Lue keskustelun säännöt.
Lihavien lasten äidit!
10.03.2007 |
Onko täällä yhtään sellaista? Olen jo pitkään miettinyt, että mitä ihmettä teidän päässänne oikein liikkuu. Varmasti jokainen nykyään tietää ainakin osan lihavuuden valtavista terveysriskeistä, sosiaalista elämää rajoittavista haitoista puhumattakaan, joten miten ihmeessä olette päästäneet lapsenne siihen kuntoon ettekä tee asialle mitään? Aina kun näkee tai kuulee lihavaa lasta pilkattavan, kiusattavan tai syrjittävän jossain, tekisi mieli kuvata koko juttu videokameralla ja pakkosyöttää vanhemmille.
Ja toivon todella, ettei kukaan nyt tule tähän sössöttämään mitään " ei me olla samasta muotista" -soopaa. On olemassa pieniä ja hinteliä lapsia, ja selvästi skrodempia, isokokoisia, mutta lihavuus ei ole mikään synnynnäinen ominaisuus. Lapsen lihavuus kertoo vain ja ainoastaan vastuuttomista tai tyhmistä vanhemmista.
Kommentit (39)
Eläköön! opetathan varmasti asenteesi myös lapsillesi, niin ettei vaan koulukiusaajat maailmasta lopu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Eläköön! opetathan varmasti asenteesi myös lapsillesi, niin ettei vaan koulukiusaajat maailmasta lopu!
Lihavan lapsen lihavuus johtuu useimmiten vanhemmista. Ei se sitä tarkoita, että hyväksyy kiusaamisen, jos vaikka tämän sanookin ääneen.
Luitko viestiäni ollenkaan? Lapsilleni opetan kyllä suvaitsevaisuutta, minusta on nimenomaan kauheinta se, miten lihavia lapsia kiusataan! Mutta juuri tuollaisten asenteiden taakse on niin kovin helppo piiloutua. Jos lapsesi on lihava ja häntä kiusataan, syy on muiden lasten suvaitsemattomuudessa, eikä omassa henkisessä velttoudessasi? Lihavuus ei ole missään mielessä samanlainen ominaisuus kuin vaikka iso nenä tai hörökorvat, joille ei mitään voi.
On totta, että joillain (harvoilla) lihavuuden takana on jokin sairaus, mutta lapsella lähes poikkeuksetta on kyse sairaudesta, joka kiihdyttää ruokahalua. Silloinkin lihominen on estettävissä tarjoamalla lapselle terveellistä ruokaa. Oma 4-vuotiaani syö valproaattia epilepsiaan, eikä herkuttelun rajoittaminen mielestäni ole ollut mitenkään ylitsepääsemättömän hankalaa. Ei se lääkitys ole mikään tekosyy antaa lapsen syödä määrättömästi mitä tahansa, ravinnontarve ei kuitenkaan ole lisääntynyt eikä ruoka lihota sen helpommin kuin normaalistikaan.
- Ap
Jos ei löydy lihavia kiusattavia, niin sitten löytyy silmälasipäisiä, liian lyhyitä, pitkiä tai väärän värisiä, jopa änkyttäviä kiusattavia.
Kiusaajilla löytyy aina joku syy kiusata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lihavuus on silti ongelma ja vanhempien pitää huolehtia lapsistaan.
Eli siis vastata kysymykseen. Miksi lapsesi on lihava, mikset tee asialle mitään, miksi olet tehnyt lapsesi elämän niin vaikeaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keskustelusta asiattoman. Luepa oma viestisi uudestaan. Odotatko jonkun lihavan lapsen vanhemman aidosti rupeavan keskustelemaan kanssa viimeisen lauseen jälkeen.
Tosin en uskokaan, että halusit aidossti keskustelua lasten lihavuudesta, halusit haukkamaketjun lihaville lapsille ja heidän vanhemmilleen.
Vierailija:
Aina kun näkee tai kuulee lihavaa lasta pilkattavan, kiusattavan tai syrjittävän jossain, tekisi mieli kuvata koko juttu videokameralla ja pakkosyöttää vanhemmille.Lapsen lihavuus kertoo vain ja ainoastaan vastuuttomista tai tyhmistä vanhemmista.
mutta poika kasvaa tyyliin: ensin tulee vähän ylipainoa, sitten pituutta ja paino pysyy samana. Itse kasvoin samalla tavalla eli pituuskasvu söi sitten sitä ylimääräistä. Syömme tavallista ruokaa ja karkkipäivä lauantaisin. Itse en ole enää aikuisena ylipainoinen. Pojan sisko taas on oikea luuviulu vaikka syö kuin hevonen :/ Missähän sitten teen väärin? Liikunnallisia ovat vielä molemmat lapsukaiseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai miksi tuollainen hermostuminen?
Tosiasia on, että lasten lihavuus yleistyy vuosi vuodelta. Samalla myös siihen liittyvät sairaudet ja synkkä tulevaisuus läskinä, joka tulee maksamaan yhteiskunnalle maltaita...
Itse olen ollut lapsena lihava, ja nuoruudesta asti joutunut taistelamaan ylipainon kanssa. Vaikka aikuisiällä olenkin ollut hoikka ja pitänyt itsestäni hyvää huolta, niin siitäkin huolimatta suhtautuminen ruokaan ei tule varmasti olemaan koskaan normaalia. Kun ns. sisäinen ruokakello on lapsena rikottu, niin siitä on jäänyt elinikäinen syömishäiriö. Syömishäiriö kun ei tarkoita pelkästään näitä yleisiä; bulimiaa, anoreksiaa jne. vaan siihen kuuluu myös minun ongelmani, joka on se, etten osaa luonnollisesti säännöstellä sitä mitä syön.
Pystyisin siis lihoamaan huomaamatta puolessa vuodessa parikin kymmentä kiloa. :(
Minä todellakin tiedän, millaista on elää lapsena, joka on lihava. :( Mitenkään silmiin pistävän lihava minä en ollut, mutta riittävän pyöreä kyllä, että sain koko peruskoulu ikäni kärsiä sen vuoksi kiusaamisesta.
Esim. vaikuttu hyvin negatiivisesti jo oman seksuaalisuuden kasvuun, kun yläasteella sain vain haukkuja päivästä toiseen vastakkaiselta sukupuolelta. Opin jo varhain mm. sen, ettei minulla ole edes oikeus ihastua kehenkään, sillä olen ruma (lihavuus kun on rumaa lasten ja nuorten maailmassa). Luonnolliset tunteet ja tarpeet piti oppia hillitsemään, ja sulkemaan kokonaan pois elämästä.
Vei vuosia, että aloin pääsemään saamistani arvista eroon (joista tosin suurin osa on ikuisia). Joten pidänkin ihmeenä, että yli päätänsä koskaan tapasin aviomieheni. :) Aikaisemmat suhteet kun kaatuivat joko alitajunnassa myllertäviin traumoihin, tai en edes kyennyt aloittamaan suhdetta, vaan ns. kostoksi leikittelin miehillä (ikään kuin halusin kostaa heille, ja näyttää jotakin...)
Joten hyvät vanhemmat, pitäkää huoli siitä, että lapsenne oppii luonnolliset ja terveelliset elämäntavat!
Kun poissuljetaan esim. sairaudet/lääkkeet, jotka aiheuttaa lihomista, niin täytyy kyllä sanoa, että lapsi ei lihoa itsestään, vaan ikävä kyllä vanhemman käden kautta.
Hyvä aloitus ap! :)
Vaiettu, mutta tärkeä aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennen kuin pituus kasvaa.
Nolointa tässä ketjussa on se, että ap edes aloittaa tällaisen.
Äitinä minua hirvittää, kuinka vanhemmat siirtää ennakkoluulonsa lapsilleen. Poika kertoi, että häntä on kiusattu koulussa kun hän oli 9v ja paino nousi. Se aiheutti hänelle ongelmia syömisen suhteen. En tajunnut ensin, mistä mättää kun poika kieltäytyi syömästä. Vasta kun kertoi, että on läski ja katseli iltaisin itseään peilin edestä, tajusin.
Pojalle tuli sitten pituutta vuoden aikana toistakymmentä senttiä ja yhtäkkiä hän olikin alipainoinen ihan normaalilla ruoalla.
Mutta trauma hänelle jäi.
heitä on erittäin paljon aikuisväestössä ja pysyvää laihtumista ei näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen takia lasten lihavuuteenkin on puututtava.
lihavista keski-ikäisistä on ollut normaalipainoisia lapsia.
Ja tämä on ihan tutkittu fakta.
Vierailija:
lihavista keski-ikäisistä on ollut normaalipainoisia lapsia.
Olin lihava lapsi ja tällä hetkellä olen urheilullinen ja hoikka 45 vuotias nainen.
Oman tyttöni kohdalla olen huomannut kehitystä, jonka tunnistan tutuksi omasta lapsuudestani.
Tyttöni ei ole lihava - vielä. Pidempi ja pyöreämpi kuin kaikki ikäisensä, kyllä. Hän on eskari-ikäinen ja jo alkaa kuulua puheissa kokemuksia ulkonäön ja koon arvostelusta kaveriporukassa. Elämme tavallista elämää, syömme tavallista ruokaa. Neuvolassa ei ole nähty aihetta huoleen.
Muistan omasta lapsuudestani, että hyvin pienestä asti TIESIN olevani tosi LÄSKI, koska KAIKKI sanoivat niin. Nyt kun olen aikuisena katsonut kuvia 70-luvulta, näen pikkutytön, joka on toki pidempi ja pyöreämpi kuin kaikki ikäisensä, mutta siinä se.
Isälleni on tehty ohutsuolenlyhennysleikkaus. Aikuisella siskollani on vatsalaukkua pienentävä panta. Minullekin tarjottiin jossain vaiheessa painonpudotukseen lääkitystä, joka ei kuitenkaan sopinut yhteen masennuslääkitykseni kanssa. Muutamia vuosia sitten olin mukana Painonvartijoissa ja sain painostani pois huikeat 36 kiloa. Sitten tuli uusi raskaus ja uusi syöksykierre masennukseen. Painon nousu oli järkyttävää.
Se on aika jännä juttu, että ravitsemustieteilijät sun muu asiantuntijaväkikään ei ole oikein päässyt kiinni tähän alttius- ja taipumusproblematiikkaan. Toisilla meistä on se jokin, toisilla ei. Ja vaikka on helppo osoittaa jo ihan ulkonäönkin perusteella, että tuo ja hän on " Niitä" , niin onko siitä apua meille, joita asia oikeasti koskee.
Ja hoikissakin on sitten niitä " piilolihavia" (oma termini), joiden elämä tuntuu painajaiselta jatkuvan pidättäytymisen vuoksi - ei ole mahdollisuutta nauttia aidosti elämästä, vaikka on hoikka. Joku hoikka , joka kävelee kadulla vastaan, on vain jojonsa siinä päässä, jossa ei vielä ole repsahdettu (Painonvartijatermi). Ja syöksy on kamala, kun se joskus ehkä tulee.
Omasta puolestani iloitsen vain niistä aloitteista, joiden mukana on myös tukea mukana. AP:n aloite on lähinnä vain panettelua, mutta senhän sinä tiesit jo itsekin kun aloit kirjoittaa.
Vastaan lähinnä siksi, että haluan omalta osaltani kertoa, että me lihaviksi sanottujen lasten äidit emme tee tätä tahallamme.
minusta tätä asiaa on ihan tarpeeksi hyssytelty, ja tekosyitä ja selityksiä tulee kuin kaupan hyllyltä. Aloitus on varmasti ihan harkitusti provosoiva, mutta joka sana pitää paikkansa. Lasten lihavuus on ongelma, joka on vasta hiljattain yhteiskunnassa tiedostettu. Siihen ei osata puuttua, koska on olevinaan jotenkin " väärin" syyllistää vanhempia lastensa huonosta hoidosta. Lapsen lihavuus on kuitenkin laiminlyöntiä siinä missä muukin. Vanhempia saa syyllistää siitä, että lapsi kulkee vanhoissa ja rikkinäisissä vaatteissa tai likaisena, vaikka todennäköisesti vähemmän haittaa niistä on lapselle itselleen kuin lihavuudesta. Tästä aiheesta ei voi keskustella " asiallisesti" , jos vanhempien syyllistäminen on heti asiattomuutta.
esimerkiksi monet epilepsialääkkeet voivat lisätä ruokahalua huomattavasti, ja vanhempien on todella vaikeaa hillitä ihan puhtaasti terveellisen, vähärasvaisenkin ruoan syömistä. kokemusta on...