Kohtuun kuolleen vauvan äidillä on Iltiksen sivuilla sylissään

Minä en voi uskoa, että jos patjan läpi on tullut verta, että vauvaa olisi enää pelastanut mikään. Istukan irrottua ei vauvalla kai ole montaa hetkeä elinaikaa?

Jostain luin että sairaalaan oli puolen tunnin matka. Ja sektio kotioloissa on mahdoton tehdä. Äiti saa olla tyytyväinen että oma henkensä pelastui!

Tosi surullista.

Kurja tapahtuma, mutta äiti ei voi näemmä hyväksyä, että syyllisiä ei aina ole. Näin oli tarkoitus tapahtua.

www. iltalehti. fi/uutiset/200703165869886_uu. shtml

hätäkeskus ei vastaanottanut sitä huolta, joka äidillä oli verenvuodosta vaan jäi jankuttamaan toista asiaa.



Äiti ei ehkä väitä, että lasta olisi voitu pelastaa, mutta hänen väitteensä on, että hätäkeskus ei ottanut hänen hätäänsä todesta.



Jos tilanne on väistämätön, ja lapsi menehtyy, niin sitä todennäköisemmin haluaa saada oikeudenmukaista ja tasoltaan korkeaa kohtelua terveydenhuollon organisaatiosta. Ei se niin mene, että jos ei mitään enää ole tehtävissä, niin voi vain nakella niskojaan ja todeta että otti ja kuoli, koeta pärjäillä, tilaa vaik taksi

ja lisäksi jankattu puhelimessa väärästä asiasta.

Kuka lääkärikään alkaa kenekään kotona tekemään hätäsektiota?

Ihmettelin vaan kun se äiti sanoi etteikö olis voinut tehdä hätäsektio...

ambulanssimiehet laahustaa paikalle jankuttaen hekin lapsivedestä, siis äidin puheita verenvuodosta ei ole huomioitu....todella ikävää toimintaa...ja valitettavasti noita katkoja tiedoissa on yllättävänkin usein.



Lääkäriambulanssi ois ehdottomasti kuulunut paikalle...

" - En pääse yli vihasta ja ajatuksesta, että minulla voisi olla terve poikavauva, jos olisi toimittu toisin. Miksei meille lähetetty lääkäriambulanssia? Olisiko paikan päällä voitu tehdä hätäsektio? Nämä kysymykset pyörivät mielessäni."

Nimittäin komplikaatiot (esim. juuri istukan irtoaminen, keskenmenot, keskosuus) ovat yleisempiä, jos raskauksien välillä hyvin pieni tauko.

Vierailija:

ambulanssimiehet laahustaa paikalle jankuttaen hekin lapsivedestä, siis äidin puheita verenvuodosta ei ole huomioitu....todella ikävää toimintaa...ja valitettavasti noita katkoja tiedoissa on yllättävänkin usein.

Lääkäriambulanssi ois ehdottomasti kuulunut paikalle...

Asia 1) Ampparikuskit menee kohteeseen sillä " asenteella" , mitä hätäkeskus on heille hälyytyksessä sanoneet. Ja jos äiti on maannut sängyssä ja lanssimiehet on ovella kysyneet, että " teilläkö meni lapsivesi" , niin eihän he ole voineet nähdä vielä siinä äidin hätätilaa! Tässä siis takerruttu vähän niin kuin sivuseikkaan...

Asia 2) Porissa tai lähimainkaan ei ole LÄÄKÄRI[b]AMBULANSSIA[/b], vaan lähin LÄÄKÄRI[b]YKSIKKÖ[/b] ( ovat siis eri asioita - lääkäriyksikkö ei kuljeta ketään ) on Porissa, jonne edelleenkin on matkaa se 45km. Eli hyvällä vauhdillakin matkaan menee n. puolisen tuntia.

Asia 3 ) Tuo lääkäriyksikkö ei ole ympärivuorokautisessa päivystyksessä, vaan 8-22 ( tapahtunut sattui yöaikaan, ja voitte tarkistaa asian itsekin satshp:n nettisivuila ) ja siinä useimmin on sisätautilääkäri, joka tekee hätäsektiota vielä vähemmän kentällä mitä anestesialäkäri + synnytyslääkäri - ylipäänsä hätäsektioita ei tehdä " kentällä" .

Asia 4) Me emme ole kuulleet tuon äidin ja hätäkeskuksen välistä keskustelua, joten emme voi varmuudella sanoa, mitä tuo nainen on sanonut hädissään. Samaa mieltä olen siinä, että hätäkeskus ei saa vähätellä äidin hätää, mutta hekin ovat vaan ihmisiä ja sattumoisin , jos puhelun on ottanut vastaan lapseton mies, ei hän ehkä ole ymmärtänyt täysin tilanteen vakavuutta puhelimitse. Ja sitä paitsi - noilla päivystäjillä on " tilannekortit" , joista ne lukee suoraan, mitä " pitää" sanoa ja kysellä.

Summa summarum, tilanne ei ole niin mustavalkoinen, kuin äiti tuossa jutussa yrittää antaa ymmärtää. Ja eikö hänelle ole kukaan kertonut näitä em. faktoja ja varsinkaan sitä, että sectioita ei lähdetä missään tapauksessa kotioloissa?

Vierailija:

Asia 4) Me emme ole kuulleet tuon äidin ja hätäkeskuksen välistä keskustelua, joten emme voi varmuudella sanoa, mitä tuo nainen on sanonut hädissään. Samaa mieltä olen siinä, että hätäkeskus ei saa vähätellä äidin hätää, mutta hekin ovat vaan ihmisiä ja sattumoisin , jos puhelun on ottanut vastaan lapseton mies, ei hän ehkä ole ymmärtänyt täysin tilanteen vakavuutta puhelimitse. Ja sitä paitsi - noilla päivystäjillä on " tilannekortit" , joista ne lukee suoraan, mitä " pitää" sanoa ja kysellä.

Summa summarum, tilanne ei ole niin mustavalkoinen, kuin äiti tuossa jutussa yrittää antaa ymmärtää. Ja eikö hänelle ole kukaan kertonut näitä em. faktoja ja varsinkaan sitä, että sectioita ei lähdetä missään tapauksessa kotioloissa?

Kenelle siitä on jotain hyötyä on eri asia.

Mutta jos äiti on esim. puhelimeen sanonut että " olen raskaana ja tulee paljon vuotoa" niin voihan sitä ensimmäisenä tulla mieleen että on lapsivettä? Jos ambulanssi on paikalla 5min niin kyllä se kuitenkin on ihan vakavasti otettu.

vauva.

Et ei ihan vauva välttämättä enää.



Mun mies tilasi mulle ambulanssin, kun olin raskaana viimeisillään ja aloin vuotaa aamulla verta. Melko pian se ambulanssi tuli silloinkin, mutta ei lääkäreitä mukana, vaikka pääkaupunkiseudulla asuntaankin. Verenvuoto on tuossa vaiheessa niin tavallista, että ehkä siksi ollaan suhteellisen rauhallisia. Pillit päällä sairaalaan kuitenkin minutkin varalta ajettiin, eli ihan kevyesti asiaa ei kuitenkaan otettu.

Mitä tekemistä sillä on vanhempien surun kanssa? Ei vanhemmat lapset tee vauvan menetyksen aiheuttamaa surua sen pienemmäksi. Tietysti pitävät arjessa kiinni, mutta suru silti sama vaikka ikäeroa edelliseen olisi ollut 10v tai menetetty lapsi esikoinen.

tehdä paikan päällä/ambulanssissa tilanteen hyväksi mitään enempää kuin sairaankuljetushenkilöstö. Ihan turhaa miettiä " miksi ei lähtetty lääkäriä paikalle" -ei tosiaankaan lääkäriyksiköiden lekurit tee sektioita!! (Kuten joku jo kirjoittikin). Lääkäriyksikön lääkäreillä on elvytysvalmius ja esim. infarktin liuotusmahdollisuus, sellaisissa tilanteissa voi olla apua lääkärin tulosta paikalle.



Harmi jos äiti jää tällaisia miettimään, vaikeuttaa varmasti toipumista tilanteesta, jossa mitään ei ollut tehtävissä ja JOKA EI OLLUT KENENKAAN SYYTÄ.

Vierailija:

tehdä paikan päällä/ambulanssissa tilanteen hyväksi mitään enempää kuin sairaankuljetushenkilöstö. Ihan turhaa miettiä " miksi ei lähtetty lääkäriä paikalle" -ei tosiaankaan lääkäriyksiköiden lekurit tee sektioita!! (Kuten joku jo kirjoittikin). Lääkäriyksikön lääkäreillä on elvytysvalmius ja esim. infarktin liuotusmahdollisuus, sellaisissa tilanteissa voi olla apua lääkärin tulosta paikalle.

Harmi jos äiti jää tällaisia miettimään, vaikeuttaa varmasti toipumista tilanteesta, jossa mitään ei ollut tehtävissä ja JOKA EI OLLUT KENENKAAN SYYTÄ.

Mutta käsitin että kyseessä on aika tuore tapaus, jolloin vanhempien tunteet ovat luonnollisesti pinnassa ja siinä väkisinkin etsii syyllistä joka suunnsta, eniten varmasti itsestään. En näe mitään epänormaalia siinä että äiti käy läpi tapahtunutta hetki hetkeltä miettien mitä olisi voitu tehdä toisin. Eipä tuosta miettimisestä mitään hyötyä varmaan ole, mutta väkisinkin sitä kelaa asioita mielessä. itsellä lapsi ei edes kuollut vaan syntyi vammaisena, kyseessä vamma joka oli saanut alkunsa jo hedelmöitymishetkellä ja kaikkien tiedossa on ettei asialle ollut mitään tehtävissä eikä ketään voitu syyttää tapahtuneesta. Silti pyörittelin näitä mielessäni vielä viikkoja lapsen syntymän jälkeen, vaikka olisin yhtä hyvin voinut todeta vaan että " katsos, lapseni on vammainen eikä siihen löydy syyllistä sen koommin kuin parannuskeinoakaan" ja jatkaa elämää hymyillen. Jostain syystä en tähän pystynyt ja sairaalassa jo terveiden vauvojen näkeminen sai kyyneleet silmiini. Aivan täysin turhaan, sillä eihän niistä kyyneleistä mitään hyötyä ollut.

Toivon että ajan myötä äiti osaa nähdä tilanteen laajemmin ja pystyy hyväksymään väistämättömän ja jatkamaan elämää näin.

Sitten aloin miettimään sitä, että tilanteessa myös äidin henki oli todellisessa vaarassa... Onneksi äiti säilyi hengissä! Hän oli kuitenkin jo kahden lapsen äiti, jotka myös tarvitsevat äitiään paljon. Olisi hyvin kiitollinen oman henkensä säilymisen puolesta!!!!!



Tulisi tilanne, että pitäisi valita menettäisinkö oman henkeni vai kohdussani olevan vauvan (toivottavasti ei tule, eikä pitäisi tämmöistä edes miettiä), niin kyllä vaakakupissa painaisi aika paljon jo olemassa oleva alle 3v esikoinen, joka tarvitsee äitiään. '



T: raskaana oleva, yhden lapsen äiti

http : // www. kaksplus. fi / keskustelu / ?mode=viewtopic&tid=727662