Lue keskustelun säännöt.
Miten suuri osa miehistä kunnioittaa ja hyväksyy puolisonsa sellaisena kuin tämä on?
10.03.2025 |
Omassa elämässäni on vain kokemus muutamasta pitkästä parisuhteesta. Niissä valitettavasti 100% ssa on käynyt selväksi, että alkuhuuman jälkeen suhteen kohdattua arkensa, olen ollut väline saada viihtyisä koti ja tarpeet tyydytettyä.
Omilla ajatuksillani, tunteillani ja tarpeillani ei ole ollut kiinnostavuusarvoa tai niitä ei ole nähty tarpeellisina ottaa huomioon.
Näiden kokemusten perusteella en ole enää etsimässä parisuhdetta tai miestä. Näin kypsään aikuisikään ehtineenä on alkanut kuitenkin mietityttää, olinko suhteessa arvostusta ja hyväksyntää etsiessäni havittelemassa jotain, mitä ei ole edes olemassa. Onko joku tavannut parisuhteessa miehen, joka kunnioittaa puolisoaan ja hyväksyy tämän sellaisena kuin tämä on? Ja kuinka yleistä se on?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Miten suuri osa miehistä kunnioittaa ja hyväksyy puolisonsa sellaisena kuin tämä on?
Väittäisin että paljon useampi mies kuin nainen hyväksyy puolisonsa sellaisena kuin tämä on.
Naisilla usein haluja muuttaa miestään ja määrätä tekemisistä.
Naisilla tarve konmarittaa ja muuta hömppää joihin nykynaiset hurahtavat. Ja muilta naisilta vielä saadaan vaikutteita kuinka pitää olla voimaantunur ja sitä ja tätä.
Siinä on siemenet ikuiselle riidalle kun ulkoapäin vaimo ottaa ohjeet miten elämää pitää elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koen kysymyksen hiukan oudoksi, koska en aloittaisi tai jatkaisi sellaista suhdetta, missä minua ei hyväksytä sellaisena kuin olen tai jossa itse kokisin puolison olevan vääränlainen. Minusta sellainen suhde ei ole säilyttämisen arvoinen.
Sieltä se pitkälti lähtee miten on tullut omassa perheessään hyväksytyksi, nähnyt miten vanhemmat kohtelevat toinen toisiaan, jolloin syntyy malli normaaliudesta parisuhtessa. Minusta se on normaalia, että toinen toisensa hyväksyy sellaisena kuin hän on. Muu on epänormaalia.
Vierailija kirjoitti:
Koen kysymyksen hiukan oudoksi, koska en aloittaisi tai jatkaisi sellaista suhdetta, missä minua ei hyväksytä sellaisena kuin olen tai jossa itse kokisin puolison olevan vääränlainen. Minusta sellainen suhde ei ole säilyttämisen arvoinen.
Sieltä se pitkälti lähtee miten on tullut omassa perheessään hyväksytyksi, nähnyt miten vanhemmat kohtelevat toinen toisiaan, jolloin syntyy malli normaaliudesta parisuhtessa. Minusta se on normaalia, että toinen toisensa hyväksyy sellaisena kuin hän on. Muu on epänormaalia.
Olen samaa mieltä kaikesta mitä kirjoitat, paitsi siitä, että kysymys on outo. Ottamatta kantaa sukupuoliin, mielestäni on ihan tyypillistä, että jurnutetaan pitkiäkin aikoja huonoissa parisuhteissa. Lähtökohta pitäisi olla se, että ihmiset eivät muutu - eivät ainakaan tahdonvoimalla. Joskus toki maailma murjoo muutoksia ihmisiin.
Jos suhde/kumppani ei tunnu hyvältä, pitäisi laittaa homma pakettiin.
Vierailija kirjoitti:
#miesvihanäkyväksi
Tätäkin mietin, että onko se miesvihaa, kun toivoo parisuhteessa miehen kanssa tämän kunnioitusta ja hyväksyntää. Niinkö?
Ehkä sen "pitkän" voi jokainen määritellä haluamallaan tavalla. Jos on vaikka viisi kymmenvuotista suhdetta niin on se mun mielestä ainakin "monta pitkää suhdetta".