Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Masentunut mies, katkeamispisteessä oleva vaimo ja huono suhde.
10.03.2007 |
Mitä tehdä? Mulla alkaa olla voimavarat ihan loppu. Parisuhde on mennyt päin helvettiä jo pari kolme vuotta. Mies on koko ajan todella stressaantunut ja masentunut.
Keskinäinen kommunikaatio on ihan solmussa, ja musta tuntuu, että me eletään erillistä elämää samassa asunnossa. Tänäkin aamuna minusta tuntui, että mieheni toivoi saavansa syödä aamupalaa yksin.
Koko suhde tuntuu ihan kuolleelle. Onko enää mitään tehtävissä, että tämän suhteen saisi raiteilleen? Pariterapiassa käymme jo, eikä se ole tuntunut tilannetta parantavan - päin vastoin. Ero on alkanut näyttää entistä houkuttelevammalle vaihtoehdolle.
Hyviä vinkkejä? Kokemuksia? Lapsia meillä ei onneksi ole. Emmepähän ainakaan ole pilanneet kenenkään muun elämää kuin omamme.
Toivon, että joku jaksaisi vastata. Käyn vilkuilemassa palstaa silloin tällöin, kun ehdin.
Kommentit (3)
Heillä vaan lapsia 3. Ja isä masentui lopulta tosi pahoin. Kaikki kärsivät paljon. Ja seurauksia kannetaan kauan. Nyt isän masennusta hoidetaan, tilanne paranemaan päin.
Pelkään vaa ystäni puolesta, milloin hän ratkeaa. Hän kun n kestänyt paljon, ollut se ainut turvallinen vanhempi jne. Useinhan kriisin lauettua se terve sairastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asiaa kysynyt, eikä hän osaa oikein vastata. Minä rakastan häntä, mutta en ehkä oikealla tavalla. Kenties tämä minun rakastamiseni on välittämistä ja sellaista rakkautta, jota tunnen esim. sisaruksiani kohtaan, mutta ei ehkä riittävän intohimoista enää. En oikein enää itsekään tiedä, mitä tunnen.
Miehen masennus ei ole mitään virallista sorttia. Ei siis diagnoosia. Minusta hän vaikuttaa masentuneelta. ja lamautuneelta. Mutta en halua puhua miehestäni enempää. Kaipaan lähinnä hyviä vinkkejä siihen, mitä MINÄ voisin tehdä toisin. Muutoksen minun elämässäni kun tulisi lähteä minusta. Tiedän, että kukaan muu ei minun elämääni pysty muuttamaan.
t. ap
Alue: Aihe vapaa
Ette tee mitään lopullisia päätöksiä, vaan ihan vain osoitukseksi itselle ja toiselle, miltä " sinkkuelämä" oikeasti tuntuisikaan.
Samalla voisitte ehkä jatkaa tuota pariterapiaa, siellä puhua milta muutos tuntuu.
Minä ehkä tekisin noin, jos ei lapsiakaan ole.
Ja myöntääkö mies olevansa masentunut? Vai onko " ei tässä mikään" -asenteella?