uniikkilumihiutale", että pitää olla tietokoneen ja älypuhelimen näytössä sinivalosuojat sekä silmäystävällinen tila, mutta eipä isossa kaupassa voi yhdelle ihmiselle tehdä yksilöllistä työpistettä, jotta silmilläni olisi mukavempi työskennellä. 

Olisi pitänyt vaan keskittyä niihin sarjakuvalehtien piirtämiseen peruskoululaisena, tiedä mitä tuosta olisi kehkeytynyt kun nykyään todennut, että teinisarjakuvien sijaan mustaa huumoria ja satiiria, erityisesti suomalaiskarikatyyreja mutta kynän ottaessa käteen pää lyö tyhjää. Ei vaan oikeasti osaa piirtääkään enää, kun mennyt itseluottamus, jopa yksin ollessakin pää lyö tyhjää, en tajua intuitiosta mitään, pidän sitä typeränä. Enkä ole koskaan oppinut mitään korjaamaan, rakentamaan tai tekemään käsin mitään. Kyllä, on yritetty mutta minun korjaukset ja asennukset menee aivan vituralleen, olisi Ikeasta ostettu sohvakin räsähtänyt jos naapurini ei olisi sitä koonnut. Hyvä, kun edes kotona ruokaa osaan laittaa mutta kakkuja pursottaessa pursotukset läsähtävät. Tietotekniikka on kytenyt mielessäni erään vinkatessa sitä, koska jos olen kerta järjestelmällinen ja opin kieliä nopeasti. Tietotekniikan ensin tyrmäsin tuumatessani, että ei näillä nettiriippuvaisen aivoilla ymmärretä ohjelmoinnista yms. mitään ja olisiko jo 30-vuotiaana liian myöhäistä päästä jyvälle tietotekniikan maailmaan. En tiedä, olisikohan tuohon tietotekniikaan mahdollista tutustua matalalla kynnyksellä ja saada siihen kosketus. Pienestä pitäen opin tietokonetta käyttämään hyvin, mutta ei sitä miksikään harrastukseksi voinut kutsua, jos netissä roikkui. 

Anteeksi pitkä tekstini, mutta helppoa suodattaa kaikki ikävätkin tunteet tekstin muotoon puhumisen sijaan. Tuntuu vaan, että missään työssä en voi hyödyntää omia introverttipiirteinä niiden ollessa vahvemmat, vaikka jossain määrin kehittynyt sosiaalisissa taidoissa.